2 vuotiaan tutista vieroittaminen, miten?
Meidän neiti täyttää kohta 2 ja olisi aika luopua tutista. Tyttö käyttää sitä lähinnä unille mennessä ja kun sattuu jokin isompi "pipi" niin hakee lohdutukseksi. Miten tutista vieroitustapoja teillä on?? Heitänkö vaan tutit pois ja seuravaan kerran kun hän sitä kaipaa niin sanon että meni rikki?? Kauanko teidän lapset itkivät tutin perään?
Nyt kaipaan teidän kallisarvoisia neuvoja.
Kommentit (22)
käytti vain päikkäreillä ja yö unilla. päätin, että ei tuttia enää. ja se oli siinä, ei itkun, itkua tai ihmettelyä. nyt on kaikki tutit roskissa, ja jos jossain kylässä tutin näkee, tuo minulle aina tutin, ei laita suuhun.
meillä 2,5v juo vielä tuttipullosta, enkä jaksa vierottaa... välillä sanon että velli on loppu eikä sitä saa ja tyytyy johonkin muuhun.
Mä vierottaisin pikku hiljaa, mutta täällä varmaan moni natsi äiti vierottaisi kerralla... kokeile ja jos huuto on sietämätön niin anna takaisin. Tuon ikäiselle ehkä suosittelisin esim. että hevisaurukset tai tontut vei tutin...
Älä kuuntele tätä neuvoa, vaan kaltaiseni "natsin": ota kerralla pois. Päätä milloin sen teet, ja kestät sen illan. Sillä selvä. Tuo että ottaa pois, ja antaa takaisin huudon jälkeen... on pahin virhe minkä voit tehdä.
meillä 2,5v juo vielä tuttipullosta, enkä jaksa vierottaa... välillä sanon että velli on loppu eikä sitä saa ja tyytyy johonkin muuhun.
Mä vierottaisin pikku hiljaa, mutta täällä varmaan moni natsi äiti vierottaisi kerralla... kokeile ja jos huuto on sietämätön niin anna takaisin. Tuon ikäiselle ehkä suosittelisin esim. että hevisaurukset tai tontut vei tutin...
Älä kuuntele tätä neuvoa, vaan kaltaiseni "natsin": ota kerralla pois. Päätä milloin sen teet, ja kestät sen illan. Sillä selvä. Tuo että ottaa pois, ja antaa takaisin huudon jälkeen... on pahin virhe minkä voit tehdä.
alkoi peukalon imeminen tutin pois ottamisen jälkeen vähän yli 1-vuotiaana. Miten vierottaa siitä? Ikää nyt 4 v.
hävitä tutit /heitä ne yhdessä lapsen kanssa, tuon ikäinen jo ymmärtää.
Meidän 1v9kk tyttö heitti itse tutin pihan tonttuvauvoille - teki sen ihan heti kun eka kerta siitä alettiin puhua. Kerran itki päiväunille menoa puoli tuntia, ei muuta vaikutusta. Ja minä kun luulin, että huutoa tulee vaikka kuinka ja kauan. Meillä oli vain unitutti, mutta tyttö löysi sen yöllä itse sängystä.
Esikoinen puolestaan itki tutin perään pari viikkoa aikamoista huutoa joka ilta.
Kerrasta pois on ainoa psykologiseti oikea tapa lapsen kannalta. Jos annat takaisin (=hellyt) niin lapsi oppii että takaisin se tulee. Ja seuraava kerta on vielä vaikeampi.
Ei niitä ole lapsi sitten enää halunnut imeä. On luopunut ihan omasta halustaan. Kyllähän monet luopuu tutista niin että yhdessä heitetään tutti pois tai annetaan jollekin metsäneläimelle.
meillä poika toi tutin ja totesi sen olevan rikki ja se jäi kerrasta pois.
Sentään viimeisen puolen vuoden aikaan söi tuttia vain nukkuessa.
Lokakuussa alettiin puhua, että tutit annetaan tonttuvauvoille jouluaattona joulupukin mukaan, ja sitä puhuttiin melkein päivittäin.
