Mitä ajattelette siitä, että joku ei halua ystävystyä?

Tämä! Sama.

Minusta on kiva jutella puolituttujen kanssa vaikka kauppareissulla, mutta inhoan kovasti sitä, kun joku pyytää kun numeroa tai ehdottaa kahville menoa. Ei ei ei! Tajutkaa nyt, että puolitutut ovat puolituttuja. Eivät kavereita.

Niin, siis kieltäydyn näistä lähentymisyrityksistä.

No tämä ongelma ei Suomessa ole suuri. Kukaan yritä tutustua kehenkään ikinä.

Ymmärrän. Tässä maassa sen ei pitäis olla outoa.

Eihän tarvitse olla tyly. Jättää vaan uuden tuttavuuden sinne ns. ulommalle piirille. Kieltäytyy ehkä tapaamisista tms. Mutta ei halki-poikki-pinoon -hengessä katko tuttavuutta. Ei ole syytä julistaa ääneen, ettei halua lähempää tuttavuutta. Niinhän me ihmiset toimimme. Sitten tietysti jos tyyppi on vastenmielinen, niin voi olla jyrkempikin.

Kyllä sitä tylynä pidetään, mutta oma päätös se silti on, kenenkä kanssa sitä haluaa ystäväksi. Ja mihin oma aika ja kiinnostus riittää.

Kun en ole suostunut kaveeraamaan jonkun kanssa, siinä on sitten tavalliset tervehtimisetkin sen toisen osapuolen toimesta jääneet ja olen muuttunut hänelle ilmaksi ja pilkan kohteeksi. En tajua, miksi ihmisille ei useinkaan riitä ns. hyvänpäivän tuttavuus, vaan pitäisi alkaa myös muutenkin kaveerata, jos jonkun kanssa tutustuu ja alkaa jutella. Jos ei sitten ole valmis tulemaan kylään ja kahville, ei ole kohta yhtikäs mikään.

Vierailija kirjoitti:

Eihän tarvitse olla tyly. Jättää vaan uuden tuttavuuden sinne ns. ulommalle piirille. Kieltäytyy ehkä tapaamisista tms. Mutta ei halki-poikki-pinoon -hengessä katko tuttavuutta. Ei ole syytä julistaa ääneen, ettei halua lähempää tuttavuutta. Niinhän me ihmiset toimimme. Sitten tietysti jos tyyppi on vastenmielinen, niin voi olla jyrkempikin.

Pakko on olla vähän tyly, jos joku pyytää puhelinnumeroa tai yrittää seurata somessa, jos itse ei halua.

En mitään, enemmän ihmettelen sitä kun väitetään ettei välitä ihmisistä tai kaipaa ihmisiä ja silti kynsin ja hampain yritetään kaapia niitä elämäänsä. Samainen ihminen on tosin tunnustanut käyttäneensä exääkin puhtaasti hyväkseen suhteessa joten kyseessä lienee joku persoonallisuushäiriö ja hän tarvitsee jotain lakeijoita ja ihailijoita elämäänsä vaikkei heistä välitä oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä tylynä pidetään, mutta oma päätös se silti on, kenenkä kanssa sitä haluaa ystäväksi. Ja mihin oma aika ja kiinnostus riittää.

Kun en ole suostunut kaveeraamaan jonkun kanssa, siinä on sitten tavalliset tervehtimisetkin sen toisen osapuolen toimesta jääneet ja olen muuttunut hänelle ilmaksi ja pilkan kohteeksi. En tajua, miksi ihmisille ei useinkaan riitä ns. hyvänpäivän tuttavuus, vaan pitäisi alkaa myös muutenkin kaveerata, jos jonkun kanssa tutustuu ja alkaa jutella. Jos ei sitten ole valmis tulemaan kylään ja kahville, ei ole kohta yhtikäs mikään.

Hyvän päivän tutut ovat hyödyttömiä.

