Miten oppia luottamaan uudelleen läheiseen?
Minulla meni suhde poikki kaksoissiskoon noin 4 vuotta sitten. Siskoni on aina ollut dominoiva ja ns tulinen luonne, itse olen hiljaisempi ja väistyvä. Ahdistun riitatilanteessa ja vetäydyn, kun sisko taas on päinvastainen käytökseltään.
Meillä meni suhde poikki kun siskoni ei hyväksynyt joitakin tekemiäni elämänvalintoja ja koin etten jaksa siskon raivonpurkauksia kun en tehnyt tiettyjä asioita elämässäni kuten sisko olisi minun halunut tekevän.
Näen edelleenkin painajaisia siskon raivonpurkauksista, selkeästi vieläkin ahdistun niistä, kun näen niistä painajaisia.
Nyt sisko pyysi anteeksi käytöstään ja sanoo, että kaipaa minua ja haluaa rakentaa suhteen jälleen minuun
En pystynyt siskolle valehtelemaan että minäkin olen kaivannut häntä, koska en ole. Sisimmissäni koen pelkoa siskoani kohtaan. En edes tiedä pystynkö enää ikinä luottamaan häneen ja koen samalla olevani huono koska olen tunnekylmä häntä kohtaan johtuen traumaattisista tilanteista hänen kanssaan. Moraalisesti koen että jos toinen haluaa rakentaa ja olla läheinen olen sen jotenkin hänelle siskona sen velkaa. Samaan aikaan sydäntäni kylmää siskon läsnäolo, koska epäluottamus.
Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa? En tiedä mitä teen? Annanko uuden mahdollisuuden vai mitä? En koe olevani valmis läheiseen kanssakäymiseen rehellisesti sanottuna.
Kommentit (15)
Raivonpuuskat voivat olla merkki huonosta ruokavaliosta ja toksisten hormoonien kertymisrstä kehoon.
Anna uusi mahdollisuus, mutta älä avaudu hänelle. Luottamus palautuu pikkuhiljaa. Tärkeintä on, että tiedät omat rajasi. Eli olet selvillä, mihin sinulla on oikeus ja miten sinua saa kohdella. Jos nämä toteutuvat, niin anna mahdollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Anna uusi mahdollisuus, mutta älä avaudu hänelle. Luottamus palautuu pikkuhiljaa. Tärkeintä on, että tiedät omat rajasi. Eli olet selvillä, mihin sinulla on oikeus ja miten sinua saa kohdella. Jos nämä toteutuvat, niin anna mahdollisuus.
Sisko puhuu, että hän on oppinut hyväksymään minun valintani (joka ei siis koske millään tavalla häntä, koskee vain minun omaa elämääni)
Mutta Olemme siis kaksoissiskoja ja tunnen siskoni erittäin hyvin. Tiedän, että hän on voimakastahtoinen ja kokee, että hän tietää miten toisten tulee elää ja hänen totuus on ainoa oikea. Vaikea uskoa, että sisko aidosti nyt käyttäytyisi erilailla ja kunnioittaisi minun erilaisia mielipiteitä ja elämänvalintoja.
En luota ollenkaan. Toisaalta en enää päivääkään jaksa pienentää itseäni toisten ihmisten tähden, en edes siskon takia.
Entäs jos ihan suoraan kerrot hänelle, ettet pysty luottamaan häneen ja joudut koko ajan olemaan varpaillasi hänen seurassaan?
Viestin välityksellä ei tarvitse pelätä raivokohtausta, mutta uskoisin ettei kukaan voi suuttua siitä että pelkää...
Hän ei varmaan ole ymmärtänyt miten vahvan reaktion aiheuttaa sinussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna uusi mahdollisuus, mutta älä avaudu hänelle. Luottamus palautuu pikkuhiljaa. Tärkeintä on, että tiedät omat rajasi. Eli olet selvillä, mihin sinulla on oikeus ja miten sinua saa kohdella. Jos nämä toteutuvat, niin anna mahdollisuus.
