Lue keskustelun säännöt.
Miten uskallatte mennä leikkauksiin?
21.06.2023 |
Olen onnistunut välttelemään kaikenlaisia leikkauksia, mutta nyt lyhyen ajan sisällä olisi tulossa 2 suhteellisen suurta leikkausta. Niiden pitäisi parantaa elämänlaatuani, mutta niissäkin on riskinsä.
Pelottaa.
Kommentit (40)
Kyllähän se jännitti, kun sairaalasta soitettiin, että Helsingissä olisi minulle nyt siirtoelin. Ei muuta kuin sairaalakassi mukaan, suoraan päivystykseen ja sitten lentokoneella Helsinkiin. Pulssi oli puhelun jälkeen varmaan 150 ja hetkeen en osannut tehdä mitään. Sairaalassa ei sitten jännittänyt enää paljonkaan. Nukutus mietitytti vähän, mutta tiesin olevani hyvissä käsissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eilen kävin hiustenleikkuussa, jännitti kyllä aluksi mutta ihan hyvin meni.
Sitä tekee joskus mitä ihmeellisimpiä asioita terveytensä eteen, menee leikkauksiin tai vaikka niin kuin minä, ECT-hoitoihin.
Minut on leikattu nukutuksessa kymmenisen kertaa. Viimeisillä kerroilla ei tuntunut enää missään, kun oli niin tottunut jo koko hommaan.
Selkäleikattu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No johonkin selkäleikkaukseen ei minua kyllä hevillä saisi. Rautaa rankaan ja luuduttamaan johan sen sanoo järkikin että ei kannata, ellei pidätyskyky mene. Kivut ovat leikkauksen jälkeen mitä todennäköisemmät, ja kovemmat kuin koskaan eikä selkä enää ikinä taivu normaalisti. Hirveät riskit.
Vaikka tuonkaltaisesta leikkauksesta ainaiset kivut jääneet, niin parempi sekin kun etten kävelisi. Nim. Kokemusta on
Et ole tainnut kokea pitkäaikaisia kovia kipuja, jotka lamauttavat niin, ettei pysty kävellä, vaikka jalat on tallella. Et tainnut tulla ajatelleeksi tuollaista vaihtoehtoa.
Minä valitsisin kivuttomuuden sekunnissa. Maailmassa voi tehdä paljonkin pyörätuolista käsin. Sen sijaan kovien kipujen kanssa ei pysty mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä huvikseni menisi. Olen aikuisiällä ollut menossa kahteen erilaiseen leikkaukseen erikoissairaanhoidon pitkällisten tutkimusten jälkeen ja jo henkisesti valmistautunut.
Kuitenkin molemmilla kerroilla kirurgi on lopulta tavatessa sanonut, että hänestä riskit ovat suuremmat kuin todennäköiset hyödyt, ja että hän ei mielellään lähde leikkaamaan.
Tavallaan on tuntunut kammottavalta, että lopullinen päätös on jätetty minulle. Mutta nämä kokemukset ovat myös lisänneet luottamustani terveydenhuoltoon, että huvikseen ja huonolla ennusteella ne eivät lähde leikkaamaan.
Miten uskoltaa ajaa autoa tai mennä ulos? Tai lentokoneeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten uskoltaa ajaa autoa tai mennä ulos? Tai lentokoneeseen?
Leikkauksessa suoritus ei ole kerralla ohi, vaan varsinaisen leikkauksen onnistuttuakin on vielä monta vaaranpaikkaa.
On ollut pakko uskaltaa, kun joka kerta on ollut kyse joko omasta tai vauvan hengestä. Multa on leikattu sydän, kaksi syöpää, kiertynyt ja kuolioon mennyt, hajoamispisteessä ollut 2,5-kiloinen munasarjakysta, jolloin myös umppari ja kohtu poistettiin, ja kaksi sektiota on myös tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisi kai mennä sappileikkaukseen joku päivä, jos joku suostuu leikkaamaan, ei tiedä koska tai voiko. Oireita on liikaa jo. Se ahdistaa vaikka voi olla nopeaa, ettei ehdi miettimään. Mutta miten kivunhoito. Kaikki tuntuu vaikealta ja kylmältä, yksinäiseltä hoitaa nämä asiat, ellei joku mene yksityiselle. Haluaisin olla vaan kotona rauhassa ja mennä lämpimään, suojaan. Mutta ehkä myöhemmin tilanne on parempi jos käy tuuri.
Oli pakko. Yksi korkeintaan kerrallaan. Ei ollut helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina kun astut kotiovesta, niin loukkaantumisen tai kuoleman riski on olemassa. Aina kun teet kotona jotain on luokkantumisen tai kuoleman riski olemassa. Noiden riskien suuruuteen itse kukin voi sitten vaikuttaa. Nykyaikana sairaalassa tehdyt leikkaukset eivät varmaan monellakaan meistä mene edes top10 vaarallisimpiin asioihin mitä teemme.
Ei kannata mennä...voi leikkaus mennä pieleen,tai saada esim.sairaalabakteerin..sitten oletkin kusessa jos on esim.raajoja amputoitava,tai joudut vuosiksi letkuihin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Leikkaukset on aina vaarallisia. En suosittele kuin pakon edessä
7 leikkausta takana ilman ongelmia.
Olen ollut kolmesti leikkauksessa. Pakkorakoja olleet.
Onnettomuuden jälkeen leikattiin selkä, kun muuten en olis voinut kävellä. Vuotta myöhemmin poistettiin raudat selästä. Pelotti, hirvitti ja oli kipuja. Selvisin ja toivuin hyvin. Mitä nyt joidenkin hoitsujen hyvin epäempaattinen ja kylmä kohtelu (Töölössä) jätti jonkin sortin traumat.
Myöhemmin nielurisaleikkaus. Se meni hyvin ja hyvät lääkkeet piti kivut poissa. Jatkuva sairastaminen loppui tähän.
Muualle uskaltaisin, mutta Kotkan keskussairaalaan en 😈
Riippuu leikkauksesta.
Olen ollut kahdessa henkeni pelastavassa leikkauksessa, joista toinen oli yllätys. Jäin henkiin, mutta arvet ovat todella rumat ja toinen arpi kipuilee välillä paljonkin, vaikka on jo vanha.
Jos ei ole pakko, en ole kovin innostunut leikkauksista. Elämänlaadun pitäisi myös parantua voittaakseen mahdolliset haitat. Esteettisesti peli on jo menetetty, mutta ajatus useammasta kipuilevasta arvesta ei innosta, kun yksikin tekee elämästä välillä kurjaa.
Pelkäsin nuorempana leikkausta ja ajattelin, että en koskaan mene. Asia ratkesi nopeasti, kun jouduin synnytyssalista hätäsektioon. Nyt lähes 10 leikkausta myöhemmin ei enää pelota. Kokemusta on sekä nukutuksesta, että puudutuksesta. Viimeksi leikattiin polvi.
Mua on leikattu monesti 3v iästä alkaen. Sektiota en voinut valita, en älynnyt pelätäkään ja hyvin onneksi meni. Ainoa leikkaus jota oikeasti pelkäsin oli tammikuussa iso vatsanalueen leikkaus melkein 3kg kasvaimen takia. Vaikka tiesin millaista on mennä leikkaukseen ja asiana tuttu, pelkäsin. Sitä suurempi ilo oli herätä ja todeta että täällä ollaan ja homma tehty. Asiaan vaikutti kasvaimen luonne ja kuolemanpelko perheen takia. Onneksi oli aivan leikkaamalla hoituva mörkö.