Lue keskustelun säännöt.
Pukamaleikkaus!
26.09.2010 |
sain vihdoin itseäni niskasta kiinni ja kävin näyttämässä sairaalavastaanotolla jo n. 10 vuotta vaivanneita peräpukamia. Lääkäri ihmetteli, miten olin jaksanut vaivani kanssa näin pitkään.
Toki olen käynyt terveyskeskuksessa, mutta vastaus on aina ollut että voidetta vaan. Mutta nämä ovat isot. Ja lääkärikin sanoi, että pikaista leikkausta vaativat.
Nyt kohta h-hetki lähellä. tiedän, että haavat jätetään auki ja että leikkaus tehdään joko nukutuksessa tai selkään laitettavan puudutuksen avulla. Sairaslomaa 3-5 viikkoa!!! Ja kuulemma tekee kipeää.
Onko täällä saman läpikäyneitä? Vinkkejä otetaan vastaan. Ja etenkin omia kokemuksia. Ei pelotteluja, kiitos vaan mielummin ihan oikeita paisuttelemattomia kokemuksia. Hyviä tai huonoja.
Kommentit (26)
Joka tapauksessa kiva kuulla että ohi on. Kannattaa varmaan rajoittaa ruokavaliota niin, että tuotos on mahdollisimman pehmeää.
Minunkin pitäisi mennä leikkaukseen, tosin ehkä selviän vähäisemmällä toimenpiteellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä teille leikkaukseen menevät ja jo leikatut! Itselläni on ehkä myös jossain vaiheessa edessä. Millainen ruokavalio leikatuilla on leikkauksen jälkeen käytössä? Käytättekö jotakin erityistä ulosteen pehmentäjää?
Ulkoisia pukamia ei onneksi itselläni ole tällä hetkellä, mutta sisäiset tuntuvat esim. scheriproctia laittaessa. Lisäksi tulee verta ja olenkin alkanut miettiä, voisiko mulla olla haavauma joka on kasvattanut eteensä jonkinlaisen ihopoimun? Täällähän siitäkin vaihtoehdosta on jo ollut kaikenlaisia kauhutarinoita.
Lisäksi tahtoisin tietää, voiko elimistö itse "poistaa" pukamia? Viime kesänä, viikon kivun, ummetuksen ja tuskan jälkeen, punnersin pöntöllä ja kesken kaiken tuntui siltä kuin jotain olisi revennyt pukamien kohdalta! Kipu oli aivan käsittämättömän valtava! Ulostamisen jälkeen tapanani on istua aina jonkin aikaa vesikylvyssä (helpottaa kipuihin!) ja tällä kertaa vedessä istumisen jälkeen löysin vedestä jonkinlaisen pienehkön epämuodostuneen ihoriekaleen tai ihopoimun. Voisiko tuo olla yksi sisäisistä pukamistani? Revennyt ulostaessa paineen voimasta? Kuulostaa ihan kauhealta, mutta en muutakaan selitystä keksi sille, mistä ihonkappale olisi puhtaaseen veteen tai vatiin tullut. Kipukin helpotti peräpäässä selvästi tuon tapauksen jälkeen, vaikka ei luonnollisestikaan kokonaan poistunut. Voiko tämä edes olla mahdollista?
Mäkin tahtoisin tietää tuosta ruokavaliosta. Saitteko leikkauksen jälkeen ohjeistuksen ruokavalion suhteen? Mitä kannattaisi syödä? Mitä ulostelääkettä tms. tarvittaessa käyttää?