Sisko puhuu, että hän on oppinut hyväksymään minun valintani (joka ei siis koske millään tavalla häntä, koskee vain minun omaa elämääni)
Mutta Olemme siis kaksoissiskoja ja tunnen siskoni erittäin hyvin. Tiedän, että hän on voimakastahtoinen ja kokee, että hän tietää miten toisten tulee elää ja hänen totuus on ainoa oikea. Vaikea uskoa, että sisko aidosti nyt käyttäytyisi erilailla ja kunnioittaisi minun erilaisia mielipiteitä ja elämänvalintoja.
En luota ollenkaan. Toisaalta en enää päivääkään jaksa pienentää itseäni toisten ihmisten tähden, en edes siskon takia.
Vedät rajat itsellesi ja kerro ne myös siskollesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna uusi mahdollisuus, mutta älä avaudu hänelle. Luottamus palautuu pikkuhiljaa. Tärkeintä on, että tiedät omat rajasi. Eli olet selvillä, mihin sinulla on oikeus ja miten sinua saa kohdella. Jos nämä toteutuvat, niin anna mahdollisuus.
Sisko puhuu, että hän on oppinut hyväksymään minun valintani (joka ei siis koske millään tavalla häntä, koskee vain minun omaa elämääni)
Mutta Olemme siis kaksoissiskoja ja tunnen siskoni erittäin hyvin. Tiedän, että hän on voimakastahtoinen ja kokee, että hän tietää miten toisten tulee elää ja hänen totuus on ainoa oikea. Vaikea uskoa, että sisko aidosti nyt käyttäytyisi erilailla ja kunnioittaisi minun erilaisia mielipiteitä ja elämänvalintoja.
En luota ollenkaan. Toisaalta en enää päivääkään jaksa pienentää itseäni toisten ihmisten tähden, en edes siskon takia.
Vedät rajat itsellesi ja kerro ne myös siskollesi.
Jatkan vielä.. suosittelen rehellisyyttä, koska muuten ette voi saavuttaa mitään aitoa luottamusta jos et kerro mitä tunnet. Mikäli siis haluat vielä läheisen suhteen hänen kanssaan. Toki ei siskon tarvitse hallita elämääsi vaikka toisiinne luottaisittekin. Siskosi täytyy oppia ettei toisten rajoja saa ylittää.
Vierailija kirjoitti:
Entäs jos ihan suoraan kerrot hänelle, ettet pysty luottamaan häneen ja joudut koko ajan olemaan varpaillasi hänen seurassaan?
Viestin välityksellä ei tarvitse pelätä raivokohtausta, mutta uskoisin ettei kukaan voi suuttua siitä että pelkää...
Hän ei varmaan ole ymmärtänyt miten vahvan reaktion aiheuttaa sinussa.
Olet oikeassa. Sisko ei varmasti ymmärrä miten vahvasti hän on aiheuttanut ahdistusta koska hän on kova luonteeltaan kun minä taas olen herkkä. Mutta kyllä hän tietää että olen lapsesta saakka ollut herkkä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna uusi mahdollisuus, mutta älä avaudu hänelle. Luottamus palautuu pikkuhiljaa. Tärkeintä on, että tiedät omat rajasi. Eli olet selvillä, mihin sinulla on oikeus ja miten sinua saa kohdella. Jos nämä toteutuvat, niin anna mahdollisuus.
Sisko puhuu, että hän on oppinut hyväksymään minun valintani (joka ei siis koske millään tavalla häntä, koskee vain minun omaa elämääni)
Mutta Olemme siis kaksoissiskoja ja tunnen siskoni erittäin hyvin. Tiedän, että hän on voimakastahtoinen ja kokee, että hän tietää miten toisten tulee elää ja hänen totuus on ainoa oikea. Vaikea uskoa, että sisko aidosti nyt käyttäytyisi erilailla ja kunnioittaisi minun erilaisia mielipiteitä ja elämänvalintoja.
