Huutaako teidän leikki-ikäiset lapset teitä tyhmiksi ja miten suhtaudutte?

Meilla pyritaan kunnioittamaan toinen toisiamme ja koskaan ei tyhmaksi haukuta...paitsi sisarukset keskenaan toisinaan kun tulee riitaa.



Monesti nakee lapsia esim. ulkona jotka haukkuvat aitia tyhmaksi...aika karua ellen sanois. ja valilla sen kylla huomaa kuinka aitin tekis mieli muljuttaa mukulaa,muttei kehtaa ku on toisia paikalla....ja yleensa he ei edes tallaisissa tapauksissa lahde kotiin vaan antavat lasten jatkaa leikkia...hmph.



No jospa murrosikasena sitten :D

Eli jos lapsi huutaa tyhmä äiti, kun pidän rajoista kiinni ja vaadin noudattamaan tiettyjä sääntöjä, niin mitä sitten teen?



kysyy aapee

Luuleeko 2 että olen ihan opettanut tuota tyhmä-sanan käyttöä?

ajatellut, että jos olisin viisas en olisi ikinä mennyt isänsä kanssa naimisiin ja tehnyt yhtään lasta. eli lapsi on oikeassa.

vakava ilme päälle ja keskustelu.



Toisesta tyhmästä sanasta voi ottaa sen suun pesun saippualla, kuten kirosanojen kohdalla, jos ei muutoin hellitä.



Meillä hellitti ensimmäiseen vakavaan keskusteluun, kumma kyllä. Ihmettelen sitä vieläkin.

Tää on hankala kysymys munkin mielestä. Pitääkö alkaa kieltämään, jolloin lapsi innostuu entisestään (vrt. kiroilu) vai olla kuin ei huomaisikaan ja toivoa että lapsi lopettaa itse? Kertokaa nyt hyvät kasvattajat!

että varmaan mä lapseni mielestä olenkin harvinaisen tyhmä äiti, kun en anna hänen tehdä ihan mitä haluaa, mutta sellaista elämä vain on. Joskus olen toki omastakin mielsetäni ihan tyhmä, jos menetän hermoni esim. ilman syytä.



Eihän se kohteliasta käytöstä ole sanoa toista tyhmäksi, mutta olen ajatellut, että se on lapsen tapa sanoa, että "mua harmittaa!"



ap

puhutteluun. Eikä toiseen jne. Mitäs sitten tehdään?

Tätä tapahtuu sekä 4v ja 7v kanssa kun pettymys osoittutuu ylitsepääsemättömäksi.

Meillä eivät lapset ole koskaan käyttäytyneet noin.

Johtuukohan siitä, että meillä on kasvatettu lapsia ihan pienestä pitäen? Vai siitä, että ovat luonnostaan hyvin kasvatettuja. Eivät myöskään ole ikinä hakanneet, raivonneet, potkineet tms. kuten joidenkin lasten näkee välillä käyttäytyvän niin muita lapsia kuin aikuisiakin kohtaan.



Minulta sen sijaan pääsee joskus kirosanoja. Lasten hyvä käytös saattanee johtua myös siitä, etteivät halua käyttäytyä kuten äitinsä. Tietävät kuinka hirveältä se kuulostaa.



Tämä vitosen kirjoitus pisti muuten hymyilyttämään paitsi, että lapsiani en ole koskaan katunut!



Vitonen sanoi: "mielessäni

ajatellut, että jos olisin viisas en olisi ikinä mennyt isänsä kanssa naimisiin ja tehnyt yhtään lasta. eli lapsi on oikeassa."

Lapset nyt 9 ja 12.

puhutteluun. Eikä toiseen jne. Mitäs sitten tehdään? Tätä tapahtuu sekä 4v ja 7v kanssa kun pettymys osoittutuu ylitsepääsemättömäksi.

meillä tuo auttoi kun kirosanat tuli kuvioihin.

Kolme kertaa pesin suun (siis eri kerrat) ja siihen loppui.

lapset tai sitten he pelkäävät aggressiivisten tunteiden ilmaisua.

yhden lapsen suusta kerran ( 3 lasta, 2v., 5v. ja 7v.) Mutta meillä ei myöskään vanhemmat hauku tai nimittele toisiaan.

mutta tilenne rauhoittui. Otin lapsen puhutteluun ja totesin, että meidän perheessä kukaan ei ole tyhmä.

Muutaman puhuttelun jälkeen tilanne rauhoittui.

En sulata kenenkään haukkumista missään oloissa, joten puhuttelu ja tarvittaessa sanktiot tulee aina.

.. mietin vielä kun eräs kirjoittja myönsi olevansa tyhmä lapselleen... mitäs sitten kun lapsi haukkuu kusipääksi ja huoraksi...?

"Voin olla tyhmä, mutta tänään ei kuitenkaan ole karkkipäivä ja piste."

koska olen lapsille tehnyt selväksi, että minua ei muuallakaan kukaan hauku niin ei hauku lapsetkaan kotona.



Mutta en itsekään hauku, en hakkaa, en nipistele yms. lapsia

Meillä on sääntönä että ketään ei nimitellä. Meillä ei myöskään kiroilla lapsen kuullen. 3-vuotias saa raivareita mutta niidenkään aikana ei sano mitä tahansa, vaan kiukkuaa siitä kun joutuu esim. keskeyttämään leikin.

Itseani lahinna naurattaa se (tosin yritan olla nayttamatta sita), en ainakaan koe sita loukkauksena kun se tulee lapselta. Vastaan yleensa etta "mulle sopii ihan hyvin olla tyhma, mutta mina paatan kylla tasta asiasta" (koska yleensa olen siis "tyhma" koska en halua tehda jotain lapsen toivomalla tavalla).

10, ehkä olet saanut temperamentiltasi rauhalliset

lapset tai sitten he pelkäävät aggressiivisten tunteiden ilmaisua.

Lapsilleni en ole koskaan kiroillut. Kiroilen säännöllisen epäsäännöllisesti itselleni.

Lapseni uskaltavat näyttää myös negatiiviset tunteensa mutta ne eivät purkaudu raivoamalla ja huutamalla äitiä tyhmäksi. Meillä ei tarvitse pelätä aggressiivista äitiä.

t. kymppi

Lapset ovat sen sijaan kiljuneet:

"En leiki sun kanssa enää ikinä!"

"En oo enää sun kaveri!" (-> ei tarvitsekaan olla, olen äitisi)

"En puhu sulle enää ikinä!"



Useimmiten homma vaan hoidetaan loppuun / kielletty asia ei muutu sallituksi ja se siitä. Tenava on vihainen ja saa olla, muttei sillä periksi mitään saa...



Meillä tenavat eivät ihme kyllä myöskään kiroile (ihme sinänsä, koska vanhemmat ja varsinkaan isä ei välttämättä ihan aina muista pestä omaa suutaan saippualla... ) Tietävät mitkä ovat rumia sanoja ja ne on lapsilta kiellettyjä. (Aikuistenkaan ei ole suotavaa semmoisia suustaan päästellä, mutta jotkut joskus saattavat vahingossa livauttaa... )