Lisäksi tahtoisin tietää, voiko elimistö itse "poistaa" pukamia? Viime kesänä, viikon kivun, ummetuksen ja tuskan jälkeen, punnersin pöntöllä ja kesken kaiken tuntui siltä kuin jotain olisi revennyt pukamien kohdalta! Kipu oli aivan käsittämättömän valtava! Ulostamisen jälkeen tapanani on istua aina jonkin aikaa vesikylvyssä (helpottaa kipuihin!) ja tällä kertaa vedessä istumisen jälkeen löysin vedestä jonkinlaisen pienehkön epämuodostuneen ihoriekaleen tai ihopoimun. Voisiko tuo olla yksi sisäisistä pukamistani? Revennyt ulostaessa paineen voimasta? Kuulostaa ihan kauhealta, mutta en muutakaan selitystä keksi sille, mistä ihonkappale olisi puhtaaseen veteen tai vatiin tullut. Kipukin helpotti peräpäässä selvästi tuon tapauksen jälkeen, vaikka ei luonnollisestikaan kokonaan poistunut. Voiko tämä edes olla mahdollista?
Kai tuo pukaman repeäminen ja luonnollinen poistuminen voi olla mahdollista. Kuulostaa ainakin ihan luontevalta. Ihmisen keho on yllättävän sopeutuva ja älykäskin. Varmaan silti aikas harvinaista, en ainakaan muista lukeneeni vastaavasta aiemmin... Tuliko sulta normaalia enemmän verta tai jatkuiko verenvuoto kauemmin?
leikkaus peräaukon seutuvilla. toipuminen kesti kolme viikkoa. Kun haava oli auki, kipu on kovaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäksi tahtoisin tietää, voiko elimistö itse "poistaa" pukamia? Viime kesänä, viikon kivun, ummetuksen ja tuskan jälkeen, punnersin pöntöllä ja kesken kaiken tuntui siltä kuin jotain olisi revennyt pukamien kohdalta! Kipu oli aivan käsittämättömän valtava! Ulostamisen jälkeen tapanani on istua aina jonkin aikaa vesikylvyssä (helpottaa kipuihin!) ja tällä kertaa vedessä istumisen jälkeen löysin vedestä jonkinlaisen pienehkön epämuodostuneen ihoriekaleen tai ihopoimun. Voisiko tuo olla yksi sisäisistä pukamistani? Revennyt ulostaessa paineen voimasta? Kuulostaa ihan kauhealta, mutta en muutakaan selitystä keksi sille, mistä ihonkappale olisi puhtaaseen veteen tai vatiin tullut. Kipukin helpotti peräpäässä selvästi tuon tapauksen jälkeen, vaikka ei luonnollisestikaan kokonaan poistunut. Voiko tämä edes olla mahdollista?Kai tuo pukaman repeäminen ja luonnollinen poistuminen voi olla mahdollista. Kuulostaa ainakin ihan luontevalta. Ihmisen keho on yllättävän sopeutuva ja älykäskin. Varmaan silti aikas harvinaista, en ainakaan muista lukeneeni vastaavasta aiemmin... Tuliko sulta normaalia enemmän verta tai jatkuiko verenvuoto kauemmin?
Vaikea sanoa tuliko verta normaalia enemmän, kun aina tulee jonkin verran. Tuli siis silloinkin. Onneksi tuo verenvuoto tyrehtyi ja ei ainakaan jatkunut ulostuksen jälkeen: olen nimittäin lukenut tapauksista, joissa on pakko pitää jatkuvasti pikkuhousunsuojaa tai sidettä peräpäästä tulevan veren vuoksi.
En oo aikasempaa kirjotellu tänne :) Leikkauksen jälkeisestä ruokavaliosta ei annettu mitään erillistä ohjetta, vaan saa syödä normaalisti. No itse sitten tietysti nälissäni söin vatsan kunnolla täyteen heti sairaalasta kotiuduttuani ja seuraavana aamuna pöntöllä tähtiä katsellessa tajusin sen olleen virhe.
Eli itse kyllä suosittelisin aloittamaan syömisen "hieman" rauhallisemmin. Tosin vessassa käynti on täyttä tuskaa, olkoon ulosta ihan minkälaista vaan tässä vaiheessa. Levolac-ummetuslääke on mulla käytössä vähintään 2 viikon ajan lääkärin ohjeen mukaan. Ja ilman tuota lääkettä ei suoli kyllä tyhjenisi kuin murto-osan, niin tuskallista se toimitus on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja tietysti syön mahdollisimman paljon kaikkea kuitupitoista tällä hetkellä, ehkä vielä enemmän kuin normaalisti, ettei vaan vatsa menisi kovalle. Silloinhan haavat eivät ainakaan pääse paranemaan, vaan aukeavat pahemmin aina uudestaan.