En luota ollenkaan. Toisaalta en enää päivääkään jaksa pienentää itseäni toisten ihmisten tähden, en edes siskon takia.
Vedät rajat itsellesi ja kerro ne myös siskollesi.
Jatkan vielä.. suosittelen rehellisyyttä, koska muuten ette voi saavuttaa mitään aitoa luottamusta jos et kerro mitä tunnet. Mikäli siis haluat vielä läheisen suhteen hänen kanssaan. Toki ei siskon tarvitse hallita elämääsi vaikka toisiinne luottaisittekin. Siskosi täytyy oppia ettei toisten rajoja saa ylittää.
Olemme jo 4 vuotta sitten puhuneet asiasta. Olen hänelle kertonut rajani mutta ongelma oli se, ettei sisko niitä juuri kunnioittanut. Koki että hänellä on oikeus ylittää ne koska on siskoni ja tietää parhaiten
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs jos ihan suoraan kerrot hänelle, ettet pysty luottamaan häneen ja joudut koko ajan olemaan varpaillasi hänen seurassaan?
Viestin välityksellä ei tarvitse pelätä raivokohtausta, mutta uskoisin ettei kukaan voi suuttua siitä että pelkää...
Hän ei varmaan ole ymmärtänyt miten vahvan reaktion aiheuttaa sinussa.
Olet oikeassa. Sisko ei varmasti ymmärrä miten vahvasti hän on aiheuttanut ahdistusta koska hän on kova luonteeltaan kun minä taas olen herkkä. Mutta kyllä hän tietää että olen lapsesta saakka ollut herkkä.
Raivoajan vierellä kuka tahansa häiriintyy ja kokee olonsa epämukavaksi. Ei ole siis pakko tuoda omaa herkkyyttäsi esiin, vaan voit puhua ihan yleiselläkin tasolla että tuollainen käytös on aika raskasta monelle.
Voithan asettaa hänelle ehdot? MIkäli tahtoo olla kanssasi tekemississä niin raivoaminen saa loppua. Jos alkaa raivohulluus tai elämään puuttuminen niin se on välit poikki.
" moi sisko, suoraan sanottuna mulla ei ole ollut erityisen ikävä. Ainakaan niitä raivokohtauksia, joita saat ja sitä että kuvittelet tietäväsi minua paremmin mikä minulle on hyvä. Elämäni on ollut helpompaa ilman jatkuvaa draamaa, joten mikäli olet valmis asialliseen ja aikuiseen käytökseen niin silloin minustakin olisi mukava nähdä joskus"
Mulla on joku nettistalkkereiden miinustelujengi hännillä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on joku nettistalkkereiden miinustelujengi hännillä.
Tai sitten moni on vaan eri mieltä kanssasi
Pyri muodollisen kohteliaaseen suhteeseen. Älä päästä häntä ns. "ihon alle".
Voit kertoa hänelle, että tällä hetkellä et pysty luottamaan häneen, etkä usko (tai edes halua), että suhteenne palautuisi koskaan enää sellaiseksi kuin se oli ennen "eroa".
En osaa sinua neuvoa, mutta samankaltaisessa tilanteessa sanoin, että minusta kaikki on hyvin nyt ja hyvää jatkoa sinulle. Teidän täytyy jotenkin pystyä olemaan samassa tilassa sukujuhlissa yms. kuten kaukaiset tuttavat.
Ei ole mikään pakko olla tekemisissä sellaisten kanssa, joiden seurassa ei viihdy. Koskee sisaruksia myös. Mutta ei tarvitse olla riidoissakaan, kunhan vain ei pidetä yhteyttä.
Samantyyppisessä tilanteessa päätin koittaa luoda läheisempää suhdetta veljeeni, "onhan se varmasti muuttunut kun on terapiankin käynyt." Kadun syvästi etten kuunnellut intuitiotani joka sanoi ettei se mihinkään ole muuttunut.