Lue keskustelun säännöt.
Lihomiseni ällöttää miestäni ja nyt olen myös tyhmä?
Plösö mamma
23.07.2023 |
Olen lihonut suhteemme alkuajoista muutaman vuoden sisällä noin 15 kg. Sitä ennen olin normaalipainon ylärajalla ja nyt 15 kg painavampana näytän kyllä kamalalta, myönnetään. Hoikempana olen nätti ja sellaisen saaliin mies aikoinaan luuli napanneensa. Lihominen alkoi, kun aloitimme lapsettomuushoitoprosessin. Söin hormonia, jonka yleisimmät sivuvaikutukset lihominen ja väsymys. Makeaa teki mieli ja sitä tuli puputettua ja extraa kertyi kroppaan. Sen jälkeen olen ollut 2 x raskaana ja imettänyt, makeaa tehnyt koko ajan mieli ja väsymys ja raskausvaivat vähentäneet aktiivisuuden minimiin, nyt tilanne toi +15 kg.
Mies selvästi halveksuu ulkonäköäni. Heti lihomiseni alusta saakka hän on suhtautunut kylmästi (vaikka olen synnyttänyt hänelle 2 ihanaa lasta) ja välinpitämättömästi minuun. Hän ei ole kertaakaan sanonut kauniiksi tai kehunut mitenkään. Seksiä on harrastanut vain äkkiä tarpeidensa tyydyttämiseksi, aloitteita ei ole kyllä itse tehnyt edes.
En itsekään pidä ulkonäöstäni nyt, eikä lihavat ihmiset kyllä viehätä minuakaan. Olin kuitenkin nuorena parisuhteessa jossa mies lihoi ainakin 20 kg, enkä minä häntä kyllä vastenmielisenä nähnyt, rakas oli silti. Ongelma nyt kuitenkin on se, että mies on myös alkanut vähätellä älyäni (kutsui aiemmin fiksuksi jne), puhuu minulle kuin jälkeenjääneelle, on töykeä ja tiuskii.
Onko ulkomuotoni niin häiritsevä, että näkee minut nyt jotenkin kokonaisuudessaan huonona, myös älyltäni yhtäkkiä tyhmänä? Onko mahdollista, että alkaa pitää minusta taas kokonaisuudessan, jos laihduin takaisin entiselleni? Vai onko lasteni isäksi valikoitunut aivan aito pinnallinen kusipää.
Laihduttamisen olen jo aloittanut, kun vauva-ajat ja imetykset saatu päätökseen ja tuntuu, että väsymys ei enää niin paina. Itseni takia tietenkin, aion olla kunnossa vaikka mies joutaisikin mäkeen..
Kommentit (78)
Miehet on vaan vaikeita. Hyvä esimerkki on tuo kertomasi kilojen lisäys.miten mies tai nainen suhtautuu samaan asiaan. Jos mies joutuisi saman käymään läpi niin jäisi lapset hankkimatta. Onkohan sillä huolia työpaikalla? Se ärsyttää miehiä ja ne tuppaa kippaamaan sen toisen niskaan. Tai sittenhän sillä voi olla kriisi. Miehillähän tunnetusti on kriisi joka kymmenes tai viides vuosi, milloin mistäkin. Ei kun voimia sulle. Selvittele asiaa. On se kumma, ettei niiden päähän mene ettei 3-4 kilosta voi syyttää ilman, että vartalo vähän muuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viittasit jo villeihin vuosiin, voi olla niidenkin jälkipyykki.
Ymmärrän miestäsi, onhan tuo esimerkkinä tyhmää kutsua entistä vielä rakkaaksi.
Lihomiselle löytyy aina syitä muualta kuin itsestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, miehesi kuulostaa ensiluokkaiselta kusipäältä. Pystytkö arvostamaan tuollaista miestä ja luottamaan häneen? Tietenkään painonnousu ei ole viehättävää, mutta jos taustalla on lapsettomuushoidot ja pienet lapset niin järki-ihminen ymmärtäisi ja antaisi aikaa. Anna kun arvaan, miehesi ei myöskään ollut mikään erityisen osallistuva isä joka hoitaisi osansa yöheräilyistä jne., että sinulla olisi aikaa ja energiaa huolehtia itsestäsi?
