Lue keskustelun säännöt.
Minä on vaikeinta yksinhuoltajana olemisessa?
29.05.2023 |
Yksinhuoltajalla tarkoitan sitä, että lapsen toinen vanhempi ei pidä lasta luonaan juuri ollenkaan (tapaa ehkä satunnaisesti) tai ei osallistu lapsen elämään ollenkaan.
Mikä yksinhuoltajana olemisessa on vaikeinta? Onko se joki käytännön asia, vastuu vai enemmän joku henkisempi asia? Ja mistä saa apua, jos auttavia läheisiä ihmisiä ei ole tai ne on hyvin kaukana eikä siksi pysty auttamaan. Eroa mietin. Siksi kysyn.
Kommentit (60)
Sen verran täydennän aloitusta, että uusi suhde ei ole haaveissa eli ei tarvitse tulla kommentoimaan sitä miten yh:n voi olla vaikea löytää uusi puoliso. Itseä ei enää puolisot ja parisuhteet kiinnosta, tullut niistä mitta täyteen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3 lapsen yhoo kirjoitti:
Kaikki!
Olet vastuussa kaikesta, yksin. Neuvot, hoidat, viet, tuot ja haet, aina yksin.
Maksat kaikki itse, pieni elari ei paljon auta.
Kaikki hankinnat ovat omissa käsissäsi. Itse teet ruuan, peset pyykit ja siivoat.
Yksiselitteisesti se, että olet aina vastuussa ja aivan kaikesta. Ei ole ketään jolta voi kysyä neuvoa.
En suosittele edes pahimmalle vihamiehelle.
On se kuitenkin parempi kuin tylsässä suhteessa.
3 lapsen yhoo kirjoitti:
Kaikki!
Olet vastuussa kaikesta, yksin. Neuvot, hoidat, viet, tuot ja haet, aina yksin.
Maksat kaikki itse, pieni elari ei paljon auta.
Kaikki hankinnat ovat omissa käsissäsi. Itse teet ruuan, peset pyykit ja siivoat.
Yksiselitteisesti se, että olet aina vastuussa ja aivan kaikesta. Ei ole ketään jolta voi kysyä neuvoa.
En suosittele edes pahimmalle vihamiehelle.
Minä en ole koskaan voinut kysyä puolisoltani neuvoa, tai olen toki yrittänyt, mutta ei hän ole osallistunut asioiden miettimiseen tai vaikeiden tilanteiden ratkomiseen. On kyllä sentään hoitanut joitain käytännön asioita, mutta vain jos minä ensin sanon miten. Muuten jättää kokonaan tekemättä. Ap
Tyhmien ihmisten voivottelu, muka-huolenpito ja oman pahanolon kaataminen niskaan arvostelemalla suoraan tai epäsuoraan yksinhuoltajia. Oma kategoriansa ovat nämä ukot, joille yksinhuoltajat edustavat pahaa äitiä, jota haukkumalla olo helpottaa edes hetkeksi.
Vierailija kirjoitti:
3 lapsen yhoo kirjoitti:
Kaikki!
Olet vastuussa kaikesta, yksin. Neuvot, hoidat, viet, tuot ja haet, aina yksin.
Maksat kaikki itse, pieni elari ei paljon auta.
Kaikki hankinnat ovat omissa käsissäsi. Itse teet ruuan, peset pyykit ja siivoat.
Yksiselitteisesti se, että olet aina vastuussa ja aivan kaikesta. Ei ole ketään jolta voi kysyä neuvoa.
En suosittele edes pahimmalle vihamiehelle.
On se kuitenkin parempi kuin tylsässä suhteessa.
Tylsä suhde? Nyt oli puhetta yksinhuoltajana olemisesta, ei siitä onko suhde hyvä vai huono
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden lapsen kanssa ei olisi mitään ongelmaa. Mutta kun niitä on kaksi. Yllyttää toisiaan hölmöihin tekoihin ja pahimmillaan juoksee tarkoituksella eri suuntiin. Noissa kohden mietin et kumpa voisin jakaantua kahdeksi. Mut onneksi noita hetkiä on vain satunnaisesti ja suurimmaksi osaksi arki on mukavaa ja tasaista.
Vierailija kirjoitti:
Sen verran täydennän aloitusta, että uusi suhde ei ole haaveissa eli ei tarvitse tulla kommentoimaan sitä miten yh:n voi olla vaikea löytää uusi puoliso. Itseä ei enää puolisot ja parisuhteet kiinnosta, tullut niistä mitta täyteen.
Ap
Mutta myönnä pois, että ainakin ihan pikkuisen tekee mieli kullia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että jos jotain ongelmia tulee, esim. lapsella neuropsyk ongelmia, joudut puolustamaan lasta yksin. Olet helppo kohde esim. sossulle tms. kun kukaan ei pidä puoliasi. Kukaan ei ole kilpenä.