Onko se jotain ystävyyttä, jos on vain puolisydämisesti jonkun ystävä? Jos vain kohteliaisuussyistä suostuu pitämään yhteyttä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä tylynä pidetään, mutta oma päätös se silti on, kenenkä kanssa sitä haluaa ystäväksi. Ja mihin oma aika ja kiinnostus riittää.

Kun en ole suostunut kaveeraamaan jonkun kanssa, siinä on sitten tavalliset tervehtimisetkin sen toisen osapuolen toimesta jääneet ja olen muuttunut hänelle ilmaksi ja pilkan kohteeksi. En tajua, miksi ihmisille ei useinkaan riitä ns. hyvänpäivän tuttavuus, vaan pitäisi alkaa myös muutenkin kaveerata, jos jonkun kanssa tutustuu ja alkaa jutella. Jos ei sitten ole valmis tulemaan kylään ja kahville, ei ole kohta yhtikäs mikään.

Hyvän päivän tutut ovat hyödyttömiä.

Mitä mä just luin? Pitäisikö kaikista ihmisistä hyötyä?

Vierailija kirjoitti:

En mittään, enemmän ihmettelen sitä kun väitetään ettei välitä ihmisistä tai kaipaa ihmisiä ja silti kynsin ja hampain yritetään kaapia niitä elämäänsä. Samainen ihminen on tosin tunnustanut käyttäneensä exääkin puhtaasti hyväkseen suhteessa joten kyseessä lienee joku persoonallisuushäiriö ja hän tarvitsee jotain lakeijoita ja ihailijoita elämäänsä vaikkei heistä välitä oikeasti.

Jos suhtaudut noin mustavalkoisen splittaavasti, narsistisesti, johonkin ihmiseen, ei mikään ihme, ettei hän halua "ystäväksesi" - Oh, tarkoitan, syntipukiksesi, maalitauluksesi, sylkykupiksesi. Åjdå mikä paha narsisti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä tylynä pidetään, mutta oma päätös se silti on, kenenkä kanssa sitä haluaa ystäväksi. Ja mihin oma aika ja kiinnostus riittää.

Kun en ole suostunut kaveeraamaan jonkun kanssa, siinä on sitten tavalliset tervehtimisetkin sen toisen osapuolen toimesta jääneet ja olen muuttunut hänelle ilmaksi ja pilkan kohteeksi. En tajua, miksi ihmisille ei useinkaan riitä ns. hyvänpäivän tuttavuus, vaan pitäisi alkaa myös muutenkin kaveerata, jos jonkun kanssa tutustuu ja alkaa jutella. Jos ei sitten ole valmis tulemaan kylään ja kahville, ei ole kohta yhtikäs mikään.

Hyvän päivän tutut ovat hyödyttömiä.

Hyvänpäivän tuttu tarkoittaa ihmisiä, joita näkee nin usein, että heitä tervehtii, sanoo heille siis hyvää päivää, josta nimitys tulee, mutta joiden kanssa ei silti kyläillä ja olla varsinaisia ystäviä.

Muun muassa naapurit voivat olla tällaisia. Kyllä ainakin moni minun hyvänpäiväntuttuni on myös hyödyllinen ollut, vaikka koskaan emme kyläile toistemme luona, vaikka voimme puhua ulkosalla nähdessämme. Eräs tällainen tuttu entisessä asuinpaikassani oli myös taloyhtiön pj ja hän osasi monessa asiassa neuvoa. Nykyisessä asuinpaikassani yksi naapurini on myös vuokranantajani ystävä ja on samanlainen hyvänpäivän tuttu. Monen hyvänpäiväntutun kanssa voimme jäädä puhelemaan vuosienkin näkemistauon jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä tylynä pidetään, mutta oma päätös se silti on, kenenkä kanssa sitä haluaa ystäväksi. Ja mihin oma aika ja kiinnostus riittää.