Onneksi spermaa saa klinikalta jääpi negistely vaihe kokematta. Saa keskittyä äitiyteen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lihomiselle löytyy aina syitä muualta kuin itsestä.
No ei kyllä tässä tapauksessa, kerroin vain että mitkä tilanteet saivat minut puputtamaan liikaa makeaa ja vähentämään aktiivisuutta. Mutta itse minä itseni lihotin, enkä sitä puolustele.
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on epäilrmättä oikeassa.
Että lihominen tekee myös tyhmäksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, miehesi kuulostaa ensiluokkaiselta kusipäältä. Pystytkö arvostamaan tuollaista miestä ja luottamaan häneen? Tietenkään painonnousu ei ole viehättävää, mutta jos taustalla on lapsettomuushoidot ja pienet lapset niin järki-ihminen ymmärtäisi ja antaisi aikaa. Anna kun arvaan, miehesi ei myöskään ollut mikään erityisen osallistuva isä joka hoitaisi osansa yöheräilyistä jne., että sinulla olisi aikaa ja energiaa huolehtia itsestäsi?
Vauvavuonna yöheräily ym. jäi minulle, koska olin äitiyslomalla ja hän kävi töissä. Etenkin 1. lapsen kohdalla olin hyvin väsynyt. Väsymyksen vuoksi minulle ei jäänyt jaksamista pahemmin millekään omille jutuille. Hän kyllä jatkoi omia harrastuksiaan normaalisti. Muutoin hän kyllä osallistuu lastenhoitoon ja on sillä tavalla hyvä isä. Mutta mielestäni ei ole hyvää esimerkkiä lapsillekaan suhtautua halveksuvasti heidän äitiinsä. Ja tämä halveksuva suhtautuminen tuli tasan tarkkaan kuin veitsellä leikaten siinä vaiheessa, kun aloin lihoa. Siksipä mietin, että voisiko tilanne vielä korjaantua ihan vain minun laihtumisellani, vai onko sairasta jatkaa suhdetta miehen kanssa, joka on näyttänyt itsestään tuollaisen puolen.. Kiitos kun vastailette, olen tästä tilanteesta aika surullinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, miehesi kuulostaa ensiluokkaiselta kusipäältä. Pystytkö arvostamaan tuollaista miestä ja luottamaan häneen? Tietenkään painonnousu ei ole viehättävää, mutta jos taustalla on lapsettomuushoidot ja pienet lapset niin järki-ihminen ymmärtäisi ja antaisi aikaa. Anna kun arvaan, miehesi ei myöskään ollut mikään erityisen osallistuva isä joka hoitaisi osansa yöheräilyistä jne., että sinulla olisi aikaa ja energiaa huolehtia itsestäsi?
Vauvavuonna yöheräily ym. jäi minulle, koska olin äitiyslomalla ja hän kävi töissä. Etenkin 1. lapsen kohdalla olin hyvin väsynyt. Väsymyksen vuoksi minulle ei jäänyt jaksamista pahemmin millekään omille jutuille. Hän kyllä jatkoi omia harrastuksiaan normaalisti. Muutoin hän kyllä osallistuu lastenhoitoon ja on sillä tavalla hyvä isä. Mutta mielestäni ei ole hyvää esimerkkiä lapsillekaan suhtautua halveksuvasti heidän äitiinsä. Ja tämä halveksuva suhtautuminen tuli tasan tarkkaan kuin veitsellä leikaten siinä vaiheessa, kun aloin lihoa. Siksipä mietin, että voisiko tilanne vielä korjaantua ihan vain minun laihtumisellani, vai onko sairasta jatkaa suhdetta miehen kanssa, joka on näyttänyt itsestään tuollaisen puolen.. Kiitos kun vastailette, olen tästä tilanteesta aika surullinen.