Aattona tutit sitten laitettiin kauniiseen pakettiin, ja tyttö antoi reippaasti tutit pukille. Nukkumaan mennessä oli kauhea huuto, mutta nukahti kuitenkin lopulta. Seuraavana iltana vielä kyseli tuttia, mutta sitten ei enää kysellyt eikä siitä kyllä saanut puhua muutkaan...
Ihmeen helpolla päästiin sitten kuitenkin...
etkä anna enää takaisin vaikka kuinka huutaisi. Se olisi pahin virhe.
Me vieroitettiin keväällä 1v6kk tytöltä tutti pois siten, että asiasta juteltiin monta viikkoa etukäteen. Kerrottiin, että xx on iso tyttö ja naapurin kissapennut tarvitsevat enemmän tutteja. Tyttö oli aikalailla tutissa kiinni ja ajateltiin, että kamala poru nousee. Mutta yllätys yllätys, yhtään ainoaa itkua ei tutin perään tullut. Ainoastaan nukahtaminen illalla vaikeutui muutamaksi viikoksi, nyt sekin on jo palautunut ennalleen. Pari kertaa kyseli tutin perään, mutta kun selitettiin, että iso tyttö ei tuttia enää tarvitse, niin tyytyi siihen.
Summa summarum: ei sen luopumisen tarvitse olla niin kamala paikka välttämättä. Ja jo tuollaiselle 2-vuotiaalle kannattaa hyvissä ajoin ruveta asiasta puhumaan ja varoittelemaan ennen kuin sen tutin ottaa pois. Ja kun sen ottaa pois, niin takaisin sitä ei enää anneta.
Mulle tuli mieleen että oletteko tutin sijasta ottanut mitään muuta "unikaveriksi"? Meillä on myös uniriepu käytössä, niin laimentaiskohan se tota tutin kaipausta?
Tässä tulikin monta erilaista tapaa tutista luopumiseen. Ja uusia voi toki laittaa, tuskin olen ainut äiti jonka lapsen on aika jättää tutti pois. Mua jotenkin hirvittää jos meidän neiti kulkisi yli 3 vuotiaana tutti suussa kaupungilla. Niinkuin monesti olen nähnyt. No tapansa kullakin.
Sen verran hän siitä tutista malttaa luopua että kun ulos lähdetään niin hän vie itse tutit sänkyynsä.
ap
Lapsena ei syönyt tuttia oikeastaa ollenkaan vaan imi peukkua ja silloin ei siihen älynnyt puuttua mutta siitä on todella vaikea päästä eroon. Olen nyt pienemmällä pitänyt tuttia ettei vaan käy hänelle niin. Nyt on jo kolme ja ois aika kyllä siitä tutista päästä eroon vaikka unituttina se enää on. Minusta on paras keino jättää "julmasti" vaan tutit kerralla pois. Niin unohtuvat sit äkkiä vaikka huutoa niistä tulisikin.
kun mentiin kesälomalla mökille. Lapsi söi tuttia enää iltaisin mutta sitäkin kiihkeämmin ja tietysti jos tuli paha mieli. Huuteli ja itki tutin perään 5 iltaa/yötä. Nukahti kyllä 20 minuutin ihmettelyn ja pienen itkun jälkeen mutta heräsi esim. yöllä ja huuteli "tutaa".
Meillä vanhempien ahdistusta helpotti se, että lapsi nukkui mökillä meidän välissämme ja että hänellä oli rakas unilelu turvana, jota alkoikin sitten tutin menetyksen myötä imeskellä ja kutsua tutaksi. Unilelun nimeksi sitten vakiintui Tuta.
