Miten uskallatte mennä leikkauksiin?

En olis ikinä uskaltanutkaan, mutta päädyin kiireellisesti isoon vatsan alueen leikkaukseen eli sektioon. Hyvinhän se meni. Onneksi en tiennyt niin en ehtinyt panikoida etukäteen. Nyt ei enää pelottaisi muutkaan leikkaukset.

Pakkohan se oli, jos halusi vielä kävellä tässä elämässä. Tietenkin jännitti ja vituttikin, mutta se vaan tarttee kestää.. Ja nyt on hyvä olla. Niin, että kannatti mennä.

En uskallakaan. Ehkä ihmiset, jotka menevät kauneusleikkauksiin pitävät korjauksia elämää tärkeämpinä?

No johonkin selkäleikkaukseen ei minua kyllä hevillä saisi. Rautaa rankaan ja luuduttamaan johan sen sanoo järkikin että ei kannata, ellei pidätyskyky mene. Kivut ovat leikkauksen jälkeen mitä todennäköisemmät, ja kovemmat kuin koskaan eikä selkä enää ikinä taivu normaalisti. Hirveät riskit.

Ei mua ainakaan pelottanut se itse leikkaus tai mahdolliset komplikaatiot tai paraneminen. Miksi olisi?

Eipä sitä taidettu minulta pahemmin kysellä silloin, että haluanko leikkaukseen vai en kun sydänleikkaus minulle noin 3 viikon vanhana vauvana tehtiin. Ilman sitä en todennäköisesti olisi elänyt kovin pitkään.

Vierailija kirjoitti:

No johonkin selkäleikkaukseen ei minua kyllä hevillä saisi. Rautaa rankaan ja luuduttamaan johan sen sanoo järkikin että ei kannata, ellei pidätyskyky mene. Kivut ovat leikkauksen jälkeen mitä todennäköisemmät, ja kovemmat kuin koskaan eikä selkä enää ikinä taivu normaalisti. Hirveät riskit.

Vaikka tuonkaltaisesta leikkauksesta ainaiset kivut jääneet, niin parempi sekin kun etten kävelisi. Nim. Kokemusta on

Harvoin suht terveet kuolevat leikkauksiin. Kyllä ne on jo muutenkin terminaalivaiheessa, jotka leikkauspöydälle menehtyvät, jos sitä pelkäät.

Eihän sinne mikään pakko ole mennä.

Pakko oli, nukutus pelotti etukäteen ihan älyttömästi ja kaikki ne valmistelut ja odottelut. Ja tietenkin kivut. Ei ollut mikään suuri leikkaus, sappirakon poisto tähystysleikkauksella. 

Vierailija kirjoitti:

Eihän sinne mikään pakko ole mennä.

Ei ole mut mulla on kahdesti leikattu, ekalla kerralla olisin kuollut ilman leikkausta, ja ilman tokaa leikkausta en kävelisi enää koskaan (polvi oli paskana). Mut joo, valitsin mennä leikkauksiin.

Leikkaukset on aina vaarallisia. En suosittele kuin pakon edessä

Hyvin. Kolme suunniteltua sektiota takana ja kaikki meni hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Eipä sitä taidettu minulta pahemmin kysellä silloin, että haluanko leikkaukseen vai en kun sydänleikkaus minulle noin 3 viikon vanhana vauvana tehtiin. Ilman sitä en todennäköisesti olisi elänyt kovin pitkään.

No tämä avaus ei varmaan nyt koskenut ihan sinua sitten.

Varmaan kun niihin on pienestä pitäen tottunut. Luotan kirurgien ja hoitajien ammattitaitoon. Ja en halua elää vaivojeni kanssa, olisi ehkä aika huonosti jo käynyt ilman niitä.

Vauvana eka leikkaus huuli-ienhalkion takia, siihen liittyvä jatkoleikkaus 10 vuotiaana ja aikuisena on ollut kolme eri laparoskopiaa vuoden sisään parikymppisenä. 

