Olen todella herkkä ihminen ja työelämän pinnalliset ihmissuhteet saavat minut ahdistuneeksi
Olen todella herkkä ja koen kaiken syvästi. Minulle ihmissuhteet ovat merkityksellisiä.
Työelämä ja sen ihmissuhteet ovat tehneet minusta todella ahdistuneen. Työelämän ihmissuhteet ovat pinnallisia ja perustuvat vain siihen, että teemme yhdessä töitä. Silti välillä möläyttelen itsestäni työkavereille asioita ja jälkikäteen kadun sanomaani. :'( Olen niin ahdistunut tästä asiasta.
Kommentit (22)
Olet siis erityisherkkä. Sinulle voisi sopia esim erityisherkkien järjestö työpaikaksi.
Sama.. aina välillä unohdan sen ettei työkaverit ole ystäviäni... :(
Asiasi on tarkoitettu muiden jaettavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Ap on luuseri.
Suomalainen työkulttuuri on sairas.
Itselläni on harvoin ollut niin hyviä työkavereita, että vapaa-ajallakin nähtäisiin. Vain sellaisille kerron mitään kovin henkilökohtaista. Pinnallista menoahan tuo on. Rahan takia teen töitä ja niin näyttää muutkin tekevän.
Mikä siinä kaduttaa? Itse kerron aika vapautuneesti jokseenkin henkilökohtaisia juttuja, jos kuuluvat asiaan. Toiset pitää enemmän sisällään, kaikki tavallaan.
Olen kyllä aika sinut omien elämän käänteideni kanssa. Jos joku niistä juoruilee, niin antaa mennä.
Ei sieltä työpaikalta myöskään saa ystäviä jos ei kerro edes jotain omasta henkilökohtaisesta elämästään.
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä kaduttaa? Itse kerron aika vapautuneesti jokseenkin henkilökohtaisia juttuja, jos kuuluvat asiaan. Toiset pitää enemmän sisällään, kaikki tavallaan.
Olen kyllä aika sinut omien elämän käänteideni kanssa. Jos joku niistä juoruilee, niin antaa mennä.
Ja lisään, että niin niitä ystävyyssuhteita syntyy, myös töiden kautta. Jos kaikki panttaa elämäänsä vain itsellään, niin eihän siinä tosiaan mitään suhteita synny.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä kaduttaa? Itse kerron aika vapautuneesti jokseenkin henkilökohtaisia juttuja, jos kuuluvat asiaan. Toiset pitää enemmän sisällään, kaikki tavallaan.
Olen kyllä aika sinut omien elämän käänteideni kanssa. Jos joku niistä juoruilee, niin antaa mennä.
Ja lisään, että niin niitä ystävyyssuhteita syntyy, myös töiden kautta. Jos kaikki panttaa elämäänsä vain itsellään, niin eihän siinä tosiaan mitään suhteita synny.
Story of my life.
Nuo ja muut nykymaailmaan kuuluvat ihmiskohtaamiset on kyllä epäinhimillisiä. Ei ole ihmisille luontaista olla tekemisissä niin miten nykyään monesti joudutaan olemaan.
Vierailija kirjoitti:
Työkavereiden kanssa jaetaan iso osa elämästä. Moni jakaa itsestään yllättävän arkaluontoisia asioita työpaikalla. Se on elämää. Älä soimaa itseäsi.
T. Psykologi ammatiltaan
Ja moni ei jaa juuri mitään. Sekin on elämää. En soimaa itseäni. Enkä ole psykologi ammatiltani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä kaduttaa? Itse kerron aika vapautuneesti jokseenkin henkilökohtaisia juttuja, jos kuuluvat asiaan. Toiset pitää enemmän sisällään, kaikki tavallaan.
Olen kyllä aika sinut omien elämän käänteideni kanssa. Jos joku niistä juoruilee, niin antaa mennä.
Ja lisään, että niin niitä ystävyyssuhteita syntyy, myös töiden kautta. Jos kaikki panttaa elämäänsä vain itsellään, niin eihän siinä tosiaan mitään suhteita synny.
Ehkä ne, jotka panttaa, ei halua mitään suhteita. Synnytelkööt suhteita ne tyypit, joita sellainen kiinnostaa.
Käy lääkärissä juttelemassa ahdistuksestasi. Hae keskusteluapua. Voit tarvittaessa saada lääkkeitä ahdistuskohtauksiin, jos on voimakkaita.
Mieti syitä miksi teet töitä. Voisiko joku toinen ala olla juttusi?
Tsemppiä!
Kuulosta ihan normaalilta, jopa suotavalta.
Työkavereiden kanssa vietetään iso osa aikaa, ja toimintasi on ihan normaalia. NÄin niitä ystäsiä saadaan, työkavereistakin :)
Ei heihin ole mitään tarvetta pitää etäisyyttä, varsinkin jos synkkaa hyvin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä kaduttaa? Itse kerron aika vapautuneesti jokseenkin henkilökohtaisia juttuja, jos kuuluvat asiaan. Toiset pitää enemmän sisällään, kaikki tavallaan.
Olen kyllä aika sinut omien elämän käänteideni kanssa. Jos joku niistä juoruilee, niin antaa mennä.
Ja lisään, että niin niitä ystävyyssuhteita syntyy, myös töiden kautta. Jos kaikki panttaa elämäänsä vain itsellään, niin eihän siinä tosiaan mitään suhteita synny.
Ehkä ne, jotka panttaa, ei halua mitään suhteita. Synnytelkööt suhteita ne tyypit, joita sellainen kiinnostaa.
Juuri näin sitä tarkoitinkin. Kaikki tavallaan, niinkuin sanoinkin.
Älä nyt illanistujaisiin ja pikkujouluihin ala heidän kanssaan!
Herkkä tosiaan näkee kaikki vivahteet vuorovaikutustilanteissa ja miettii usein jälkikäteen olinko liian avoin tyhmä etäinen tai mitä vaan. Se kuuluu herkkyyteen ja siksi esim.juhlat ovat kuormittavia.
Ymmärrän ap sinua. Itsekään en välittäisi olla tekemisissä kuin vain sen pakollisen "työkavereiden" kanssa. Enkä itse asiassa olekaan. Vältän kaikesta muusta kuin työasioista puhumista vaikka joillekin työpaikka tuntuu olevan ainoa henkireikä jossa yritetään velvoittaa muut kuuntelemaan kuin se sitä ja tätä ja kuinka vauva teki sitä ja tätä. Ei vain kiinnosta. Ystäväni ja kaiken kiinnostavan löydän ihan muualta kuin työpaikalta jossa olen vain sen vuoksi että ansaitsen rahaa.
Työkavereiden kanssa jaetaan iso osa elämästä. Moni jakaa itsestään yllättävän arkaluontoisia asioita työpaikalla. Se on elämää. Älä soimaa itseäsi.
T. Psykologi ammatiltaan