Miten tukea ystävää eron hetkellä?

Eikös eroja haudota yleensä aika pitkään, eikä päätös synny heti

Kuuntelu ennen kaikkea. Kysy ystävältä onko kiinnostusta nähdä esim. lenkillä tai lähteä kahville? 

Kysyä kuulumisia. Sopivan usein. Pitää yhteyttä, vaikka toinen ei vastaisi puhelimeen/viesteihin soita ja viestitä silti.

Sitä vaan voi olla niin romuna ettei pysty aina vastaamaan.

Pyydä just jonnekkin. Älä loukkaannu jos kieltäytyy. Jos kieltäytyy, älä ahdistele liikaa, kysele mieluummin kuulumisia.

Ole valmis kuuntelemaan. Ja kuuntelemaan ja kuuntelemaan.

Itselle viestittely oli helpompaa kun puhuminen. Tosin viesteihinkään en aina vaan jaksanut vastata.

Riippuu vähän humalatilasta. Taksi ilman saattoa voi toimia tiettyyn rajaan asti.

Olen harmissani, ettei hän ole uskaltanut kertoa vaikeasta elämäntilanteesta aiemmin. Toisaalta, en ole halunnut olla liian tungetteleva.

Tarjoa konkreettista apua. Erokin on melkoinen paperisota lasten huoltajuus elatusmaksut tapaamiset asunnon myynti...voisitko auttaa esim lastenhoidossa.

Kysyt suoraan voitko olla jotenkin avuksi. Ilmaiset, että hän voi ottaa sinuun yhteyttä.

Hoe sille vaan kokoajan että JSSAP !!!

Älä ole harmissasi siitä ettei ole puhunut. Me ollaan erilaisia. Mä puhuin ekan kerran kerran erosta kenellekkään,,edes omille vanhemmille monta kuukautta sen jälkeen ku paperit oli laitettu menemään. Kavereille puhuin vieläkin myöhemmin. En vaan pystyny puhumaan. Olin liian rikki asian kanssa. Alkuun se oli niin iso epäonnistumisen tunne. Hävetti. Koin olevani huono. Jätetty ja petetty, epäkelpo ihminen.

Varmaan hänen tahtiin. Ja välillä huomio muualle erosta. Ei tyrkytä mitään. Eri näkökulmia ehkä ajan myötä (exästä ja erosta) tai jos hän on valmis näkemään niitä. Usein kumppani on ollut palvontajalustalla ja se ei heti lähde siitä mielessä. Kannustava, mutta toisen tunteet huomioiva.

Hän puhuu eroon johtaneista syistä sitten kun haluaa, sen tiedän.

Olen kyllä tosiaan aavistanut, että kaikki ei ole hyvin. Asia taitaa olla kipeä ja hankala. Haluaisin kuulla enemmän, mutta tiedän, ettei se varsinaisesti kuulu minulle. Silti jotenkin hämmentävä olo.