Minulla on toistuva masennus ja useita osastojaksoja
ikävälillä 20-30. Tiedättekö ketään, joka olisi ollut samassa tilanteessa ja vielä päässyt kunnon elämään kiinni? Valmistun pian yliopistosta, mutta haluaisin jättää kesken kun ajatus työelämästä tuntuu raskaalta. Olen lisäksi jäänyt henkisesti jälkeen omasta ikäryhmästäni ja olen muutenkin jäljessä elämässä.
Kommentit (8)
Tiedän useitakin samassa tilanteessa olleita. Ei kannata masentuneena tehdä suuria päätöksiä esim, opintojen lopettamisesta kesken. Ota aikalisää, hoida itsesi kuntoon, terapia, ehkä ylläpito-ect. Monet masentuneet toipuvat hyvin, mutta se vaatii aikaa. Työelämässä voi sopia monenlaisista joustoista voinnin mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Taasko?
Alkaa jo ymmärtää itsekin, että on henkisesti jälkeen jäänyt.
Minulla oli pari osastojaksoa päälle 30 vuotiaana vakavasta masennuksesta johtuen. Sain lopulta avun tankkaamalla erilaisia mielenterveyttä tukevia vitamiineja ja hivenaineita ja ihmeen kaupalla tervehdyin. Jätin lisätyn sokerin ja moskaruuan pois myös. En juonut tippaakaan alkoholia, vaikka sitä tyrkytettiin.
Luulin kuolevani siihen masennukseen.
Olen tehnyt aina paljon töitä masennuksesta huolimatta. Luulin etten saisi ikinä lapsia, mutta 3 vuotta terveenä oltuani uskalsin lähteä yrittämään ja nyt olen onnellinen pienokaisen vanhempi. Elän elämäni parasta aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli pari osastojaksoa päälle 30 vuotiaana vakavasta masennuksesta johtuen. Sain lopulta avun tankkaamalla erilaisia mielenterveyttä tukevia vitamiineja ja hivenaineita ja ihmeen kaupalla tervehdyin. Jätin lisätyn sokerin ja moskaruuan pois myös. En juonut tippaakaan alkoholia, vaikka sitä tyrkytettiin.
Luulin kuolevani siihen masennukseen.
Olen tehnyt aina paljon töitä masennuksesta huolimatta. Luulin etten saisi ikinä lapsia, mutta 3 vuotta terveenä oltuani uskalsin lähteä yrittämään ja nyt olen onnellinen pienokaisen vanhempi. Elän elämäni parasta aikaa.
Onnittelut sinulle🌹
Mulla oli. Hyvä masennuslääkitys pelasti. Tulin täysin terveeksi. Tietysti olen apaattinen välillä, mutta niin terveet ovat.
Taasko?