Suomalaisten nykypolitiikka ja talous kusee, koska ei olla pysytty nykyajan ja nykyinformaation perässä

Nopeaa kasvua maailmansotien jälkeen (1945–1970)

Suomen reaalisen bruttokansantuotteen vuosimuutos 1975-2007

Toisen maailmansodan jälkeen talous oli kriisissä. Sotakorvaukset veivät suuren osan vientipotentiaalista, mutta toisaalta vauhdittavat teollistumista. Niihin pohjautuen 1950-luvulla metalliteollisuuden vienti Neuvostoliittoon jatkui kuitenkin lähes ilman kilpailua muista länsimaista. Vienti länteen, etenkin Länsi-Saksaan ja Britanniaan, alkoi kasvaa 1960-luvulla.[22] Länsivientiä vauhdittivat Suomen devalvoinnit 1945 ja 1949, joiden ansiosta dollarin markkakurssi kasvoi 70 prosenttia. Samaan aikaan jälleenrakennus vauhditti kysyntää.[23]

Pääministeri Urho Kekkonen julkaisi vuonna 1952 kirjan Onko maallamme malttia vaurastua?. Siinä hän kantaa huolta Pohjois-Suomen teollistumisesta, jotta asukkaat voisivat pysyä kotiseuduillaan. Tähän tarvittiin Kekkosen mukaan julkisen sektorin väliintuloa, metsäteollisuutta, liikenneolojen parantamista, kaivostoimintaa ja energiantuotantoa.[24] Kekkosen johtama Maalaisliitto oli valmis tinkimään valtionyhtiöiden liiketaloudellisisita tavoitteista yhteiskunnallisten päämäärien edistämiseksi.[25]

Väestön ammatillisen jakauman muutos vuodesta 1910 vuoteen 1960 mennessä kuvastaa Suomen teollistumista. Maa- ja metsäteollisuuden osuus kaikista ammateista laski 66,9 prosentista 37,9 prosenttiin ja teollisuus- ja käsityöammattien osuus kasvoi 10,3 prosentista 33,6 prosenttiin.[20] Hyvinvointivaltion kansalaisille tarjoamia etuja alettiin laajentaa 1960-luvulla.

Suomen teollisuus oli vuonna 1966 puun varassa ja puujalosteet olivat maan tärkein vientiartikkeli. Kauppatase oli hyvin alijäämäinen, valuuttavaranto supistui ja valtiontalouden maksuvaikeudet jatkuivat.

Älä puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Seniilit voi suuttua.