Kun en ole suostunut kaveeraamaan jonkun kanssa, siinä on sitten tavalliset tervehtimisetkin sen toisen osapuolen toimesta jääneet ja olen muuttunut hänelle ilmaksi ja pilkan kohteeksi. En tajua, miksi ihmisille ei useinkaan riitä ns. hyvänpäivän tuttavuus, vaan pitäisi alkaa myös muutenkin kaveerata, jos jonkun kanssa tutustuu ja alkaa jutella. Jos ei sitten ole valmis tulemaan kylään ja kahville, ei ole kohta yhtikäs mikään.

Hyvän päivän tutut ovat hyödyttömiä.

Mitä mä just luin? Pitäisikö kaikista ihmisistä hyötyä?

Tottakai, sitähän varten ihmiset ovat. Joko niista saa energiaa tai ne vievät energiaa.

Hyvän päivän tutut yleensä vain vievät energiaa, mutta eivät anna takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä tylynä pidetään, mutta oma päätös se silti on, kenenkä kanssa sitä haluaa ystäväksi. Ja mihin oma aika ja kiinnostus riittää.

Kun en ole suostunut kaveeraamaan jonkun kanssa, siinä on sitten tavalliset tervehtimisetkin sen toisen osapuolen toimesta jääneet ja olen muuttunut hänelle ilmaksi ja pilkan kohteeksi. En tajua, miksi ihmisille ei useinkaan riitä ns. hyvänpäivän tuttavuus, vaan pitäisi alkaa myös muutenkin kaveerata, jos jonkun kanssa tutustuu ja alkaa jutella. Jos ei sitten ole valmis tulemaan kylään ja kahville, ei ole kohta yhtikäs mikään.

Hyvän päivän tutut ovat hyödyttömiä.

Mitä mä just luin? Pitäisikö kaikista ihmisistä hyötyä?

Tätä harvempi myöntää, mutta tosi moni ajattelee noin. Erään kerran yksi opettajatuttavani (!) aivan avoimesti selitti, että hänen ystäväpiirissään on eräs vähän ikäväluontoinen lakimies. Hän kuitenkin pitää tämän lähellään ja ystävissään, koska on hyvä olla lakimies tuttavana 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä tylynä pidetään, mutta oma päätös se silti on, kenenkä kanssa sitä haluaa ystäväksi. Ja mihin oma aika ja kiinnostus riittää.

Kun en ole suostunut kaveeraamaan jonkun kanssa, siinä on sitten tavalliset tervehtimisetkin sen toisen osapuolen toimesta jääneet ja olen muuttunut hänelle ilmaksi ja pilkan kohteeksi. En tajua, miksi ihmisille ei useinkaan riitä ns. hyvänpäivän tuttavuus, vaan pitäisi alkaa myös muutenkin kaveerata, jos jonkun kanssa tutustuu ja alkaa jutella. Jos ei sitten ole valmis tulemaan kylään ja kahville, ei ole kohta yhtikäs mikään.

Hyvän päivän tutut ovat hyödyttömiä.

Mitä mä just luin? Pitäisikö kaikista ihmisistä hyötyä?

Mä tulen ainakin hyvänpäiväntutuista hyvälle tuulelle. Heidänkin kanssaan voi vaihtaa ajatuksia kaikkia koskettavista aiheista, kuten säästä, sodasta jne. Jos joku ei sellaisia tarvitse, olkoon se hänen asiansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä tylynä pidetään, mutta oma päätös se silti on, kenenkä kanssa sitä haluaa ystäväksi. Ja mihin oma aika ja kiinnostus riittää.

Kun en ole suostunut kaveeraamaan jonkun kanssa, siinä on sitten tavalliset tervehtimisetkin sen toisen osapuolen toimesta jääneet ja olen muuttunut hänelle ilmaksi ja pilkan kohteeksi. En tajua, miksi ihmisille ei useinkaan riitä ns. hyvänpäivän tuttavuus, vaan pitäisi alkaa myös muutenkin kaveerata, jos jonkun kanssa tutustuu ja alkaa jutella. Jos ei sitten ole valmis tulemaan kylään ja kahville, ei ole kohta yhtikäs mikään.

