Miksiköhän mut on jätetty monesti ryhmän ulkopuolelle?

Meilläkin jengi käy yhdessä syömässä jossain ravintolassa. Ei ole pyydetty mukaan.

Kuinka paljon ihmisiä sitten haluat elämään, mikä riittää? Jos niillä on joku sisäpiiri ja hierarkia? Johon ei aina haluaisikaan.

Erilaiset kiinnostuksenkohteet tai huumorintaju?

Koska viimeksi its pyysit muita mukaan viikonloppuna?

Mä oletan käyttäytyväni vähän oudosti, niin että muut kokee mut jotenkin epäilyttävänä. Kouluaikoina kiusattiin pahasti, käytökseni voi olla sen syy tai seuraus.

Ryhdy itse keskipisteeksi ja kokoa ympärillesi ryhmä. Jätä ulkopuolelle ne, jotka perustivat aiemman ryhmän.

Meillä on töissä ystävystytty vuosien varrella ja käymme noin kerran puolessa vuodessa ulkona syömässä. Muutoin syömme aina työpaikan taukotilassa, johon työpaikalta kaikki tulevat syömään. Tuli uusi työntekijä ja kun hän huomasi, että sen pari kertaa vuodessa käymme ilman häntä lounaalla, niin nosti metelin asiasta. Kuinka jätetään ulkopuolelle ja syrjitään. Hän itse kyllä käy usein ulkona lounaalla, eikä ole meitä pyytänyt mukaan. Eikä ole oltu vaillakaan mukaan. Kun ajateltu, että ruokailu on omaa aikaa ja jokainen voi syödä missä haluaa lupia kyselemättä.

Eli miettisin mitkä.ovat tilanteita, joissa koet jääväsi työpaikalla ryhmän ulkopuolelle tai vapaalla. Kaikkia ei kutsuta koko ajan joka paikkaan. Ja henkilö joka vaatii kaikilta huomioon ottamista, on ahdistava.

Ne ajattelee ettet halua. Minä olen aina ollut samanlainen, että kaikki tuntuu tykkäävän mutta mihinkään ei ole pyydetty. Luulen, että olen monen makuun liian rauhallinen. Työtoverina olen erittäin pidetty. Mutta lounaalle pari, jotka eivät itsekään käyneet kuin satunnaisesti, pyysivät joskus yhdessä paikassa, missä olin vieläpä työllistämistuella. Tästä on jo aikaa, mutta kerran mentiin syömään ja työpaikan yksin istunutkänkkiksenä tunnettu huikkasi että tulkaa samaan pöytään, tässä on tilaa, meitä oli kolme eväiden syöjää lähtenyt pizzalle silloin.  Hän olikin siinä oikein kiva ja jutteli oikein kivasti. Ne vakkarit muistelivat vielä viikon päästä miten kiva ele häneltä. Mutta mun ongelma on just se, että en itse ole aloitteellinen, joten kiikastanee juuri siitä. Sitten jos yhden kerran sanotaan ei, en pyydä toiste, ellei siihen eihin kerrota mitään syytä tai ehdoteta toista kertaa. Kuukausi sitten kävi juuri näin. Kyseinen henkilö suhtautuu minuun edelleen kivasti muuten.  

Moni kehuu miesvaltaisia paikkoja, mutta olen ollut parissakin paikassa missä miehillä on tapana lähteä perjantaisin lounaalle, muuten eväät.  Jälkimmäisessä meitä oli kaksi naista ja siellä kyllä heti kun aloitin muistivat korostaa että me pojat lähdetään lounaalle, meillä on tapana käydä miesten kesken. Eli tehtiin heti selväksi, että naiset ei sitten tule. Siellä oli oikein hyvä henki miesten kesken, mutta naiset osoitettiin jopa kahville eri paikkaan, kun oli kaksi kahvihuonetta siitä syystä, että oli kaksi toimistoa yhdistetty. Mulle siis ihan kerrottiin, että toinen nainen juo kahvit täällä tuon toisen firman porukan kanssa, sinäkin voit juoda siellä. Eli firman oma kahvihuone oli varattu vain miehille. Kesätyöntekijämies sinne sai mennä. Ensimmäisessä oli muutama mieskin, jotka jätettiin ulkopuolelle, naisia oli siellä myös kaksi mutta toinen nainen änkesi mukaan, vaikkei pyydetty. Näin kyllä, ettei osa tykännyt siitä.  

Jos et ole mukana siellä missä suunnitellaan jutut. "Mennään syömään. "Joo mennään." "Mihin"jne. Ketään muutakaan ei pyydetty ne tulee jotka sen keksi. Joku voi joskus pyytää jonkun jos asia tulee puheeksi. Ehkä et pyöri porukoissa joissa aloitteelliset pyörii.

Et ole tyypillinen virran mukana kulkija, suurin osa kuitenkin on ja he tietävät heti ryhmässä kuka on se jota kuunnellaan ja missä kohtaa on oma paikka. Näitä juttuja voi oppia ymmärtämään kirjoista, erityisesti kasvuikäisen tyttöjen ryhmäytymisestä kertovista jos ei elävästä elämästä oivalla.

