Lue keskustelun säännöt.
Mitä kuolleiden läheistenne tavaroita olette pitäneet itsellänne?
28.06.2023 |
Isäni kuoli useampi vuosi sitten. Äiti elää vielä, ja on ihan itsenäinen. Isäni kuolleman jälkeen en halunnut paljonkaan hänen tavaroitaan.
Minulla on häen silmälasinsa, joiden sankoja somistaa hänen itse laittamansa kelta-vihreät suojamaadoitusjohtimet, mahdollisesti tarkoituksena korjata sangat, en tiedä. Lisäksi minulla on hänen lompakkonsa, jonka sisällä on useamman vuoden metsästyskortit. Viimeisenä minulla on hänen puhelimensa, jota ei ole käynnistetty päälle puhelinliittymän irtisanomisen jälkeen. Lapsuusajan kuvia on tietenkin myös.
Minkälaisia tavaroita olette itse saaneet tai ottaneet muistoksi kuolleelta läheiseltä?
Aihe tuli mieleeni, kun katselen Netflixistä Minimalismi-dokumenttia, jonka toinen juontaja käy läpi äitinsä kuolinpesään liittyviä asioita juuri siltä kannalta, että mitä hän säilytti itsellään, ja mitä myi tai lahjoitti pois.
Kommentit (10)
Mun vanhemmat on yhä elossa. Joten en tiedä miten käy. Ovat nyt 74 ja 77-vuotiaita. Heidän lapsenlapset haluavat myös varmaan sitten jotakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kuolleen isoäitini vanha peilipöytä ja pari taulua, kuolleen isoisäni mitalleja (äidin puolelta)
Muutama vanha astia isoäidiltä isän puolelta ja muutama vanha taulu isoisältä isän puolelta.
Äidiltäni minulla on hänen korunsa ja päiväkirjansa sekä muutama random asia kuten esim vanha kukkaro.
Isäni elää yhä.
Keittiötarvikkeita sain mummin jäämistöstä. On käytössä.
Appiukon toppatakki ja fleecepusero, juuri sopivia pihahommiin, ei toki näin hellekesänä, mutta viime talvena pakkasilla.
Mielenkiintoisia esineitä teillä. Äidinisä kuoli ennen kuin olin syntynyt, joten häneltä ei ole mitään. Ei myöskään äidinäidiltä, joka kuoli, kun olin pieni lapsi. Muistan kyllä itse hänet, hänen kotinsa, vierailut siellä, ja maailman parhaan hiivaleivän. Isänisä kuoli myös, kun olin pieni lapsi, mutta häneltä minulla on lapsena saamani soittorasia, muistojen lisäksi. Isänäiti kuoli ollessani noin parikymppinen, häneltä minulla on lapsena saamani hopeinen kaulakoru, jossa on hopealaatta etunimeni ensimmäisellä kirjaimella.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on siskon joitain vaatteita ja korvikset.
Faijan piippu, joka oli tavaramerkki hänellä, aina suupielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin vähän mitään pidin koska sitä tavaraa oli niin älyttömästi, eikä siinä surun keskellä oikein osannut vielä edes ajatella, mitä haluaisin ja mitä ei. Kuitenkin kämpät piti saada nopeasti tyhjiksi. Vasta jälkikäteen on tullut mieleen, että olisinpa pitänyt sen taulun ja sen tietyn maljakon jne.
Isän kiikarit otin ja äidiltä jotain vaatteita ja huopia.
Mummon ompelukone, joitakin käsityötarvikkeita ja mummon tuttuja keittiövälineitä, joista on muistoja lapsuudesta.
Ei yhtään mitään paitsi yksi valokuva kummastakin.