Milloin nuoruuden ikäraja nousi lhes 40 ikävuoteen?
Omassa nuoruudessani jonkinlainen ikäraja oli 26 vuotta, oli joku nuorisoyhdistyksille myönnettävä tuki ja jäsenistä piti tietty määrä olla alle 26-vuotiaita. Nyt olen kuullut 36-vuotiaan sanovan itseään nuoreksi.
Kommentit (23)
Niin kauan kun henkkarit kysytään alkoholia ostettaessa niin oot nuori.
Kasariteini kirjoitti:
Minä lakkasin 90-luvulla olemasta nuori 24 vuotiaana, kun valmistuin, menin töihin ja ostin asunnon. Nuoruus siis liittyi iän lisäksi myös elämäntilanteeseen.
Elämä päättyy valmistumiseen ja alkaa uudestaan eläköitymisestä.
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kun henkkarit kysytään alkoholia ostettaessa niin oot nuori.
Kuukausi sitten kysyivät ruokakaupassa pari siideriä ostaessani. Täytän neljäkymmentä ja olen tupsahtanut vanha akka.
Eläkeiän nousun myötä nuoruuden ikärajakin nousi.
Ajattelin, että oma nuoruus sijoittui siihen 18-30v. ikävuosiin :)
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin, että oma nuoruus sijoittui siihen 18-30v. ikävuosiin :)
*ajattelen
Olen 42-vuotias, akateemisesti koulutettu ja hyväpalkkaisessa työssä, jonka merkeissä joudun asumaan neljän tunnin automatkan päässä virallisesta kotipaikastani ja perheestäni ja olemaan viikot yksikseni työpaikkakunnalla. Parta ja osittain myös hiukset ovat jo harmaantuneet, paikoin jopa valkaistuneet. Persoonaltani olen rauhallinen ja hillitty. Tiedän olevani keski-ikäinen, ja nykypäivän teineihin verrattuna koen usein olevani aivan kuin eri planeetalta, mutta silti muiden aikuisten seurassa tunnen itseni enemmän "nuoreksi". Ehkä olen joku outo väliinputoaja, auttamattomasti liian vanha oikeasti nuoreksi, mutta henkisesti liian nuorekas tunteakseni itseäni "oikeasti keski-ikäiseksi".
Nuorisolain mukaan raja on 29 vuotta. Toki se, että eletään pidempään, saa jopa 40-vuotiaan tuntemaan itsensä vielä nuoreksi. Se on aina, että mihin vertaa. Mutta kyllä itsekin lakkasin siinä kolmenkympin jälkeen tuntemasta itseni nuoreksi.
Nuoruus arvotetaan nykyään liian korkealle. Ikääntymisestä on tehty häpeällistä. Markkinatalous on havainnut, että nuoruus myy. Ikinuoruuden illuusiolla myydään vaikka mitä - ja paljon. Puhdas markkinointikikka siis.
Kaipa ne ovat ne arvostukset. Musta nuoruudessa ei ollut mitään erityisen hienoa tai kaivattavaa, ja kyllä se on nelikymppiseltä jo takana. Eivät ihmiset edelleenkään elä 150-vuotiaiksi.
Siinä vaiheessa kun naiset alkoivat itsenäisiksi eivätkä tarvitse miehiä!
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kun henkkarit kysytään alkoholia ostettaessa niin oot nuori.
Nuoruuden päättymistä odotellessa.. Eilen kysyttiin alkossa.
T. 42-vuotias isoäiti
Juu eliniän odote laskee ja nuoren ikäraja vaan nousee. Kohtako meillä on seitenkymppisiä nuoria jotka heittää veivinsä muutaman vuoden kuluessa.
Nuoruuden sijaan tavoittelen toiminnan miehuutta.
En vertaa itseäni keskivertoihmiseen, vaan pyrin olemaan kaikin tavoin tätä parempi. Keskivertoihminenkin saa olla nuori, joten nuoruus ei ole minulle mitenkään erityisen tavoiteltavaa, vaan halpaa.
Haluan olla toiminnan mies, joka on keski-ikäisenä nuoria vahvempi ja menevämpi.
Nuoruudesta kaipaan vain sitä, että kaikki huvitti ja jaksoi kaikenlaista menoa aamusta iltaan ja pitkälle yöhönkin.
Nyt 41-vuotiaana en ole nuori enkä oikein jaksa mitään eikä oikein mikään huvitakaan.
Vierailija kirjoitti:
Kasariteini kirjoitti:
Minä lakkasin 90-luvulla olemasta nuori 24 vuotiaana, kun valmistuin, menin töihin ja ostin asunnon. Nuoruus siis liittyi iän lisäksi myös elämäntilanteeseen.
Elämä päättyy valmistumiseen ja alkaa uudestaan eläköitymisestä.
Kuulostaa surulliselta. Miksi valitsit tehdä niin?
Itse olen lyhyitä hetkiä lukuun ottamatta tyytyväinen elämääni ja onnellisuuden hetkiäkin tulee päivittäin. Miksi lakkaisin elämästä parhaat eli vuoteni, kun minulla on sekä taloudellinen mahdollisuus että fyysinen kyvykkyys elämään.
Vierailija kirjoitti:
Nuoruudesta kaipaan vain sitä, että kaikki huvitti ja jaksoi kaikenlaista menoa aamusta iltaan ja pitkälle yöhönkin.
Nyt 41-vuotiaana en ole nuori enkä oikein jaksa mitään eikä oikein mikään huvitakaan.
Minua edelleen huvittaa monikin asia. Toki en koe olevani nuori enää. Elämä on helpompaa kuin noin 15-20 vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Olen 42-vuotias, akateemisesti koulutettu ja hyväpalkkaisessa työssä, jonka merkeissä joudun asumaan neljän tunnin automatkan päässä virallisesta kotipaikastani ja perheestäni ja olemaan viikot yksikseni työpaikkakunnalla. Parta ja osittain myös hiukset ovat jo harmaantuneet, paikoin jopa valkaistuneet. Persoonaltani olen rauhallinen ja hillitty. Tiedän olevani keski-ikäinen, ja nykypäivän teineihin verrattuna koen usein olevani aivan kuin eri planeetalta, mutta silti muiden aikuisten seurassa tunnen itseni enemmän "nuoreksi". Ehkä olen joku outo väliinputoaja, auttamattomasti liian vanha oikeasti nuoreksi, mutta henkisesti liian nuorekas tunteakseni itseäni "oikeasti keski-ikäiseksi".
Valtaosa ihmisistä on kanssasi samalla aaltopituudella ikää koskevien aivoitustesi kanssa.
Minä lakkasin 90-luvulla olemasta nuori 24 vuotiaana, kun valmistuin, menin töihin ja ostin asunnon. Nuoruus siis liittyi iän lisäksi myös elämäntilanteeseen.