Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko ihmisiä, jotka eivät ole olleet sinkkuja aikuisiällä?
26.06.2023 |
Tuli mieleen, kun ystäväni mies kysyi, millainen elämänkatsomus minulla on, kun en ole voinut nauttia ikänäni sinkkuelämästä. Tai tuohon tyyliin, mutta vähän suorasukaisemmin ilmaisi asian. Aloin miettiä, että en minä itsekään tunne ketään toista nelikymppistä ihmistä, joka ei ole ollut sinkkuna aikuisiällään.
Olen seurustellut ensimmäisen kerran 15-vuotiaana, käsi kädessä käveltiin ja pussailtiin. Se ei päättynyt hyvin, koska se poika oli pussaillut muitakin. Minun kanssa koulun jälkeen perjantaina ja jonkun toisen tytön kanssa elokuvissa lauantaina. Ja joku oli nähnyt jossain vielä kolmannen tytön kanssa. Vannoin, että pysyn sinkkuna lopun elämääni. Kunnes 17-vuotiaana lukiolaisena kohtasin vuotta vanhemman pojan, joka vei jalat alta. Tuli rakastuminen. Kun hän lähti armeijaan, suhde kesti senkin. Yhdessä muutettiin opiskelupaikkakunnalle, kun hänellä oli intti ohi ja minulla lukio. Pari vuotta sen jälkeen erottiin. Oikeastaan elettiin useampi kuukausi riidoissa, ja hänellä taisi olla jo toinen nainen, vaikkei muka mitään ollut tapahtunut.
Kun virallisesti päätettiin erota, aloitin uuden suhteen seuraavana iltana. Ja tämä on totuus. Tutustuin häneen baarissa, yhdessä lähdettiin jatkoille hänen luokseen ja sinne oikeastaan jäinkin. Hän niin halusi, että muutan tavarani sinne, kun hänellä oli liikaa tilaa ja vähän liian iso vuokra-asunto yhden maksettavaksi. Eipä tullut mieleen, että jos suhde ei onnistukaan. Nuorena ajattelee, että asiat järjestyy. Ollaan oltu yhdessä nyt 23 vuotta, ja kolme yhteistä lasta. En ole ollut sinkku aikuisena siis päivääkään, joten en tiedä, mistä ilosta olen jäänyt paitsi.
Kommentit (7)
Yksi luokkakaveripari on ollut. Yläasteen ysillä alkoivat seurustella. Hyvin hintelän laiha poika ja vähän pullukka tyttö. Vuosi lienee ollut 1992, kun päästiin yläasteelta. Yllättäen näin heidät kotipaikkakunnalla pari, kolme kesää sitten. Yhdessä kulkivat ja pieni lapsi oli rattaissa mukana. Ensimmäinen lapsenlapsi. Minusta se tuntui hassulta, kun itselläni oli mukana 4-5-vuotias oma lapsi, joka menee tulevana syksynä ekaluokalle. Eletään aika eri tahdissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen. Ystäväni on seurustellut 15-vuotiaasta asti pojan kanssa, josta tuli myöhemmin aviomiehensä. Heillä on aikuiset lapset, yhteinen firma, jossa molemmat töissä ja viettävät lähes kaiken aikansa vähintään samassa tilassa, ja lomansa yhdessä. Olleet yhdessä n.40 vuotta, onnellisilta vaikuttavat 😊
On siinä oma viehätyksensä, kun tavallaan on taivas rajana unelmille. Jos on toisen kanssa, ne unelmat on jossain määrin oltava yhteisiä. En ole sinkku, mutta kun olin, nautin siitä vapauden tunteesta. Itse vastuussa siitä, millaisia haaveita kohti suuntaa. Asuin kahteen otteeseen ulkomailla: ensin vuoden opiskellessa ja sitten 2 v. 3 kk töissä. Olen onnellinen, että tuli tehtyä ja koettua asioita. Meillä ei lapsuudenkodissa koskaan kannustettu mihinkään, kun oli 5 lasta ja ainainen rahapula.
16-18 vuotiaana seurustelin ensirakkauteni kanssa. Seuraavan vuoden tapailin ja säädin muutaman tyypin kanssa. 20 vuotiaana tapasin mieheni ja nyt on oltu yhdessä 21 vuotta.
Joten joskus tuolloin 19-vuotiaana olin hetken virallisesti sinkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin 45-vuotiaaksi asti tuollainen. 17-vuotiaasta asti exän kanssa yhdessä, sitten tuli ero.
No, itse en ole ikinä seurustellut.
M38