Kiintymyssuhdeteoria

Kiintymys kertoo tavasta olla läheisissä ihmissuhteissa. Kiintymyssuhteet luodaan lapsuudessa, lapsen ja vanhemman vuorovaikutuksesta. Lapsen ensimmäinen kiintymyssuhde muodostuu äitiin tai muuhun ensisijaiseen hoitajaan. Lapsuudessa luodut kiintymyssuhteet vaikuttavat merkittävästi siihen, miten aikuisena pystyy luomaan ihmissuhteita.

Vauvan ja äidin välistä kiintymyssuhdetta on tutkittu ns. vierastilanne-menetelmällä. Tutkittiin, miten lapsi reagoi jäädessään yksin äidin poistuessa huoneesta, ja miten lapsi suhtautuu äitiin, kun tämä tulee takaisin. TURVALLISESTI kiintyneet lapset pelästyivät äidin poistumista ja rauhoittuivat äidin palatessa. On todettu, että turvallisesti kiintyminen ennustaa sosiaalista sopeutumista aikuisena; Turvallisesti kiintyneet ovat ulospäin suuntautuneita ja tasapainoisia. VASTUSTAVASTI kiintyneet olivat takertuvia ja pelokkaita, eivätkä rauhoittuneet äidin tullessa takaisin huoneeseen. VÄLTTELEVÄSTI kiintyneet eivät reagoineet äitiin näkyvästi, eivätkä ilmaisseet kielteisiä tunteita äidin palatessa. Välttelevästi kiintyneet pelkäävät aikuisenakin kielteisten tunteiden ilmaisemista, koska pelkäävät hylätyksi tulemista. RISTIRIITAISESTI kiintyneillä oli sekavia tunteita, he hakeutuivat äidin syliin, mutta eivät rauhoittuneet.

Vastustavasti, välttelevästi ja ristiriitaisesti kiintyneistä tulee aikuisina turvattomasti kiintyneitä. Heillä voi olla vaikeuksia ilmaista tunteitaan, heillä on erilaisia pelkoja ja siksi heidän on vaikea muodostaa toimivia ihmissuhteita. Naiset ovat yleensä suhteissaan takertuvampia kuin miehet, jotka taas hakevat etäisyyttä. Turvallisesti kiintyneistä lapsista tulee turvallisesti kiintyneitä aikuisia, joiden on helpompi muodostaa tyydyttäviä ihmissuhteita. Meidän tulisi antaa lapsillemme aikaa ja rakkautta niin, että heistä tulisi turvallisesti kiintyneitä ja voisivat elää onnellisempaa elämää aikuisena.

ihan googlettamallakin löytyy tietoa aiheesta. Ei perustu mihinkään tieteelliselle tutkimukselle.

Minulla on noin vuoden ikäinen todella hyväntuulinen, tyytyväinen ja iloinen poika, eikä hän ole ikinä vierastannut..

Heiluttelee ja yrittää saada kontaktia esim kaupassa ja jokapuolella ihmisiin, lapsia nähdessään haluaa ehdottomasti päästä heti leikkeihin mukaan. Tulee kotonakin välillä syliin pyytämään, mutta lähtee melkein heti touhuamaan jotain muuta, tuo minulle leluja ja leikitään jahtaamisleikkejä ja piilosta.

Hoidossa on ollut muutamia öitä isovanhemmillaan. En ymmärrä jos kiintymyssuhteessa olisi vikaa mikä sen olisi aiheuttanut? Olen ollut aina syli kun tarvitaan, en ole näyttänyt ikinä vauvaaikanakaan väsymystä vauvalleni vaan hymyillyt, ollut aktiivinen ja tarjonnut paljon virikkeitä ja poikani onkin kehittynyt huimaa vauhtia, näin sanottiin neuvolassakin, kun poika puhui ensimmäisiä sanoja jo 9kk ja aloitti samoihin aikoihin kävelemään.

Vauvauinnissa on pari lasta jotka huutavat ihan hysteerisesti jos äiti laskee hetkeksikin pois sylistä, eivät ole muutenkaan järin iloisen/tyytyväisen oloisia... nämä samat lapset ovat myöskin todella hitaasti kehittyneitä, en olisi ikinä uskonut, että oma poikani on nuorempi..itselleni tuli jotenkin näitä katsellessa olo, että kaikki ei ole ok.

