Mitä olet unohtanut stressin tai kiireen takia?
Minä ostin tänään kaupasta eväspatongin ja limun. Limu oli kädessä kun maksoin. Se patonki unohtui kassalle. En kestä enää omaa hajamielisyyttä. Minulla on töissä kamala, ihan järkyttävä stressi, kun porukkaa on niin paljon lomalla. Kun olen määräaikainen, pelkään edes nostaa esiin, etten voi tuurata kolmea ihmistä samanaikaisesti. Tuntuu että kaikki puhelutkin kääntyy minulle vastattavaksi. Hajamielisyys vaivaa joka ikinen päivä!
Kommentit (25)
Ei tuo vielä ole paha. Minä yritin maksaa kirjastokortilla. Myyjä sanoi, että laite ei tunnista korttia ja tiuskaisin, että juurihan minä tällä tankkasin bensaa. Myyjä sanoi, että näytähän tänne sitä korttia, jos siinä on vaikka roskia niin pyyhkäistään. Heh, olikin kirjastokortti.
Koiran kaupan eteen. Kotona muistin ja palasin hakemaan. 🙈
Käyttäjä9873 kirjoitti:
Itseni.
Mä puolestaan kadotin puolisoni. Se olikin pitkä matka löytää tie takaisin sen luo, jonka olin jättänyt täysin huomiotta työkiireiden takia.
Unohdan aina jotain ostaa kaupasta stressaantuneena. Normaalisti muistan kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo vielä ole paha. Minä yritin maksaa kirjastokortilla. Myyjä sanoi, että laite ei tunnista korttia ja tiuskaisin, että juurihan minä tällä tankkasin bensaa. Myyjä sanoi, että näytähän tänne sitä korttia, jos siinä on vaikka roskia niin pyyhkäistään. Heh, olikin kirjastokortti.
Itse taas tyrkytin bussikorttia ruokakaupassa.
eipä ole tuttuja tuntoja tressi ja kiire kotivaimona. eikä ollut silloinkaan, kun lapset kasvatin, hoidin kodin ja ukon eväät. nyt on kakarat maailmalla ja kodinhoito on melkoisen helppoa. tosin kerran kauppareisulla unohtui auto tankata, kun ukko-perskele soitti ja hoputti kamarihommiin. ikinä en ole niin kovaa ajanut.
Tämä on myös eräs elämäni noloimmista tapahtumista. Meillä oli kiire Hki-Vantaan lentokentälle, koska rakas puolisoni oli pudottanut auton avaimet illalla hotelliin saapuessamme ja niitä etsittiin kaikkialta koko aamu. Respasta löytyi.
Motkotin matkalla lennolle ja stressi oli pilvissä asti, sanotaanko näin. Juostiin äkkiä parkkihallista lähtöselvitykselle vai mikä bag drop-paikka se nykyisin on. Kun passia olisi tarvittu, en löytänyt sitä mistään. Oletin, että olen sen vahingossa pakannut matkalaukkuun, joka juuri luovutettiin. Kauhea työ ja tuska saada laukku takaisin, onneksi ei ollut vielä ruumassa. Vaan eipä ollut passi sielläkään. Sanoin miehelle, että sinä menet nyt keskenäsi, ja meidän ystäväpariskunta oli jo turvatarkastuksesta mennytkin läpi. Yhtäkkiä kun kumarruin matkalaukkua sulkemaan, tunsin, että jokin kiristää takapuolta. Passi oli farkkujen takataskussa. En voi käsittää, mikä stressi on täytynyt olla päällä, että olen tunkenut passin takataskuun, jonne en yleensä tunge yhtään mitään. Ehdittiin lennollekin ajoissa ja jopa matkalaukku saatiin lähtemään ruumaan, vaikka luovutusaika oli sulkeutunut. Lievät traumat jäi matkustamista kohtaan.
Onpa ajankohtainen ketju. Vaimon ehdotuksesta luvattiin ottaa äitini mukaan kesälomamatkalle Wieniin. Sain Booking.comista ilmoituksen, että minulla on tuplabookaus hotelliin. Niinpä sitten peruin toisen huoneeen, kun en burn-outin partaalla enää muistanut, että hän lähtee mukaan.
Puhumattakaan, mitä muuta olen unohtanut viime aikoina. On se hyvä, että loma alkoi, enkä enää ikinä tee niin paljon töitä kuin viime keväänä.
Voiko tätä tunnustaakaan, mutta rintsikat. Jonkin verran työhön kuuluu esiintymistä. Olin menossa keikalle yhteen hotelliin konferenssiin pk-seudulla ja järkyttävä stressi päällä. Kone tilttaili aamulla, jouduin käynnistämään monta kertaa uudestaan ja samalla vedin vaatteita päälle. Ihanasti hotlan pihalla huomasin, että ei ole rintsikoita. Onneksi olin ottanut jakun mukaan paitapuseron päälle, tosin se oli jakku, jota ei saa kokonaan kiinni. Tuskin kukaan huomasi, mutta epämukava olo koko esityksen ajan.
