Lue keskustelun säännöt.
Narsistin lapset! Kerro kokemuksistasi ja miten sulla menee nyt? Vertaistukiketju.
07.06.2023 |
Ajattelin aloittaa tällaisen ketjun. Vaikka narsismista täällä paljon puhutaan, niin aika vähän tilanteesta, jossa vanhempi/vanhemmat tms on ollut narsistinen.
Omaa stooriani lyhesti. Mulla narsistisesti käyttäytynyt "vanhempi" oli isoäitini, joka asui meillä. Tekeytyi niin sairaaksi ja heikoksi vanhukseksi, ettei muka pärjännyt omillaan. Oli muutenkin kameleontti, näyttäytyi eri ihmisille erilaisena.
Meillä oli aika klassisesti kultalapsi, neutraali lapsi ja minä, sylkykuppi.
Mua löi, nipisteli, uhkaili, valvotti, haukkui *uoraksi ym, mutta suurin osa tästä pysyi salassa. Uhkailuksi esimerkiksi riitti mulle kohdistetty häijy hymy, joka jäi muilta huomaamatta, mutta itse tiesin, että nyt on tulossa jotain pahaa taas, esimerkiksi yöllä hiljaa sänkyni vierellä seisomista.
Vuosikausia tätä kesti, ja mulle kehittyi traumaperäinen dissosiaatiohäiriö, paniikkihäiriö, ahdistuneisuushäiriö ja vakava masennus ja myöhemmin alkoholiongelma.
Nyt hieman alta keski- ikäisenä olen osittain saanut taas kiinni elämän langasta. Olen ollut vuosia raitis, en koe olevani enää kuin ajoittain masentunut tai ahdistunut, ja arki rullaa ihan ok. Olen kuitenkin jatkuvasti loputtoman uupunut, hermostoni on jatkuvassa ylivireystilassa ja pienetki vastoinkäymiset saavat naurettavan suuret mittasuhteet päässäni. Olen myös aina kokenut olevani muita huonompi ja arvoton.
Traumaterapiaan olen nyt hakeutumassa. Pitkä prosessi sekin, nähtäväksi jää kuinka käy.
Miten muilla menee? :)
Kommentit (8)
Ja kuten aina, suurin osa näistä kerrotuista henkilöistä ei ole lähelläkään narsistia. Onneksi tämä narsistitrendi on hiipumaan päin. Uutena juttuna on autistit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkuva ylikävely. En osallistu mihinkään tilaisuuteen johon äiti aikoo mennä. Haluaa saada jakamattoman huomion. Pahinta tästä tekee isoäidittömyys tila. Tempasi aikanaan lapsia saadakseen huomion itseensä. Jäädessään ilman lapsenlapsia on käytös pahentunut. Ei kestä sisartensa perheonnea. Silloin vielä kun tiesi entisen kämpän osoitteen tuli sinne aukomaan päätään. Jouduin äitini takia salaamaan osoitetietoni.
Vierailija kirjoitti:
Ja kuten aina, suurin osa näistä kerrotuista henkilöistä ei ole lähelläkään narsistia. Onneksi tämä narsistitrendi on hiipumaan päin. Uutena juttuna on autistit.
Suomessa kylmät vanhemmat on enempi sääntö kuin poikkeus.
Tuota katastrofiajattelua mullakin on. Koko ajan pelkään, että jotain pahaa tapahtuu.
Muutenkin pelot hallitsevat elämääni hyvin voimakkaasti. En uskalla ajaa autoa, en uskalla ohittaa koirani kanssa toisia ym. Pelkään, että teen ajaessa jonkun virheen ja minut hakataan, tai että koirani haukahtaisi ja se tapetaan. Järjellä ymmärrän, että nämä pelot ovat ihan absurdeja nyt kun olen aikuinen, mutta tunnetasolla en.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Ja kuten aina, suurin osa näistä kerrotuista henkilöistä ei ole lähelläkään narsistia. Onneksi tämä narsistitrendi on hiipumaan päin. Uutena juttuna on autistit.
Mene pois. Ei ole pakko lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ja sisaruksilla on jokaisella kokemus siitä sylkykuppina olemisesta ja että kultalaps oli joku toinen kuin itse.
En ole kylläkään kuullut sisarusteni kutsuneen vanhempiamme narsisteiksi. En itsekään ole ääneen sanonut.
Ollaan kaikki enemmän tai vähemmän päästämme vinksahtaneita ja jos äidiltä kysytään niin hänessä ei ole mitään vikaa vaan se joja niin väittää on mielisairas tai paha ja perinyt ominaisuutensa isän puolen sukua.
Tunnen tapauksia. Hirveitä kohtaloita. Äiti myynyt itseään ja tytärtään. Tää nyt vaan esimerkki.
Tytär on nyt jo melkein 60v.
Sitten nää joita juopposiat käyttää hyväksi.
Myöskin viran puolesta jotkut käyttää hyväksi.
Tällaisten hampaisiin päätyy jos on moraalia ja arvoja ja käsitys siittä mikä on oikein eikä n u o l e.
Ei mitään huomioarvoa tollasilla.
Minun toinen vanhempani oli myös narsisti, sai siis ihan diagnoosinkin joitakin vuosia sitten kun hakeutui muista syistä ammattilaiselle.
Itselläni on myös tuo jatkuva ylivireystila edelleen, en tunnu pääsevän siitä pois kuin hetkittäin. Toinen mikä hankaloittaa elämääni ajoittain on katastrofiajattelu. Lapsuuteni oli aika epävakaata ja osin turvatontakin ja luulen että tuo pelkääminen on vaan jäänyt jotenkin selkäytimeeni. Ikää itselläni 40+. Traumaterapiaa olen itsekin miettinyt.
Periaatteessa olen kuitenkin pärjäillyt ihan hyvin, minulla on hyvä, päihteetön elämä ja kunnon työpaikka, raha-asiani ovat ok ja sitä rataa.