Niin ja tietysti syön mahdollisimman paljon kaikkea kuitupitoista tällä hetkellä, ehkä vielä enemmän kuin normaalisti, ettei vaan vatsa menisi kovalle. Silloinhan haavat eivät ainakaan pääse paranemaan, vaan aukeavat pahemmin aina uudestaan.
Mulla taas juuri tuo ylenmääräinen kuidun syöminen ja lisääminen ruokavalioon pahentaa ummetusta ja sitä kautta pukamia + verenvuotoa. Tai sitten pitäisi juoda vettä väh. 5 litraa päivässä joka ei tietystikään ole mahdollista käytännössä.
Tärkeintä itselleni on syödä vähän mutta usein, pieniä annoksia muutaman tunnein välein. Eli että vatsa pysyy jatkuvassa toiminnassa, eikä haukkaa ilmaa tai pysähdy liian pitkäksi aikaa sulattamaan jotakin massiivista ruokamäärää. Myös maitohappobakteerien nauttimisen koen helpottavan ruoansulatusta. Pahinta jumi-ruokaa omalle vatsalleni on pasta, ihan sama onko kyse täysjyvästä vai perinteisestä valkoisesta. Siitä olenkin joutunut luopumaan kokonaan. Ummetuksen äityessä todella pahaksi tukokseksi, käytän apteekista saatavia metalax-puikkoja ja tabletteja. Perinteiset levolacit tms. ovat aivan liian tehotonta kamaa omissa vaivoissani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja tietysti syön mahdollisimman paljon kaikkea kuitupitoista tällä hetkellä, ehkä vielä enemmän kuin normaalisti, ettei vaan vatsa menisi kovalle. Silloinhan haavat eivät ainakaan pääse paranemaan, vaan aukeavat pahemmin aina uudestaan.
Mulla taas juuri tuo ylenmääräinen kuidun syöminen ja lisääminen ruokavalioon pahentaa ummetusta ja sitä kautta pukamia + verenvuotoa. Tai sitten pitäisi juoda vettä väh. 5 litraa päivässä joka ei tietystikään ole mahdollista käytännössä.
Tärkeintä itselleni on syödä vähän mutta usein, pieniä annoksia muutaman tunnein välein. Eli että vatsa pysyy jatkuvassa toiminnassa, eikä haukkaa ilmaa tai pysähdy liian pitkäksi aikaa sulattamaan jotakin massiivista ruokamäärää. Myös maitohappobakteerien nauttimisen koen helpottavan ruoansulatusta. Pahinta jumi-ruokaa omalle vatsalleni on pasta, ihan sama onko kyse täysjyvästä vai perinteisestä valkoisesta. Siitä olenkin joutunut luopumaan kokonaan. Ummetuksen äityessä todella pahaksi tukokseksi, käytän apteekista saatavia metalax-puikkoja ja tabletteja. Perinteiset levolacit tms. ovat aivan liian tehotonta kamaa omissa vaivoissani.