Hyvän päivän tutut ovat hyödyttömiä.

Mitä mä just luin? Pitäisikö kaikista ihmisistä hyötyä?

Tätä harvempi myöntää, mutta tosi moni ajattelee noin. Erään kerran yksi opettajatuttavani (!) aivan avoimesti selitti, että hänen ystäväpiirissään on eräs vähän ikäväluontoinen lakimies. Hän kuitenkin pitää tämän lähellään ja ystävissään, koska on hyvä olla lakimies tuttavana 😅

Minulla on puolitutuissa lakimies, mutta en koskaan pyytäisi häneltä palveluksia vaan palkkaisin oman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä tylynä pidetään, mutta oma päätös se silti on, kenenkä kanssa sitä haluaa ystäväksi. Ja mihin oma aika ja kiinnostus riittää.

Kun en ole suostunut kaveeraamaan jonkun kanssa, siinä on sitten tavalliset tervehtimisetkin sen toisen osapuolen toimesta jääneet ja olen muuttunut hänelle ilmaksi ja pilkan kohteeksi. En tajua, miksi ihmisille ei useinkaan riitä ns. hyvänpäivän tuttavuus, vaan pitäisi alkaa myös muutenkin kaveerata, jos jonkun kanssa tutustuu ja alkaa jutella. Jos ei sitten ole valmis tulemaan kylään ja kahville, ei ole kohta yhtikäs mikään.

Hyvän päivän tutut ovat hyödyttömiä.

Mitä mä just luin? Pitäisikö kaikista ihmisistä hyötyä?

Mä tulen ainakin hyvänpäiväntutuista hyvälle tuulelle. Heidänkin kanssaan voi vaihtaa ajatuksia kaikkia koskettavista aiheista, kuten säästä, sodasta jne. Jos joku ei sellaisia tarvitse, olkoon se hänen asiansa.

Eli yleensä täysin hyödyttömistä aiheista. "Paskan" näkee ja kuulee ympärillään muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mittään, enemmän ihmettelen sitä kun väitetään ettei välitä ihmisistä tai kaipaa ihmisiä ja silti kynsin ja hampain yritetään kaapia niitä elämäänsä. Samainen ihminen on tosin tunnustanut käyttäneensä exääkin puhtaasti hyväkseen suhteessa joten kyseessä lienee joku persoonallisuushäiriö ja hän tarvitsee jotain lakeijoita ja ihailijoita elämäänsä vaikkei heistä välitä oikeasti.

Jos suhtaudut noin mustavalkoisen splittaavasti, narsistisesti, johonkin ihmiseen, ei mikään ihme, ettei hän halua "ystäväksesi" - Oh, tarkoitan, syntipukiksesi, maalitauluksesi, sylkykupiksesi. Åjdå mikä paha narsisti!

Missäs on tämä ymmärtäväinen asenne, kun puhutaan niistä existä.....

Hienointa on, kun ystävystyy johonkuhun silleen pikkuhiljaa, esim. opiskellessa tai harrastuksessa. Sitä suhdetta ei tarvi pakottaa, vaan se tulee luonnostaan kun molemmilla klikkaa= samanhenkisyys. Sellasta kun vielä kohtais.

Olen nainen 66 v. ja olen sosiaalinen ihminen ja tapaan mielelläni ihmisiä ja tutustun helposti erilaisiin ihmisiin, mutta mitään liian liki tulevaa bestistä en elämääni ja riesakseni halua. Kotini on yksityistä aluettani enkä mielelläni esittele kotiani muille. Kotiini kutsun lähinnä vai läheisiäni, ystäviä ja tuttuja tapailen mieluusti, mutta kotini ulkopuolella.