Minusta on ollut helpompaa huolehtia kaikesta yksin. Huonona puolena se, kun itse on sairaana niin arkea pitää pyörittää siitä huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se että jos jotain ongelmia tulee, esim. lapsella neuropsyk ongelmia, joudut puolustamaan lasta yksin. Olet helppo kohde esim. sossulle tms. kun kukaan ei pidä puoliasi. Kukaan ei ole kilpenä.
Tuo on kyllä kieltämättä rankkaa. Mutta yksin minä olen nytkin lapsen sairaudet ja ongelmat joutunut lääkärien ym kanssa hoitamaan, eipä ole puolisoa kiinnostanut osallistua niihin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tyhmien ihmisten voivottelu, muka-huolenpito ja oman pahanolon kaataminen niskaan arvostelemalla suoraan tai epäsuoraan yksinhuoltajia. Oma kategoriansa ovat nämä ukot, joille yksinhuoltajat edustavat pahaa äitiä, jota haukkumalla olo helpottaa edes hetkeksi.
Juu tämä on tuttua juttua. Omalla kohdallani kyllä kääntyy nopeasti noloudeksi, kun kerron lapsen isän olevan kuollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikeinta on varmaan se että ei pääse yksin mihinkään (paitsi töihin). Illalla kun lapsi on nukkumassa tekisi mieli lähteä esim. tuulettamaan aivoja vaikka juoksulenkille, mutta ei voi lähteä.
Muuten yhden lapsen kanssa on helpohkoa. Minimi elatusmaksu + lapsilisä korotuksen kanssa riittää ainakin toistaiseksi erittäin hyvin kattamaan lapsesta aiheutuvat kulut. Lapsi nyt 2v. Eli taloudellinen tilanteeni on sama kuin ennen lasta, toisaalta jopa parempi kun ei ole enää aikaa ja mahdollisuutta käydä extempore vaikka leffassa ja syömässä.
Vaikeinta on raha-asiat. Kohta kolmas lapsi menee autokouluun ja kaikki autokoulut harrastukset, reissut, käyttörahat ym kaiken olen yksin maksanut. Kelalta on tullut 187€ elatustuki, muta muutenpa yksin olen huoltanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että eri ihmisillä ne kipukohdat on erilaisia. Lasten iästäkin riippuu, miten rankkaa on ja miten pystyy käytännön järjestelyt junailemaan. Mulla tavisarki sujuu hyvin, mutta jos joku sairastuu, niin elämä menee kaoottiseksi, ja jälkien korjaaminenkin kestää pitkään. Etenkin jos itse sairastuu. Lapset, ruoka, pyykki ja muu arki pitää kuitenkin hoitaa, oli oma olo millainen tahansa. Mutta muuten jaksuja riittää paremmin kuin silloin, kun on huonossa suhteessa, esim. pystyy tekemään päätyön sivussa keikkaa ja rahat riittää paremmin.
3 lapsen yhoo kirjoitti:
Kaikki!
Olet vastuussa kaikesta, yksin. Neuvot, hoidat, viet, tuot ja haet, aina yksin.
Maksat kaikki itse, pieni elari ei paljon auta.
Kaikki hankinnat ovat omissa käsissäsi. Itse teet ruuan, peset pyykit ja siivoat.
Yksiselitteisesti se, että olet aina vastuussa ja aivan kaikesta. Ei ole ketään jolta voi kysyä neuvoa.
En suosittele edes pahimmalle vihamiehelle.
No mitähän nyt taas? Miksi ei saisi kysyä neuvoa ihmisiltä, jos on eronnut? Tottakai saa. Mihin sun vaikka ystävät häviäisi, vaikka eroaisikin? Toisekseen kun on yhteisiä lapsia, niin vaikka lapset pääasiassa asuisikin vain toisella vanhemmalla, niin kai sen verran voi eksän kanssa olla tekemisissä, että voi kysyä neuvoa häneltäkin, jos on asia, josta hän tietää.
Ja olen eronnut nainen, lapset isällään joka toisen viikonlopun. Lapset päiväkoti-ikäisiä. Mun elämä on eron jälkeen tuhat kertaa helpompaa. Ei kulu enää energiaa exän kanssa riitelyyn ja pääsin kontrolloivasta exästä eroon, eli kliseisesti voin taas hengittää rauhassa.
Olen hyvätuloinen, ettei ole rahahuolia ja hoidin suurimman osan asioista jo suhteen aikanakin. Että eiköhän vähän riipu tapauksesta, että miten eron ja eron jälkeisen elämän kokee.
Vierailija kirjoitti:
Se että jos jotain ongelmia tulee, esim. lapsella neuropsyk ongelmia, joudut puolustamaan lasta yksin. Olet helppo kohde esim. sossulle tms. kun kukaan ei pidä puoliasi. Kukaan ei ole kilpenä.
Tämä! Muutenkin kovin moni, sukulaiset ja ihan muutkin, on kovasti neuvomassa ja arvostelemassa, miten lasta pitäisi kasvattaa. Kun kysyy että tarkoitatko, että haluaisit auttaa jossain, niin vastaus onkin mutinaa.
