Tosi nastaa. Olen synnyttänyt kolme lasta.

Olen imettänyt heitä yhteensä yli kuusi vuotta.



Ensimmäisen synnytyksen jälkeen olin tosi vihainen, kun mielestäni minulle tehtiin välilihanleikkaus aivan turhaan. En pystynyt istumaan kunnolla viikkoon! Rinnatkin oikuttelivat. Maito nousi vasta neljäntenä päivänä synnytyksestä ja sitä ennen olin ehtinyt yrittää heruttaa maitoa ihan nänninpäät verille asti. Revitty väliliha ja nännit yhtäaikaa, Wau!



Toisessa ja kolmannessa synnytyksessä ei välilihaan kajottu, onneksi, ja selvisin niistä mitättömillä pintanaarmuilla, joihin tuli 1-2 tikkiä. Osasin myös odottaa maidon nousua hitaammin, joten en epätoivoissani antanut vauvan imeä itseäni aivan verille asti.



Imetykset sujuivat hyvin alkuhankaluuksien jälkeen. Vältyin rintatulehduksiltakin, vaikka riski niihin olikin kohonnut silloinkin, kun nännit olivat aivan tohjoina.



Nyt ei enää tule vauvoja ellei sitten ehkäisy petä. Kehoni on saanut toipua viimeisestä raskaudesta kolme vuotta ja imetyksestä vuoden.



Rinnat ovat mainiot ja herkät, vagina oikea aarre ja kohtukin ihanan tuntoherkkä, kun sitä silittellään vatsan päältä. Kyllä luonnolliset synnytykset ja imetykset voivat tehdä naiselle hyvän olon ja olo vain paranee, kun aikaa on mennyt hieman enemmän. Puoli vuotta viimeisestä synnytyksestä harmittelin vielä, että tällaiseksiko jään, vaikka mitään vakavia vaurioita ei silloinkaan ollut...