Joo, vatsan toimintahan on tosi yksilöllistä, tärkeintä on että löytää itselleen sopivan ratkaisun asioihin :) Mulla ihan pieni määrä levolacia aamulla tyhjään vatsaan tuntuu vaikuttavan vielä seuraavanakin päivänä :)
mee nyt hyvä mies sinne lääkäriin joudut mennä kuitenkin jossain vaiheessa ei ne pukamat sieltä itsestään lähde..suosittelisin yksityistä vastaanottoa ja kirurgille suoraan (kuva pukamista mukaan) niin pääset asioissa eteenpäin voit silti leikkauttaa sairaalassa saat vaan sen lähetteen sieltä/sata kertaa paremman palvelun.koittakaa ny ihmiset ymmärtää että mitä aikasemmin menette lääkäriin niin vähemmällä pääsette!!!!! jos minäkin olisin aikoinani tajunnut mennä ajoissa yksityiselle pienen vaivani kanssa olisin todennäköiseti päässyt muutamalla lenkkihoidolla (mikä ei oo mikään juttu ei ees pahemmin särje) mutta leikkauksesta oon nyt sitten toipilaana ja noi säryt ynm. on ihan yksilö kohtaisia juttuja toisia särkee toisia ei niin no mulla on ollu säkää ei oo pahemmin särkeny vaikka leikkauksesta on 2pv. vessakäynti ei oo mullekkaa oikeen herkkua mut selviän kyllä. toi on kyllä taiteen laji pitää uloste notkeana elikkä ei sais olla ripulilla eikä kovalla sit noi pehmentäjät tekee sitä et pitää käydä useemmin vessassa niin ei sekää ny niin miellytä.parempi juoda paljon ja syodä vähemmän ja kuitupitoinen ruoka niillä mennään.=)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kaksi viikkoa sitten leikkauksessa. Väliin on ok olo väliin todella kivulias pyrstö. Otan Tramia ja panadolia kolme kertaa pvssä. Tramalia kaksi 50 mg kerralla. Panadolia 1 g. Buranaa en voi käyttää verenohennuslääkkeen kanssa. Onnea matkaa.
... kuinka isoja ne sitten ovat teillä, joilla leikkaus on noin iso juttu spinaaleineen ja toipuminen kivuliasta pidempäänkin? Siis ihan halkaisijaltaan noin kuinka paljon? Olen vain utelias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minulle tehtiin milligan nukutuksessa. ulostaminen oli leikkauksen jälkeen ihan mahdotonta. kesti kivun takia iät ja ajat, vaikka yritti pitää pehmeänä. en olis ikinä voinut mennä 3-5 viikon kuluttua takaisin töihin, sillä en voinut ennustaa, kuinka pitkään minäkin aamuna oli yritettävä saada ulostetta pihalle. vasta kahden kuukauden kuluttua olo oli ok.
huom! pukamaleikkaus helpotti, mutta vasta kun toisen koiven suonikohjut hoidettiin, loppui takapuolen paina. eli nähdäkseni kohjutkin voivat peräpään tilanteeseen vaikuttaa.
kaikki vaivat tulivat raskauksien myötä.
Kävin reilu viikko sitten pukamaleikkauksessa Mehiläisessä Helsingissä. Hinta-arvio oli 1800. Kelan korvauksen jälkeen 1600 jäi maksettavaksi.
Aloitin ruokavalion keventämisellä ja osittaisella paastoamisella ennen leikkausta. Edeltävänä ilta tehti TOILAXilla tyhjennys ja valmisteltiin siten suoli leikkaukseen. 6h ennen syömättä ja juomatta varmuuden vuoksi koska nukutus.
Nukutettiin ja lääkäri silpaisi apilanlehden mallisen haavataiteilun peräpäähän (Milligan). Muutama itsestäänsulava tikki pahinpia vuotoja hillitsemään, muuten jätettiin itsestään paranemaan. Kipulääkitykseksi kotiin Voltaren, Panadol ja kolmiolääke tarpeen mukaan JA puuduttavia ruiskuja ulostamista helpottamaan 20kpl. Viikon verran säännöllistä lääkitystä ja sen jälkeen tarpeen mukaan.
Leikkaus meni hyvin ja nopeasti, nukutus toimi eikä ollut pelottavaa. Henkilökuntaa oli anestesialääkäri+hoitaja ja leikkaava lääkäri+hoitaja oloani vahtimassa. Heräämössä kolme iloista hoitajaa. kävivät todella säännöllisesti tarkkailemassa vointeja.
Sain välipalaa ja jaloitella. Illalla sai lähteä kotiin saattajan kanssa.