Menin todella kiireisen ja stressaavan työviikon jälkeen kauppaan. Siellä ollessani aivoni tyhjenivät - en siis muistanut yhtään, että mitä pitäisi ostaa. Edes perusjutut eivät tulleet mieleen.
Lähdin kaupasta mukanani pussi pähkinöitä ja rasia vadelmia.
Noita unohduksia riittää. Joskus unohdin koiran aitaukseen takapihalle. Ehdin ajaa 20 km moottoritietä töihin päin ja jouduin kääntymään takaisin. Meidän koira ei siis ole ulkokoira, mutta se tykkää aamulenkin jälkeen jäädä vähäksi aikaa takapihan aitaukseen.
Toisella kertaa lähdin moottoritietä kulkemaan väärään kaupunkiin. Siis kun on peräkkäin liittymät ja toinen vie Helsinkiin ja toinen Tampereelle, niin käännyin ajatuksissani väärään suuntaan. Oli taas kova työstressi päällä, ja melkoinen mutka tuli tehtyä.
Vierailija kirjoitti:
Voiko tätä tunnustaakaan, mutta rintsikat. Jonkin verran työhön kuuluu esiintymistä. Olin menossa keikalle yhteen hotelliin konferenssiin pk-seudulla ja järkyttävä stressi päällä. Kone tilttaili aamulla, jouduin käynnistämään monta kertaa uudestaan ja samalla vedin vaatteita päälle. Ihanasti hotlan pihalla huomasin, että ei ole rintsikoita. Onneksi olin ottanut jakun mukaan paitapuseron päälle, tosin se oli jakku, jota ei saa kokonaan kiinni. Tuskin kukaan huomasi, mutta epämukava olo koko esityksen ajan.
Aika paha. Minulla ei sama, mutta on keliakia ja olin laivalla lounasbuffetissa. Meillä oli firman esitys isohkolle yleisölle ja juuri ennen sitä vedin lounasbuffasta jotain mitä ei olisi pitänyt. Keliakiaa sairastan. Sanotaanko näin, että ruokalusikallinen jotain turskahti housuun ennen esitystä. Kävin äkkiä ripulilla kokoustilojen vessassa ja tungin pikkuhousut tamponien roskikseen. Heti kun esitys oli ohi, juoksin hyttiin uudestaan vessaan ja laittamaan uudet pikkuhousut. Ei ole muuta selitystä kuin jännitys ja stressi, minkä takia olen unohtanut katsoa, että kaikki mitä syön, on varmasti gluteenitonta.
Tänä aamuna kahvin pöydälle juomattomana. Kirjauduin töihin klo 8 ja heti oli viestitulva vastassa. Pomppasi ahdistuskäyrä välittömästi sataseen. Näin täyden kahvimukin tiskipöydällä kahden maissa.
Burn out kirjoitti:
Onpa ajankohtainen ketju. Vaimon ehdotuksesta luvattiin ottaa äitini mukaan kesälomamatkalle Wieniin. Sain Booking.comista ilmoituksen, että minulla on tuplabookaus hotelliin. Niinpä sitten peruin toisen huoneeen, kun en burn-outin partaalla enää muistanut, että hän lähtee mukaan.
Puhumattakaan, mitä muuta olen unohtanut viime aikoina. On se hyvä, että loma alkoi, enkä enää ikinä tee niin paljon töitä kuin viime keväänä.
Missä se äiti sitten nukkui? Vai onnistuiko varata uudestaan huone?
Jos on ollut kipeänä, lääke tai liian monta asiaa, on vähän zombimainen. Mutta ajatus kirkastuu myöhemmin, yleensä.
Kun on kova stressi ja paine töissä, teen amatööritason mokia. Ja sekös ruokkii lisää stressiä ja painetta jne.
Vierailija kirjoitti:
Burn out kirjoitti:
Onpa ajankohtainen ketju. Vaimon ehdotuksesta luvattiin ottaa äitini mukaan kesälomamatkalle Wieniin. Sain Booking.comista ilmoituksen, että minulla on tuplabookaus hotelliin. Niinpä sitten peruin toisen huoneeen, kun en burn-outin partaalla enää muistanut, että hän lähtee mukaan.
Puhumattakaan, mitä muuta olen unohtanut viime aikoina. On se hyvä, että loma alkoi, enkä enää ikinä tee niin paljon töitä kuin viime keväänä.
Missä se äiti sitten nukkui? Vai onnistuiko varata uudestaan huone?
Onnistuin varmaan huoneen uudelleen, ettei tarvitse sohvalla nukkua tai olisi kai huoneen sitten saanut naapurihotellistakin. Oli silti aika pysäyttävä kokemus.
Unohdin laturin töihin. Liian pitkä ja rankka työviikko silloin, perjantaina lähdin väsyneenä töistä ja maanantaisin olen aina etänä. Kävin omaan piikkiin ostamassa uuden laturin. Yllättävän paljon maksaa muuten tietokoneen laturi.
Itseni.