Kestätkö fyysisesti haastavia olosuhteita (esim. matkalla)?

Muita hauraita ja heikkoja? Onko kukaan onnistunut aikuisena tulemaan kestävämmäksi ja rennommaksi haastavissa yllättävissä tilanteissa?

Jossain tuollaisella matkalla varmaan selviäisin. Sentään toivoa pelastumisesta. Pystyn aika hyvin vajoamaan omaan kuplaani ja vaikka nukahtamaan. Nälkääkin kestän.

Minä nyyhkytin ja hajoilin huppariin piiloutuneena silmämunat täynnä verenpurkaimia. Vankka rento kaverini teki venyttelyliikkeitä kollareissaan ja topissaan, silmämunat kosteina ja raikkaan valkoisina. Minä pitelin vatsaani ja kirosin kun taas piti lähteä vessajonoon. Kaverini söi banaania ja joi lähdevettä sekä otti someen hymyileviä kuvia itsestään.

jos saan olla hetken rauhassa ja omissa oloissani sen kuuluisan "viimeisen niitin" jälkeen, niin pystyn nollaamaan tilanteen. Jos en saa sitä, tai toinen ei yksinkertaisesti tajua, kun sanon, että nyt minun pitää saada olla hetki yksin, niin sitten voi helposti mennä seuraavaan päivään ennenkuin voin palautua. En tosin "koskaan" matkusta mihinkään jälkimmäiseen ihmisryhmään kuuluvan ihmisen kanssa vapaaehtoisesti, joten harvemmin tulee tilannetta, että "koko loma meni pilalle siellä tulolentokentällä, kun..."

Luulen, että ap ei vain ole keksinyt vielä keinoa, millä saa nollattua oman tilanteensa. Suosittelen etsiskelemään niitä.

Tällaisia heikkouksia jokaisella on omassa elämässään. Eivät välttämättä liity matkalle lähtöön, mutta jokaisella meillä on heikkoutemme. Niitä on turha häpeillä. Ne on parempi vain hyväksyä ja sitten sen jälkeen päääseekin miettimään, että miten niiden kanssa voi toimia.

Ärsyynnyn ja saatan jupista mutta selviän. Aina on varasuunnitelma.

Mun on pakkokin olla selviytyjä koska vien itsekin asiakkaita ympäri maailmaa reissuille.

Stressaavalta kuulostaa, ja kyllä mua häiritsisi etenkin nuo kovat äänet ympärillä. Lentokentällä pärjää yleensä kuitenkin hyvin kun on varautunut siihen että muutoksia tapahtuu säännöllisesti.

Mulle hankalin paikka on jos joudun pyytämään muilta apua. En tiedä mikä juttu siinä on, mutta henkisesti tosi raskas paikka ja pistää itkemäänkin jos on yhtään mitään ongelmia saada viestiäni perille. Tästä haluaisin eroon mutten ole vielä löytänyt keinoja siihen.

Kyselet kovin outoja asioita aloittaja

.

Kestän yllättävän hyvin itse, mutta en kestä jos joku muu ruikuttaa jatkuvasti. Fyysisesti en tosin enää kestä niin hyvin kuin nuorempana.

Jos kyse vain itsestä huolehtimisesta, niin selviän hyvin. Mutta jos pitää lisäksi kannatella niitä hauraita ja heikkoja, etenkin jos ovat ärsyyntyvää ja hermostuvaa tyyppiä, niin sitten voi mennä itselläkin hermo.

Vierailija kirjoitti:

Kestän yllättävän hyvin itse, mutta en kestä jos joku muu ruikuttaa jatkuvasti. Fyysisesti en tosin enää kestä niin hyvin kuin nuorempana.

Just tämä. T. No 9

En enää matkusta.

Heh, mä lähden lomalla joko kiipeilemään, vaeltamaan, ratsastamaan tai ohjatulle juoksulomalle, eli fyysistä rasitusta kestän hyvin ja nautin siitä. Viitykset, aikataulumuutokset tai äkilliset tapahtumat on ok, sitten vaan vaihdetaan lennosta suunnitelmia, mutta yksi asia mitä sitten en kestä yhtään, on melu ja sellainen turha hälinä ja valitus, eli hakeudun mahdollisimman kauas kaikista turistirysistä ja lapsiperhekohteista, jossa on jotain nallekerhoja pitkin päivää. Eli tavallaan joo kestän muutoksia ja rasitusta, tavallaan taas olen älyttömän herkkä tietyille asioille. En kuitenkaan valita, vaan istun sitten hiljaa hammasta purren ja siedän tilannetta.

Kestän, kun on pakko ja tiedän, että tilanne helpottaa jossain vaiheessa. Melu, varsinkin ne huutavat lapset, olisi itselle kuvaillussa tilanteessa vaikeinta sietää. Fyysisesti kestän kyllä paljonkin epämukavuutta, kunhan saan olla rauhassa pahan oloni kanssa.

Kannattaa pysyä vain kotona niin saa nukkua omassa sängyssä ja hakea omasta jääkaapista ruokaa ja juomaa ja käydä omassa vessassa ja pyyhkiä lempparivessapaperiin.

Eihän tuossa niinkään ruumiillisesta hauraudesta ole kyse, ap, vaan henkisestä lähinnä. Pää sinulla hajoaa eikä keho.