Jos sinulla ja miehelläsi on erilaiset elämänkatsomukset, mikä on isoin konflikti

Lapsuudenperheessäni meillä tärkeintä oli ne ARVOT,moraali,hiljentyminen jne.Miehen perheessä vietettiin kristilliset pyhät koska niin on tapana tehdä,ja anopin sanoin:"Mitä nuo naapuritkin ajattelisi jos ei haudoilla käytäisi jouluna"



Ei meidän arvot miehen kanssa kyllä kohtaa muutenkaan ja ero onkin tulossa

joka toinen päivä on kriittisempi... Konfliktit tulevat riitatilanteissa, kun mies vetää esiin sen kristinuskonvastaisuus-kortin ja laukoo suustaan jonkun ajattelemattoman, tosi loukkaavan kommentin. Seuraavassa hetkessä mies sitten jo katuukin sanojaan ja minä yleensä yritän saada miestä tajuamaan sanojensa merkityksen. Onneksi näitä iskuja vyön alle on harvoin, mutta ei se helppoa ole olla naimisissa ei-uskovan kanssa. En suosittele muille.

minä olen muslimi ja mies ateisti (lapsena oli luterilainen).

Kummankaan uskossa ei ole käännyttämistarpeita tms. Lähtökohtana onkin kunnioittaa muita ja heidän katsomuksiaan toisin kuin vaikka kristinuskossa, jossa jo lähetyskäsky velvoittaa jonkinlaiseen käännytysprosessiin.



Jumaluskon puuttuminen yhdistää myös ja tekee elosta sopuisampaa.

..mutta riitaa tulee siitä, voiko lasta opettaa ihan niin itsekkääksi kuin isänsä tahtoisi.

suurin konflikti oli kastetaanko lapsi. Kastettiin.