Vauva viikon ikäinen ja anoppi jakelee ikivanhoja neuvojaan...

osoitat ovea ja sanot että haluat olla nyt rauhassa. Yksinkertaista.

Sikäli haastavampi homma, jos miehesi on anopin tossun alla? Silti, nyt vauva ja sinä olette ykkösasia, anoppi mököttäköön kotona keskenään. Ihan oikeasti!



Ymmärrän sua tosi hyvin. Onneksi asutaan kaukana anoppilasta, sillä mulle riitti viikonloppuvisiitti anoppilaan neliviikkoisen vauvan kanssa... En halua edes kuvitella miten hajalla olisin ollut, jos ko. anoppi olisi rampannut meillä ekasta viikosta alkaen.

Anoppi pois siitä notkumasta, arvostelemasta ja neuvomasta, piste!

miski anoppi on teillä aamusta iltaan? Meneekö yöksi kotiinsa vai onko myös yökylässä? Onko lapsen isä isyyslomalla? Millaisia neuvoja ja kommentteja anopilta tulee? Joudutko sinä tekemään anopille ruoan?

vaatteita ja silittää niitä, pyydä pihalle kävlee vauvan kanssa, motivoi ja suuntaa sen energia pois itse vauvan tässä ja nyt hoidosta, tai pyydä kirjoittaa vauvan hoito-opas menneille sukupolville

p.s tiedän tunteen

kyllä silloin tehtiin niin ja niin

osoitat ovea ja sanot että haluat olla nyt rauhassa. Yksinkertaista.

Ovi lukkoon nyt!

Ovi lukkoon nyt!

ensin vaan muori pihalle!

Ovi lukkoon nyt!

ensin vaan muori pihalle!

Teet kuitenkin kuten parhaaksi näet ja koet. Se on sun lapsesi, ei anoppisi.



Vanhemmille ihmisille näyttää olevan tosi tärkeää toi muiden neuvominen ja opastaminen.

Olen aivan kypsä. Se istuu täällä aamusta iltaan ja kommentoi meidän vauvanhoitoa. Se ei edes auta missään, ei tee ruokaa, ei mitään! Istuu vaan ja kommentoi ja neuvoo. Mä alan kohta itkeä. Kaiken mä teen väärin.

Nyt huumoria kehiin vaikka se on vaikeata.

Et sina mitaan vaarin tee, anna mummon puputtaa, korvasta sisaan ja toisesta ulos. Niin mina olen lapsilleni sanonut jos juttuni alkavat vanhemmiten kayda hermoille.