En ole huomannut, että kaksivanhempiset perheet kohtaavat samaa arvostelua mistään, siksi juuri kun ovat yhdessä joukkueena.
Vierailija kirjoitti:
Vaikeinta on varmaan se että ei pääse yksin mihinkään (paitsi töihin). Illalla kun lapsi on nukkumassa tekisi mieli lähteä esim. tuulettamaan aivoja vaikka juoksulenkille, mutta ei voi lähteä.
Muuten yhden lapsen kanssa on helpohkoa. Minimi elatusmaksu + lapsilisä korotuksen kanssa riittää ainakin toistaiseksi erittäin hyvin kattamaan lapsesta aiheutuvat kulut. Lapsi nyt 2v. Eli taloudellinen tilanteeni on sama kuin ennen lasta, toisaalta jopa parempi kun ei ole enää aikaa ja mahdollisuutta käydä extempore vaikka leffassa ja syömässä.
Sama tuo juoksujuttu. Itseäkin kiinnostaisi joskus lähteä iltalenkille lasten mentyä nukkumaan. Toisaalta ei ne lapset kovin pitkään ole niin pieniä, ettei voi mennä, että ei tämä sentään olisi ollut syy jäädä huonoon suhteeseen :D
Vierailija kirjoitti:
3 lapsen yhoo kirjoitti:
Kaikki!
Olet vastuussa kaikesta, yksin. Neuvot, hoidat, viet, tuot ja haet, aina yksin.
Maksat kaikki itse, pieni elari ei paljon auta.
Kaikki hankinnat ovat omissa käsissäsi. Itse teet ruuan, peset pyykit ja siivoat.
Yksiselitteisesti se, että olet aina vastuussa ja aivan kaikesta. Ei ole ketään jolta voi kysyä neuvoa.
En suosittele edes pahimmalle vihamiehelle.
No mitähän nyt taas? Miksi ei saisi kysyä neuvoa ihmisiltä, jos on eronnut? Tottakai saa. Mihin sun vaikka ystävät häviäisi, vaikka eroaisikin? Toisekseen kun on yhteisiä lapsia, niin vaikka lapset pääasiassa asuisikin vain toisella vanhemmalla, niin kai sen verran voi eksän kanssa olla tekemisissä, että voi kysyä neuvoa häneltäkin, jos on asia, josta hän tietää.
Ja olen eronnut nainen, lapset isällään joka toisen viikonlopun. Lapset päiväkoti-ikäisiä. Mun elämä on eron jälkeen tuhat kertaa helpompaa. Ei kulu enää energiaa exän kanssa riitelyyn ja pääsin kontrolloivasta exästä eroon, eli kliseisesti voin taas hengittää rauhassa.
Olen hyvätuloinen, ettei ole rahahuolia ja hoidin suurimman osan asioista jo suhteen aikanakin. Että eiköhän vähän riipu tapauksesta, että miten eron ja eron jälkeisen elämän kokee.
Sinä et ole yh. Lapset on exällä joka toisen viikonlopun eli aika tavanomaisen määrän. Puhe oli niistä, joilla exä ei pidä lapsia luonaan yhtään tai juuri yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeinta on varmaan se että ei pääse yksin mihinkään (paitsi töihin). Illalla kun lapsi on nukkumassa tekisi mieli lähteä esim. tuulettamaan aivoja vaikka juoksulenkille, mutta ei voi lähteä.
Muuten yhden lapsen kanssa on helpohkoa. Minimi elatusmaksu + lapsilisä korotuksen kanssa riittää ainakin toistaiseksi erittäin hyvin kattamaan lapsesta aiheutuvat kulut. Lapsi nyt 2v. Eli taloudellinen tilanteeni on sama kuin ennen lasta, toisaalta jopa parempi kun ei ole enää aikaa ja mahdollisuutta käydä extempore vaikka leffassa ja syömässä.Sama tuo juoksujuttu. Itseäkin kiinnostaisi joskus lähteä iltalenkille lasten mentyä nukkumaan. Toisaalta ei ne lapset kovin pitkään ole niin pieniä, ettei voi mennä, että ei tämä sentään olisi ollut syy jäädä huonoon suhteeseen :D
Terkkuja huonosta suhteesta! Voin kertoa että eipä pääse avioliitossakaan oleva välttämättä iltalenkeille. Hyvässä suhteessa varmaan pääseekin. Mutta voin kertoa, että esim minä en pääse, vaikka avioliitossa olenkin. Puolisoni ei ole juuri ikinä kotona, niin vaikea on lähteä. Ap
Kaikki!
Olet vastuussa kaikesta, yksin. Neuvot, hoidat, viet, tuot ja haet, aina yksin.
Maksat kaikki itse, pieni elari ei paljon auta.
Kaikki hankinnat ovat omissa käsissäsi. Itse teet ruuan, peset pyykit ja siivoat.
Yksiselitteisesti se, että olet aina vastuussa ja aivan kaikesta. Ei ole ketään jolta voi kysyä neuvoa.
En suosittele edes pahimmalle vihamiehelle.