Kyseessä on oma kokemuksesi, ei todellisuus. Koet, että sinua kohdellaan oudosti, vaikka kukaan ei niin tee. Mitä enemmän urkit muilta, miksi en kelpaa, sitä varmemmin sinuun suhtaudutaan varautuneesti ja sinut koetaan ripustautujaksi. Sellaisen kanssa ei kukaan halua olla tekemisissä, se on raskasta ja tekee elämästä ikävää.

Joku jo ihmetteli, miten paljon kavereita oikein haluat elämääsi, kun mikään ei tunnu riittävän. Ehkä kannattaisi hyväksyä, että töissä tehdään töitä, ei etsitä elämänmittaisia ystävyyssuhteita. On aika normaalia, että 15 vuotta toisensa tunteneet viettävät todennäköisemmin aikaa yhdessä kuin sinun kanssasi, jos olet ollut työpaikalla vasta 4 kk.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on töissä ystävystytty vuosien varrella ja käymme noin kerran puolessa vuodessa ulkona syömässä. Muutoin syömme aina työpaikan taukotilassa, johon työpaikalta kaikki tulevat syömään. Tuli uusi työntekijä ja kun hän huomasi, että sen pari kertaa vuodessa käymme ilman häntä lounaalla, niin nosti metelin asiasta. Kuinka jätetään ulkopuolelle ja syrjitään. Hän itse kyllä käy usein ulkona lounaalla, eikä ole meitä pyytänyt mukaan. Eikä ole oltu vaillakaan mukaan. Kun ajateltu, että ruokailu on omaa aikaa ja jokainen voi syödä missä haluaa lupia kyselemättä.

Eli miettisin mitkä.ovat tilanteita, joissa koet jääväsi työpaikalla ryhmän ulkopuolelle tai vapaalla. Kaikkia ei kutsuta koko ajan joka paikkaan. Ja henkilö joka vaatii kaikilta huomioon ottamista, on ahdistava.

Ehkä hän on ujo ja ehkä huono tekemään aloitetta? Ja koska ei ole (vielä) päässyt porukkaan mukaan, toivoisi sitä aloitetta teiltä muilta jotka olette jo porukka ja hän yksin se uusi joka ei tunne ketään. Näissä tilanteissa sopisi aina asettaa itsensä hetkeksi toisen asemaan ja miettiä miltä tuntuisi jos itse olisi se, joka jää ulkopuolelle vaikka itse yrittäisikin varovasti päästä mukaan. Kaikki eivät ole sosiaalisia hölösuita jotka vain tuppautuvat porukkaan; jotkut luonnostaan, jotkut vaikkapa epävarmuuksien tai kiusaamiskokemusten vuoksi.

Ylös

Oletko add? Meille tuppaa näin käymään.

Vierailija kirjoitti:

Et ole tyypillinen virran mukana kulkija, suurin osa kuitenkin on ja he tietävät heti ryhmässä kuka on se jota kuunnellaan ja missä kohtaa on oma paikka. Näitä juttuja voi oppia ymmärtämään kirjoista, erityisesti kasvuikäisen tyttöjen ryhmäytymisestä kertovista jos ei elävästä elämästä oivalla.

Ime nyt saatana tavaraa.

Ei kannata jumiutua liikaa ajatukseen että jää ulkopuolelle.

Muistaa myös itse olla aktiivinen.

Ap jo jätti meidät vastaajat ulkopuolelle ja lähti bondaileen niiden parempien kavereidensa kanssa.

Miten itse on, voi heijastua muihin.

Karkeasti, jos on epävarma muutkin ovat epävarmoja. Jos on rennommin muutkin ovat rennommin.

Olemme sosiaalisia eläimiä. Aistimme ja tulkitsemme toisistamme sekä tietoisesti että tiedottomasti asioita.

Asioihin voi kuitenkin vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on töissä ystävystytty vuosien varrella ja käymme noin kerran puolessa vuodessa ulkona syömässä. Muutoin syömme aina työpaikan taukotilassa, johon työpaikalta kaikki tulevat syömään. Tuli uusi työntekijä ja kun hän huomasi, että sen pari kertaa vuodessa käymme ilman häntä lounaalla, niin nosti metelin asiasta. Kuinka jätetään ulkopuolelle ja syrjitään. Hän itse kyllä käy usein ulkona lounaalla, eikä ole meitä pyytänyt mukaan. Eikä ole oltu vaillakaan mukaan. Kun ajateltu, että ruokailu on omaa aikaa ja jokainen voi syödä missä haluaa lupia kyselemättä.

Eli miettisin mitkä.ovat tilanteita, joissa koet jääväsi työpaikalla ryhmän ulkopuolelle tai vapaalla. Kaikkia ei kutsuta koko ajan joka paikkaan. Ja henkilö joka vaatii kaikilta huomioon ottamista, on ahdistava.

Kuulostatte siltä, että olette aika perseestä. Mielestäni on ok yksin lähteä muualle syömään mutta jos isommalla porukalla lähdetään työlounaalle muualle on huonoa käytöstä olla kutsumatta yhtä mukaan.