Onko mies ns. perässävedettävää mallia, jolla ei ole oma-aloitteisuutta? Niin että hän osallistuu lastenhoitoon, kunhan sinä kerrot, mitä hänen tulee tehdä, ja hän sitten sen tekee? Vai ottaako mies välillä ohjat kokonaan käsiinsä lastenhoidossa ja kannustaa sinua omiin juttuihin sanomalla, että hän kyllä hoitaa lapset, ole huoleti, voit rauhassa käydä vaikka kolmen tunnin kävelyllä tai olla puoli päivää poissa omissa harrastuksissasi?
Se, että mies osallistuu lastenhoitoon, kuulostaa siltä, että hän on siinä apulaisen ominaisuudessa ja sinä joudut määräämään, mitä tehdään. Jos sanoisit, että hän hoitaa oman osansa lastenhoidosta, tilanne kuulostaisi jo ihan toiselta.
Toivottavasti olet selättänyt väsymyksesi ja voit sanoa, että nyt on sinun vuorosi huolehtia itsestäsi, hoida sinä lapset sillä aikaa.
Valitettavasti kuitenkin kuulostaa siltä, että tässä on kyseessä nykyajalle liian tuttu ilmiö eli ns. mieslapsi, joka ottaa parhaat päältä ja vaatii toista tekemään sitä ja olemaan tätä.
Toivon sinulle suurta rakkautta itseäsi kohtaan ja kykyä asettaa nyt omat tarpeesi etusijalle. Kun rakastat itseäsi ja huolehdit itsestäsi, pystyt huolehtimaan myös muista – eli lapsistasi. Jos itsestäsi huolehtiminen johtaa laihtumiseen ja huomaat, että miehen suhtautuminen muuttuu, niin silloin hän on näyttänyt todellisen karvansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo kertoo miehen tunne-elämän pinnallisuudesta joka on miesten keskuudessa valitettavan yleistä. Se taas johtuu siitä että miehiä ei opeteta olemaan yhteydessä tunteisiinsa eikä heille sallita kaikkia tunteita. Se tekee ihmisestä narsistisen ja pinnallisen.
Ulkonäkökeskeisyys on yksi merkki tästä, rakkaus on ehdollista. Ei arvosta ja rakasta puolisossa sitä että tämä on synnyttänyt kaksi lasta ja ollut monella tapaa kovilla siinä. Entä sitten kun puoliso vanhenee, sairastuu yms. Lentääkö silloinkin rakkaus ikkunasta?
Se nyt on vaan tosiasia että jotkut miehet arvottaa naisia vain ulkonäön perusteella. Jos olet hoikka, nuori ja kaunis, olet myös fiksu ja mielenkiintoinen. Jos olet lihava, vanha ja ruma niin myös tyhmä ja tylsä. Miehesi on kusipää. Olisiko miehesi kanssasi yhdessä jos olisitte tavanneet lihomisesi jälkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit hakea yksinki avioeroa,Siihen ei tarvitse edes olla syytä.Itse en kuuntelisi tuollaista ja alistuisi toisen huonoon käytös. Moni on avioliitossa taloudelisesta systä.Oletko sinäkin?
Johan on "mies"
Kysy mieheltä:
- "kuvitteletko itse eläväsi ikuisesti?"
- "sinä et itse koskaan liho, laihdu, sairastu? Ei tule koskaan syöpää, sydänvaivoja? Et koskaan rypisty? Et harmaannu? Et kaljuunnu? Munasi seisoo ikuisesti ja homma hoituu Viagralla? Se ei nuupahda kesken seksin koskaan? Sulla on ikuisen nuoruutesi vuoksi aina varaa haukkua toisia ihmisiä? "
- "Mitäpä arvelet, montako ihmistä on vuoteesi ympärillä, jos kohtelet vaimoasi noin? Kuka tulee luoksesi sairaalaan kun apua ja tukea eniten tarvitset? Onko elämäsi ikuinen? Minäpä luulen, että sen vuoteen ääressä ei ole enää ketään. Sinä se vasta tyhmä "mies" olet!"