"En ymmärrä jos kiintymyssuhteessa olisi vikaa mikä sen olisi aiheuttanut? "



No tietysti tämä:

"Hoidossa on ollut muutamia öitä isovanhemmillaan."

ja kyllä ainakin terveydenhuollossa kiintymysuhdeteoriaan ja erilaisiin testeihin suhtaudutaan suhtaudutaan hyväksyvästi ja ne ovat ihan relevantteja. Ja tuo edellämainittu testi antaa osviittaa lapsen kiintymyssuhteen laadusta. Tosin sitä ei voi kuulemma käyttää ihan noin yksioikoisesti mitä tuossa edellä esitettiin, vaan variaatioita on tosiaan vaikka kuinka paljon enemmän . Ja mitä tulee aiemman äidin kokemuksiin, lapsen kehityksestä ei voi noin suoraan määrittää lapsen kiintymyssuhteen laatua, sillä kyllähän vauvan ja pienen lapsen temperamentti vaikuttaa ratkaisevasti lapsen tyytyväisyyteen! Ja kehitykseen vaikuttaa moni muukin asia kuin kiintymyssuhde.

sitä testiä käytetään?

Eli ei ole normaalia, jos lapsi luottaa ihan kehen tahansa varauksettomasti, menee syliin, antaa lohduttaa, lähtee mukaan.



Toisaalta hysteerinen takertuminen ensisijaiseen hoitajaan/hoitajiin ja se, ettei rauhoitu, kun hoitaja palaa, on myös hälytysmerkki.



Ei kai kiintymyssuhde ole koskaan absoluuttisen hyvä tai huono vaan kaikilla se on jotain siltä väliltä. Temperamentti määrää käytöstä tosi paljon, samoin kuin sosiaalinen perimä ts. ensisijaisen hoitajan antama malli.

Oletko sinä yhden vauvan äiti? Enpä olisi uskonut! Hih!

Minulla on noin vuoden ikäinen todella hyväntuulinen, tyytyväinen ja iloinen poika, eikä hän ole ikinä vierastannut.. Heiluttelee ja yrittää saada kontaktia esim kaupassa ja jokapuolella ihmisiin, lapsia nähdessään haluaa ehdottomasti päästä heti leikkeihin mukaan. Tulee kotonakin välillä syliin pyytämään, mutta lähtee melkein heti touhuamaan jotain muuta, tuo minulle leluja ja leikitään jahtaamisleikkejä ja piilosta. Hoidossa on ollut muutamia öitä isovanhemmillaan. En ymmärrä jos kiintymyssuhteessa olisi vikaa mikä sen olisi aiheuttanut? Olen ollut aina syli kun tarvitaan, en ole näyttänyt ikinä vauvaaikanakaan väsymystä vauvalleni vaan hymyillyt, ollut aktiivinen ja tarjonnut paljon virikkeitä ja poikani onkin kehittynyt huimaa vauhtia, näin sanottiin neuvolassakin, kun poika puhui ensimmäisiä sanoja jo 9kk ja aloitti samoihin aikoihin kävelemään. Vauvauinnissa on pari lasta jotka huutavat ihan hysteerisesti jos äiti laskee hetkeksikin pois sylistä, eivät ole muutenkaan järin iloisen/tyytyväisen oloisia... nämä samat lapset ovat myöskin todella hitaasti kehittyneitä, en olisi ikinä uskonut, että oma poikani on nuorempi..itselleni tuli jotenkin näitä katsellessa olo, että kaikki ei ole ok.

on ainakin yksi teos, missä muistaakseni käsiteltiin äidin ja vauvan suhdetta, ja mitä sitten, jos se häiriintyy. Kirjassa käsiteltiin mm. äidin pahan masennuksen vaikutusta vauvaan.



Oma esikoiseni jäi pelokkaana ja itkevänä hoitoon. Nuorempi taas iloisena hypääsi kaikkien syliin, ei mielestäni varsinaisesti vierastanut koskaan ketään. Jos jotain on mennyt vikaan alkuvaiheessa, niin se on tapahtunut esikoisen kohdalla, ei nuoremman. Mutta luonteetkin ovat aivan erilaiset, esikoinen herkkä, vakava, arka ja jotenkin taiteellisempi tai luovempi; nuorempi joustava, iloinen, tasainen (ei juuri hermostu mistään) ja sosiaalinen.

Tai lainaa kirjastosta kehityspsykologiaa käsitteleviä kirjoja.

Yksivuotiaille on mm. kehitetty vierastilannetesti, isommille omansa, myös aikuisille. Itse on varmasti vaikea lähteä arvioimaan lasta, sillä lapsipsykologitkin tarvitsevat testeihin koulutuksen. Yritä googlettaa netistä, eiköhän täältä löydy ainakin tuo yksivuotiaiden testi. Mutta se ei siis sovi sen vanhemmille lapsille!



Kirjassa äidin ja vauvan varhainen vuorovaikutus on artikkeleita aiheesta, myös kuntoutuksesta (theraplaystä).

pieni 8 kk-3v lapsi jää mielellään mihin tahansa hoitoon ja menee kenen tahansa syliin, ja varsinkin se että ottaa lohdutusta vastaan lähes oudoilta aikuisilta.