Kyllä se tutti pitää pois saada kerralla. Oli minullakin varalla tutti mukana, jos olisi esim. valvonut koko yön, mutta en nyt ihan pieneen itkuun sitä tarjonnut, vaikka välillä teki mielikin... Yllätyin sitä, miten monta yötä/iltaa lapsi jaksoi tuttia kaipailla. Luulin, että vain eka yö olisi vaikea.
esim.viedä lapsen kaa yhessä vaik metsään jolleki menninkäiselle sen tutin koska ne tarvii sitä enempi 0) meillä meni tutit vaan roskiin oltiin puhuttu jo jonkin aikaa siitä "kuinka iso tyttö jo on" ettei tarvii enää tuttia ja oli nähnyt että heitin jo muutamat tutit roskiin pikku hiljaa,sitten kerättiin niitä yhessä ja vietiin roskiin mutta jätettiin 1 varalta yötä varten ja loppujen lopuksi tyttö heitti sen ihan ite roskiin ja totesi että on iso tyttö =) välillä saattoi kysyä tuttia ja sitten selitettiin missä ne on ja miksei enään tarvita jne. ihmeen hyvin kyllä meni et johtuiko sit siitä et oltiin jo ns.pehmustettu tilannetta
ikäinen ymmärtää jo paljon asioita. Minä puhuin meidän 2-vuotiaalle asiasta jo paljon ennen kuin otin tutit pois. Joka päivä kerroin, että olet jo niin iso tyttö, että tutit annetaan kohta vauvoille, vauvat tarvii tutteja. Tyttö alkoi itsekin pikkuhiljaa puhumaan, että antaa tutit vauvoille.
Niinpä yksi ilta tehtiin vaihtarit eli lupasin, että mennään aamulla ostamaan kaupasta joku mieleinen lelu, jos nukkuu ilman tuttia. Nukahtaminen kesti vähän kauemmin kuin yleensä mutta yöllä ei itketty kertaakaan tutin perään. Tosi helposti meni meillä!
niin ja meilläkin kokeiltiin tota et leikattiin tutin päästä palanen pois...se ei kelvannut mutta pyyteli ehjää tuttii
heitetään tutit roskiin. Vähän aikaa katsoi minua. Sanoin hänelle että olethan jo iso poika. Itse sitten vei tutit roskiin kun vähän aikaa siinä "keskusteltiin" :) Ja sen jälkeen ei ole tuttia syönyt. Vähän itkeskeli yöunille mentäessä, mutta meni ohi parissa illassa.
Me laitettiin tutit puun oksalle oravavauvoille, puhuttiin siitä ensin viikko. Oravat jätti sitten tilalle pikkulelun + purkkaa + pienen kirjeen, jossa sanottiin että hieno juttu, oravavauvat tarvitsivat paljon enemmän tutteja kuin noin iso poika. Kyllä oli kuule poika ylpee purkkapussista ja että oli antanut jotain omaa jollekkin joka tarvitsi sitä enemmän!!!
Kerrasta pois.
Meillä esikoinen ei tyytynyt pelkkään unituttiin vaan huusi sitä koko ajan päivälläkin. Yhtenä iltana vaan päätin, että nyt loppuu! Tyttö oli silloin 1v 4kk.
Viikon ajan itki tutin perään, joka ilta vähän vähemmän aikaa ja sitten ei enää ole tuttia kaivannut. Nyt tyttö on 1v 10kk ja pikkusisko 2kk kun joskus harvoin syö tuttia, niin ei ole muuten kertaakaan koittanut laittaa vauvan tuttia suuhun ensimmäisen viikon jälkeen! Koittaa vaan laittaa vauvan suuhun.
Mutta jos otat ensin pois ja sitten annat takaisin, kun lapsi itkee, niin mites sitten, kun siitä oikeestikin pitää joskus päästä eroon? Sitten itkee vielä kovemmin ja on vielä enemmän kestettävää, koska huutamallahan hän sen viimeksikin takaisin sai.
niin ja meilläkin kokeiltiin tota et leikattiin tutin päästä palanen pois...se ei kelvannut mutta pyyteli ehjää tuttii
meillä 2,5v juo vielä tuttipullosta, enkä jaksa vierottaa... välillä sanon että velli on loppu eikä sitä saa ja tyytyy johonkin muuhun.
Mä vierottaisin pikku hiljaa, mutta täällä varmaan moni natsi äiti vierottaisi kerralla... kokeile ja jos huuto on sietämätön niin anna takaisin. Tuon ikäiselle ehkä suosittelisin esim. että hevisaurukset tai tontut vei tutin...