34-vuotias tyttäreni käyttäytyy kuin pikkulapsi (jatkuvat puhelut)
Varhaiskeski-ikäinen tyttäreni soittaa minulle tauotta. Aloittaa varhain aamulla ja lopettaa vasta kun sanon tiukasti, että ei enää puheluita.
Puheluissa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta jos sisältöä ei ole laisinkaan, niin on se raskasta kuunneltavaa.
Monelta heräsit (no itse asiassa herätit minut), mitä oot tänään syönyt (ruisleipää ja kananmunia), meetkö tänään saunaan (joo, kuudelta), näitkö sen uutisen siitä uivasta jäniksestä (no en).
Siis ihan lapsen tasoisia asioita aikuisen suusta.
En ymmärrä, missä kohtaa napanuora ei katkennut, mutta tämä on sietämätöntä, eikä suora puhe auta niin, että lopettaisi. Yksi puhelu päivässä riittäisi, toinen aikuinen tytär laittaa just ja just tekstarin päivässä.
Tämä pommittava tytär ei ole kehitysvammainen, vaan yksinkertaisesti ei jätä vanhaa äitiä rauhaan syystä X.
Syyllistyykö teidän aikuiset lapset tähän, tai pommitatteko itse äitiänne samaan malliin? Ratkaisuehdotuksia?
Kommentit (84)
Joku oirehan tuo on. Mielenterveys tai persoona jotenkin järkkynyt. Mitä jos kysyisit kuinka hän voi?
Olet tyttäresi kasvattanut. Voi sanoa, että jokainen on omanlaisensa persoona, mutta kaikki ne vuodet kotona vauvasta aikuisuuteen kasvaessa vaikuttaa siihen millainen ihminen on vanhempiaan kohtaan 34-vuotiaana.
Onko käytös ollut aina samanlaista vai vähän aikaa? Joku mt-oirehan tuossa on takana. Oletko kysynyt miksi tytär soittaa noin tiuhaan?
Kuulostaa vähän mun siskolta. Ja puhelut on piiiiiiitkiä, ei aikomustakaan lopettaa.
Vierailija kirjoitti:
Onko käytös ollut aina samanlaista vai vähän aikaa? Joku mt-oirehan tuossa on takana. Oletko kysynyt miksi tytär soittaa noin tiuhaan?
Tämä on jatkunut useamman vuoden, eikä pommittaminen alkanut yhtäkkiä vaan lisääntyi ajan kanssa.
Tuntuu kuin olisi opettelemalla opetellut tavan soittaa äidille joka rasahduksesta ja ilmankin.
Ap
Onko aina tehnyt noin vai onko uusi oire?
Kuulostaa huolestuttavalta jos on uutta, olisiko jotain sattunut?
Itse soitan äidilleni suunnilleen kerran viikossa, viestittelen kyllä ehkä noin pari kertaa viikossa.
N18
Onko hän yksinäinen? Onko omaa perhettä?
Vierailija kirjoitti:
Onko hän yksinäinen? Onko omaa perhettä?
Avomies, ei lapsia. Kavereita kyllä ei taida olla joka sormelle.
Ap
Olen itsekin 34-vuotias nainen. En kyllä missään nimessä riivaa äitiäni noin. Soitan noin kerran 1-2 kuukaudessa, nähdään suunnilleen kerran vuodessa. Äitini on mulle kyllä rakas ja tärkeä, mutta asumme etäällä toisistamme ja itse elän ruuhkavuosiani. Kyllä jo oma elämä täyttää aikani niin, ettei mun tarvitse äitiäni häiriköidä. Onko lapsellasi perhettä? Työpaikkaa? Jotain epänormaalia tuossa on jo, vaikka tiedän että itse olen verrattain harvoin yhteyksissä äitiini.
Onko ap kysynyt tyttäreltä syytä miksi soittelee? Tytär kuulostaa yksinäiseltä , mutta ei se yksinäisyys oikeuta mihin tahansa käytökseen. Rajat!
Tyttärellä ei ole omaa elämää?
Napanuora on todellakin jäänyt katkeamatta.
Eli hän ei ole töissä eikä opiskele mt-ongelmien vuoksi..?
Mitähän jos jättäisit vastaamatta. Sinulla ei ole velvollisuuksia häntä kohtaan, ja jos jotain ikävää sattuu, sinut saa kiinni vaikka viestillä.
Älä vastaa ja reagoi jokaiseen yhteydenottoon. Kai se sit alkaa tajuamaan jonkun ajan päästä et vähemmälläkin selviää.
Läheisriippuvainen. Oletko kasvattanut hylkäämispelolla?
Ei toi ole normi-ihmisen hommaa
Mikä on ongelma?
Adhd?
Tms
Naislapsi, feministi eli vähä älyinen.