Takertuminen äitiin kertoo pienen lapsen kohdalla hyvästä kiintymyssuhteesta, samoin vierastaminen. Tosin näihin vaikuttaa paljon temperamenttierotkin.

pieni 8 kk-3v lapsi jää mielellään mihin tahansa hoitoon ja menee kenen tahansa syliin, ja varsinkin se että ottaa lohdutusta vastaan lähes oudoilta aikuisilta.

Takertuminen äitiin kertoo pienen lapsen kohdalla hyvästä kiintymyssuhteesta, samoin vierastaminen. Tosin näihin vaikuttaa paljon temperamenttierotkin.

meidän neiti 1v 10kk ja on kyllä aina ollut ulospäinsuuntautunut ja temperamenttinen. Ei ole koskaan vierastanut ja menee hoitoon mielellään..eikä kyllä ole tullut mieleenkään että kiintymyssuhteessa olisi jotakin vikaa... :/.

"Se, että asia ei ole käynyt mielessäsi ei tarkoita, etteikö se olisi mahdollista.



Vierailija - 26.09.10 05:33 (ID 11215743) "



Mutta uskon kyllä että meillä on ihan normaali kiintymyssuhde syntynyt lapseni kanssa :). Täällä vain todella herkästi yleistetään asia kuin asia...halusin vain tuoda esiin, että voi olla juuri tuosta temperamentistakin johtuen, erilaisialapsia ilman että kyseessä olisi aina häiriö.



-se jolla ulospäinsuuntaunut ja temperamenttinen tyttö

pieni 8 kk-3v lapsi jää mielellään mihin tahansa hoitoon ja menee kenen tahansa syliin, ja varsinkin se että ottaa lohdutusta vastaan lähes oudoilta aikuisilta. Takertuminen äitiin kertoo pienen lapsen kohdalla hyvästä kiintymyssuhteesta, samoin vierastaminen. Tosin näihin vaikuttaa paljon temperamenttierotkin.

onko lapsi ollut muussakin hoidossa kuin aidin. Lapsella voi olla ihan normaali kiintymyssuhde myos useampaan henkiloon (aiti, isa, mummu, pph jne), jos hoitajiakin on ollut useampia. Tietenkaan se ei tarkoita sita, etta lapsi pyrkii esim. kaupassa ventovieraan syliin...

pieni 8 kk-3v lapsi jää mielellään mihin tahansa hoitoon ja menee kenen tahansa syliin, ja varsinkin se että ottaa lohdutusta vastaan lähes oudoilta aikuisilta. Takertuminen äitiin kertoo pienen lapsen kohdalla hyvästä kiintymyssuhteesta, samoin vierastaminen. Tosin näihin vaikuttaa paljon temperamenttierotkin.

onko lapsi ollut muussakin hoidossa kuin aidin. Lapsella voi olla ihan normaali kiintymyssuhde myos useampaan henkiloon (aiti, isa, mummu, pph jne), jos hoitajiakin on ollut useampia. Tietenkaan se ei tarkoita sita, etta lapsi pyrkii esim. kaupassa ventovieraan syliin...

ei itkenyt, kun vein päiväkotiin (vaikka sisimmässäni tiesin, ettei kiintymyssuhteessa voi olla mitään vikaa). Meidän psykologian proffa sitten sanoi, ettei tuo ole mikään absoluuttinen oire turvattomasta kiintymyssuhteesta, eli sanoi huoleni olevan turha.

jonkun lapsen käytös johtuu, minkälaatuinen kiintymyssuhde sen takana, sillä se on vaativaa myös asiaan vihkiytyneille.



Tottakai temperamentti vaikuttaa myös osaltaan lapsen käytökseen, samoin lapsen kokemukset. Sekin, että lapsi kovasti ikävöi ja takertuu ensisijaiseen hoitajaansa voi sekin olla merkki turvattomuudesta, eikä merkki turvallisesta kiintymyssuhteesta. Kiintymyssuhteiden määrittäminen kun ei ole noin yksioikoista ja helppoa.



3

Hei

Ongelmani on kahdeksankuisen poikani täysin ekslusiivinen kiintymys isäänsä. Isä on hoitanut lasta alusta asti kuten minäkin. Nyttemmin lapsi valitsee kaikissa mahdollisissa yhteyksissä isänsä sylin ja seuran. Lapsi konttaa kotona isänsä perässä ja rimpuilee sylistäni pois. En ole kuullut tämän ikäisellä olevan tällaista vaihetta. Vaiheeksi tätä kuitenkin hartaasti toivon, sillä sydämeni ei kestä tätä kovin kauaa. Olen täysin toivoton. Kuulisin mielelläni, mikäli jonkun kohdalla on tapahtunut samaa.

-E-