- "Mitä rakkaus sinun mielestäsi on? Onko se ulkonäön rakastamista vai ihmisten itsensä rakastamista semmoisina kuin he ovat?"
Jos tuo keskenkasvuinen typerys ei osaa vastata kysymyksiisi, niin heivaa koko pinnallinen shitti pihalle.
Olen ollut 25 vuotta aviossa mieheni kanssa, ja kaikenlaista on tässä matkan varrella ollut. Ikinä, ikinä ei puolisoni ole kommentoinut lihomistani. Molemmat on laihduttu ja lihottu, sairastettu ja vakavasti. Mulla meinasi henki lähteä viimeisessä synnytyksessä. Mies on sairastanut eturauhasen syövän. Mulla on MS-tauti....
N54 v.
Vierailija kirjoitti:
Miehet on vaan vaikeita. Hyvä esimerkki on tuo kertomasi kilojen lisäys.miten mies tai nainen suhtautuu samaan asiaan. Jos mies joutuisi saman käymään läpi niin jäisi lapset hankkimatta. Onkohan sillä huolia työpaikalla? Se ärsyttää miehiä ja ne tuppaa kippaamaan sen toisen niskaan. Tai sittenhän sillä voi olla kriisi. Miehillähän tunnetusti on kriisi joka kymmenes tai viides vuosi, milloin mistäkin. Ei kun voimia sulle. Selvittele asiaa. On se kumma, ettei niiden päähän mene ettei 3-4 kilosta voi syyttää ilman, että vartalo vähän muuttuu.
Huhhuh. Keksit miehelle tekosyitä ihan ilmaiseksi. Mitä jos se on vaan pissipää?
Vierailija kirjoitti:
Tuo kertoo miehen tunne-elämän pinnallisuudesta joka on miesten keskuudessa valitettavan yleistä. Se taas johtuu siitä että miehiä ei opeteta olemaan yhteydessä tunteisiinsa eikä heille sallita kaikkia tunteita. Se tekee ihmisestä narsistisen ja pinnallisen.
Ulkonäkökeskeisyys on yksi merkki tästä, rakkaus on ehdollista. Ei arvosta ja rakasta puolisossa sitä että tämä on synnyttänyt kaksi lasta ja ollut monella tapaa kovilla siinä. Entä sitten kun puoliso vanhenee, sairastuu yms. Lentääkö silloinkin rakkaus ikkunasta?
Jokaiselle opetetaan kyllä käytöstavat, oli henkisiä vammoja tai ei. Uskomatonta, miten miehiä puolustetaan ja heitä ymmärretään joka asiassa.
Luulen, että tämäkin parisuhdeongelma löytää ratkaisunsa (oli se mikä tahansa) paremmin keskustelemalla kasvotusten miehen kanssa, ei Av-palstalla.
Ap keskittyy tuossa tuohon lihomiseensa ja pitää sitä kaiken alkusyynä. Voi toki olla mahdollista, mutta onhan tuossa elämässä ehtinyt paljon muutakin tapahtumaan, niin ap:lla kuin miehelläänkin. Voisiko syy löytyä muualta?
Ei tuosta oikein suhteeksi ole. Miksi siedät tällaista?
Jokainen saa olla sen kokoinen kun on. Itseään varten on hyvä laihduttaa, jos ei koe oloaan ja ulkonäköään hyväksi. Sekä terveyssyyt tottakai.
Toisaalta on myös ymmärrettävää puolison ärtymys. Jos toisen ulkonäkö selkesti muuttuu, istutaan sohvalla karkkia mussuttamassa ja valitellaan vaivoista ja väsymyksestä niin ei se nyt kenestäkään kovin kiihottavaa tee. Oli mies tai nainen.
Toki täytyy ymmärtää, että pikkulapsi aika on raskasta eikä silloin ole voimavaroja välttämättä keskittyä niin itseensä.
Mutta tuollainen henkinen väkivalta mitätöimällä ja halveksumalla ei ole ok. Ettei olisi nyt jotain muutakin taustalla kun lisäkilot.