Eka munasarjakysta joka laparoskopialla poistettiin ehti kasvaa tosi isoksi ja oli nestemäinen sisältä. Olisi ollut mahdotons elää sen kanssa, vatsa kuin raskaana olevalla ja jos olisi puhjennut niin ei varmasti mitenkään vaivaton juttu sekään.

Tottakai aina vähän jännittää miten käy, välillä on ylläreitäkin herätessä - esimerkiksi vikassa laparoskopiassa joutuivat poistamaan kokonaan toisen munasarjan kun edellisleikkausten tulehdus oli vauroittanut sen liian huonoksi. Oli aika kurja herätys kun tiesi muutenkin lapsettomuushoitojen olevan edessä ja pelkäsi että asiat vain vaikeutuu. Välillä on ollut myös kovia kipuja, mutta ne on aina hoidettu hyvin.

Mutta kaikesta selviää.  Kyllä se parempi elämänlaatu on sen arvoista. Suomessa ei turhaan ainakaan julkisella leikata, vaan sen lääkäri on punninnut lopputulosta ajatellen leikkauksen riskien arvoiseksi asiaksi. 

Pelko on todella aiheellinen. Tuttavamiehelle piti tehdä elämänlaatua parantava leikkaus, menikin huonompaan suuntaan, nyt hän odottaa toista parantavaa leikkausta ja sitten varmaan kolmatta ja neljättä. Ihan turha uskoa mitä kirurgit ja lääkärit vakuuttelevat, tämän piti olla suhteellisen haasteeton leikkaus edelliseen verrattuna niin suorastaan meni PERSEELLEEN kaikki ja koko kesä pilalla.

Kaikkeen näköjään tottuu, monta leikkausta ja vielä useampi nukutuksessa tehty tutkimus takana.

Täytyy kyllä tunnustaa, että tämä viimeinen hirvitti, kun kirurgi soitti Meilahdesta, että mahdollinen varaosa olisi löytynyt, nyt pitäisi lähteä tänne päin. 10 minuuttia myöhemmin istuin taksissa, kahden tunnin päästä perillä Meilahdessa, koko yön leikkaussalissa ja pari päivää myöhemmin heräsin teholta. Kaikki meni hyvin ja nyt elän kiitollisena uuden sisäelimen kanssa, toki loppuikäni olen lääkityksellä. Eihän leikkaus yllätyksenä tullut, niin tarkan seulan kävin läpi ennen kuin pääsin edes listalle. Silti se odotettu puhelu pisti sykkeen hakkaamaan hurjaa vauhtia ja aiheutti melkoisen tunnemyrskyn.

Vierailija kirjoitti:

Leikkaukset on aina vaarallisia. En suosittele kuin pakon edessä

Autolla ajaminen on vaarallisempaa.

Olen joutunut kerran henkeä uhkaavan tilan vuoksi pikaisella aikataululla leikkaukseen, joten vaihtoehtoja ei ollut.

Mihinkään operaatioon, joka ei ole välttämätön kuten esteettiset hoidot, laihdutusleikkaukset tai leikkaukset, joiden odotettava hyöty on tasoa 50/50, en lähtisi.

Kuka tahansa voi joutua tilanteeseen, että leikkaushoitoa tarvitsee. Olisi hyvä, jos kansalaisilla olisi laajasti nykyistä paremmat käytännön tiedot toipumiseen liittyvistä seikoista ja asioista, joita on hyvä olla etukäteen ainakin läpikäytyinä kaiken varalta.

Multa on leikattu umppari, tuli ihan yllätyksenä. En kerennyt siinä tilanteessa miettiä juuri kummempia. 30 v piti leikata munasarjakysta joka vain kavoi ja kasvoi, sama kysta vaivaa edelleen nyt parin vuoden päästä varmaan tulevaisuudessa taas leikkaus. Kyllä mua pelottaa leikkukset varsinkin kun kärsin ahdistuksesta mutta ois se varmaan pahempi jos ei menis niihin leikkauksiin?