Kipulääkkeet toimi hyvin. Ulostaminen ensimmäisillä kerroilla oli aivan hirveää (Joskin synnytyksen jälkeen oli vielä kamalampaa). Ostin suolihuuhteluihin tarkoitetun pussin ja autoin ensimmäisiä kertoja suolistoani tyhjentymään suolihuuhtelun avulla, se tuntui vähemmän tuskaiselta ajatukselta kuin suora ponnistaminen. Syöminen ei juuri huvittanut, niinpä olis mehupaastolla noin viisi päivää leikkauksen jälkeen. Kolmas päivä leikkauksesta taisi olla kaikista pahin. Sattui joka hetki ja kaikissa asennoissa eikä kipulääkkestä tuntunut olevan apua.
Juuri NYT on hyvä olo. Ei satu, kipulääkettä ei tarvitse niin paljon, pystyy jo liikkumaan vähän talon ulkopuolellakin. Ruokaakin syön, mutta vältän kaikkia mielitekoja. Yritän pysyä vain perusruoassa, pienissä annoksissa ja tasaisissa ruokaväleissä. Jos vaikka laihtuiskin samalla kun ei huvita edelleenkään liikaa juosta paskalla.
Edelleen ulostaminen on varsin epämiellyttävää ja ahdistaa, mutta muuten olo on jo huomattavasti normaalimpi ja toiveikkaana odotan tulevaa aikaa kun ei enää satu ja vessassakäynti ei kestä puolta tuntia.
3 viikkoa sairauslomaa ja lisää saa jos tarvitsee. Siteitä menee koska haavat erittävät ällönhajuista kudosnestettä ja kuulemma suurin osa saikusta on sen takia ettei tarvitse mennä haisemaan töihin :D
Päädyin leikkaukseen kärsittyäni ulkoisista ja sisäisitä pukamista n 20vuotta ja olen "vasta" 36-vuotias. Raskauksilla, omalla elämäntyylillä, ruokavaliolla ja kehon laiminlyönnillä on ollut iso osa pukamien syntyyn, mutta myös sukurasitetta löytyy ja lantion väärä asento (notko)
Itselläni ruis, chili, valkosipuli ja alkoholi pahensivat pukamia ja aiheuttivat mm. verenvuodon lisääntymistä.
Omat vinkit:
Jos tiedät olevasi kipuherkkä, pyydä kunnon lääkkeet.
Jos sulla on lapsia, katso että joku muu pystyy hoitamaan niitä suurimmaksi osaksi ainakin ekan viikon ajan. Et saa nostaa, kanniskella eikä jaksaminen muutenkaan ole sitä luokkaa että muista pystyisi hyvin huolehtimaan.
Aloita leikkaukseen valmistautuminen fyysisesti hyvissä ajoin ja tee mielikuvaharjoituksia kuinka päihität kaiken kivun,liman, veren, ällötyksen, hajun ja epämukavuuden ja selviät voittajana hommasta.
Liikaa ei voi lämmintä vettä suositella. Istumakylvyt rentouttaa ja esim Tea tree-öljy puhdistaa ja tuo muuta tuoksua kuin haavan haju.
Jos kärsit näistä vaivoista, älä enää odota. Ota vaikka laina ja hoida itsesi kuntoon. Se on sen arvoista. Pikku pukaman takia ei kuitenkaan kannata leikkuriin mennä.Mutta lääkärille mars jos perät on kipeet!
p.s Se kipu johtuu suurimmaksi osaksi krampissaolevasta sulkijalihaksesta. Kramppaavaan lihakseen voi googlettaa vinkkejä, mutta paljon täällä jo on vastauksia tullutkin. Jos ei riitä, googleta mitä ihmiset kertovat fissuuran hoitamisesta.
Itse kävin Helsingissä leikkauksessa yksityisellä lääkäriasemalla, jossa homma suoritettiin ns Longon menetelmällä. Homma tehtiin nukutuksessa ja kesti alle tunnin. Leikkauksen jälkeen n 3h lepäilyä heräämössä ja sen jälkeen kotiin. Ekalla tarkastuskerralla olin jo saanut reseptit kahdelle tehokkaalle särkylääkkeelle ja kävin tekemässä apteekkikeikan jo etukäteen. Leikkauksesta pääsin siis suoraan kotiin toipumaan.
Toisena päivänä leikkauksen jälkeen nousi vielä kuumetta (tulehdus) ja aloitin n viikon antibioottikuurin, joka hoiti hommansa. Kolmantena päivänä leikkauksen jälkeen oli vasta tarvetta vessaan, koska suolistohan oli tyhjennetty ennen toimenpidettä. Särkylääkkeistä huolimatta toimitus oli erittäin kuumottava, koska tuo leikkaus on melko laaja. Verta tuli jonkin verran, mutta ei mikään ylitsepääsemätön suoritus kuitenkaan vaikka pientä tuskanhikeä pukkasikin. Aloitin samalla myös Moviconin käytön, jotta tuotos pysyisi sopivan pehmeänä.
N viikko leikkauksen jälkeen verenvuoto oli yhtäkkiä melkoisen suurta. Lääkäriin ei ollut kuitenkaan tarvetta lähteä. Lepäilin kotona ainoastaan, yritin syödä soveltuvaa ruokaa, tein puolen tunnin kävelylenkkejä maksimissaan ym.
Kokonaisuudessaan toipumiseen meni noin 3 viikkoa. Sen jälkeen olo on ollut mainio ja nuo vuosia huolta aiheuttaneet vaivat ovat historiaa, toivottavasti lopullisesti. Homma maksoi yksityisellä kaikkine tarkastuskäynteineen, lääkkeineen ym noin 3.700EUR. Homma meni vapaaehtoisen sairausvakuutukseni piikkiin. Hoito oli erittäin asiantuntevaa ja asiallista. Suosittelen hoitamaan homman ajoissa kuntoon. Helpottaa elämää aika mukavasti.
Miten nopeasti olette saaneet ulostettua ko. leikkauksen jälkeen?
Sama operaatio ja erittäin hyvä hoito oli minullakin. Toki kunnallisella puolella. Jonossa olin 3 kk. Omavastuu koko hoidosta 135 eur.
olin tasan viikko sitten pukamaleikkauksessa. Leikkaus tehtiin spinaalipuudutuksessa, eli koko alapää lantiosta alaspäin on poissa pelistä jonkin aikaa. Leikkauksen aikana sain rauhottavaa lääkettä, joka vaikutti niin että oli jokseenkin poissaolevana koko leikkauksen ajan.
Leikkaus meni hyvin ja pääsin kotiin samana iltana. Sairaalassa saatujen kovien särkylääkkeitten sekä puudutuksen ansiosta ensimmäiset kivut tuntuivat vasta seuraavana yönä, jolloin joutuikin ottamaan vahvempaa kipulääkettä. Tästä eteenpäin särkylääkettä olen ottanut säännöllisesti lääkärin ohjeen mukaan, mutta päivät ovat hyvin vaihtelevia, välillä sattuu enemmän ja välillä vähemmän. Suurin koettelemus tässä toipumisessa on vessareissut. Ulostaminen sattuu niin että oikeasti välillä silmissä sumenee ja taju meinaa lähteä. Ajattelinkin juuri soittaa lääkärille kun olen kuullut juttua puuduttavista salvoista, jotta voisiko sellaista laittaa ennen ulostamista. Mutta yhtäkaikki: tuntuu että toipuminen on kyllä kovin kivuliasta, vielä ei yhtään ole helpottanut, mutta onhan tuosta leikkauksesta vasta viikko aikaa. Sairaslomaa 3,5 viikkoa. Tsemppiä sulle leikkaukseen (jollet ole jo käynyt). Kyllä mielestäni tämänkin mieluummin kestää muutaman viikon jos kaikki menee hyvin, kuin koko loppuelämän pukamahelvettiä :)