Mikä on vanhempien osuus siinä, jos 3-vuotias oppii lukemaan?
Kyllä siinä pitää vanhempien hurjasti opettaa ja tsempata lasta, luulisin ainakin.
Kommentit (19)
Itse opin lukemaan just täytettyäni 4. Ei kukaan mua opettanut, seurasin aina vaan tekstiä kun vanhemmat luki ääneen. Siinä opin ihan itsekseni.
oma lapsi ei oppinut lukemaan 3-vuotiaana.
Varsinkin Pupu Tupunat oli hyviä, ja muut tikkukirjaimilla kirjoitetut. Lapselle lukeminen lienee se oleellisin asia geeniperimän jälkeen.
Luin jopa paremmin loppuvuodesta kuin sisareni, korjasin virheitä.
lukemaan, mutta vanhemmilla ollut kyllä mitään tekemistä sen asian kanssa. Isosiskoaan kyllä joskus neuvottiin, kun hänelle se oli tosi hankalaa, sen saattoi pienempi joskus huomata
Sanat ja kirjaimet ovat kiinnostaneet itseäni, joten on ollut luonnollista opettaa niitä lapsellenikin. Sen sijaan esimerkiksi kasvit eivät kiinnosta minua ja niitä lapseni onkin saanut opetella enimmäkseen muiden kanssa tai lukemalla.
yhtä hyvin voi nakata lapselle kirjan käteren ja laitata satulevyn soittimeen.
joiden lapset eivät ole oppineet 3-vuotiaana!!
Ei siihen tarvita kuin kirja ja lukija
yhtä hyvin voi nakata lapselle kirjan käteren ja laitata satulevyn soittimeen.
No näinhän se toki on, että jos vanhemmat lukevat lapselle, hän oppii 3-vuotiaana lukemaan. Ja jos lapsi ei opi, se tarkoittaa, että vanhemmat eivät ole lukeneet lapselle! Tämä kommentti kyllä murentaa sen ajatuksen, että aikaisin lukemaanoppiminen olisi jotenkin viite älykkyydestä, tai ainakaan vanhempien älykkyydestä.
ps. itse opin ison sisaruksen opetellessa koululäksyjä, omani eivät ole oppineet vaikka heille on vauvasta saakka luettu paljon.
täytin neljä.
Minulle luettiin paljon ääneen, mutta äitini mukaan ei opetettu yhtään.
Esim. mun lapselle ois ollu ihan turha yrittää opettaa, ei ollut kypsä vielä tuossa iässä lukemaan. Eskarissa oppi ja senkin melkeen itsekseen kun tuli luonnollinen kiinnostuminen asiaan.
jos olosuhteet ovat otollisia, lapsi voi hyvinkin oppia lukemaan jo kolmevuotiaana. Esim. jos vanhemmat ja isommat sisarukset lukevat paljon ääneen lapselle, jos lapsi seuraa vierestä kun isoveli ekaluokkalainen harjoittelee aapisestaan lukemista jne. Usein lapsi oppii lukemaan kirjoittamisen kautta, eli kirjaimet alkaa kiinnostaa, niitä aletaan kirjoittaa ja jossain vaiheessa sanat ymmärretään.
Itse olen sitä mieltä että ei niin väliksi, vaikkei lapsi osaisi lukea vielä kouluun mennessäänkään - on aikamoinen tilanne kun 5-vuotias lukemaan oppinut kysyy suureen ääneen kaupungilla iltalehden lööppiä tavatessaan, että äiti mitä on raiskata.. Eli ihan kaikkea ei tarvi lasten vielä tietää ja osata.
jos olosuhteet ovat otollisia, lapsi voi hyvinkin oppia lukemaan jo kolmevuotiaana. Esim. jos vanhemmat ja isommat sisarukset lukevat paljon ääneen lapselle, jos lapsi seuraa vierestä kun isoveli ekaluokkalainen harjoittelee aapisestaan lukemista jne. Usein lapsi oppii lukemaan kirjoittamisen kautta, eli kirjaimet alkaa kiinnostaa, niitä aletaan kirjoittaa ja jossain vaiheessa sanat ymmärretään.
Itse olen sitä mieltä että ei niin väliksi, vaikkei lapsi osaisi lukea vielä kouluun mennessäänkään - on aikamoinen tilanne kun 5-vuotias lukemaan oppinut kysyy suureen ääneen kaupungilla iltalehden lööppiä tavatessaan, että äiti mitä on raiskata.. Eli ihan kaikkea ei tarvi lasten vielä tietää ja osata.
Meillä on luettu lapsille ihan pienestä pitäen. Ei nyt mitenkään hirveästi, mutta iltasatu ja päiväunille mentäessä. Vanhin oppi 4v lukemaan, enkä ollut edes kovin hämmästynyt sillä häntä on ihan tosi pienestä pitäen kiinnostaneet sanat ja kieli yleensäkin. Maitopurkit sun muut on aina kyselty, että mitä tuossa lukee. :D Toisen muksun kiinnostuksen kohteet ovat ihan muualla, vaikka samat sadut hällekin on luettu. Eikä siis nyt 5 vuotiaana vielä osoita minkäänlaisia merkkejä lukemisesta. Kirjaimet osaa kyllä, kun on ne isoveljensä peesissä oppinut.
Eli summasummarum, toiset oppii helpommin ja toiset tarvitsevat kovastikin aikuisen tukea. Oli sitten oppija 3v tai koululainen. Lapset ovat erilaisia.
Poikaa kkiinnosti ihan kauheasti sanat ja lukeminen. Kirjaimet hän oli oppinut jo 1,5-vuotiaana, ennen kuin edes puhui kunnolla. Opetin sitten ääneet ja liu'uttamaan äänteitä sanoiksi. Ei siihen mennyt kuin päivä, kun poika hoksasi, miten luetaan. Tuosta on jo liki 20 vuotta aikaa.
Minä opin 3-vuotiaana lukemaan, eikä vanhemmilla ollut aikaa lukea - reilusti vanhempi isosisko kavereineen luki ja kun aloin oikoa heidän virheitään, he pistivät kirjan kiinni ja sanoivat, että lue itse.
tekstin sisällön?
Yleensä ajatellaan lukemisesta että ymmärää mitä lukee...mekaaninen lukutaito on eri asia...
Opin siis ihan itsestään vaan. Yhtäkkiä kirjaimet vaan alkoivat muodostamaan sanoja, muistan vieläkin täydellisesti sen hetken ja ne ensimmäiset lukemani sanat keväällä -79: "viime aikoina". : D
Toisaalta sitten poikani oppi lukemaan vasta 7 -vuotiaana. Kirjaimet oppi jo 2 -vuotiaana sekä suomeksi että englanniksi, mutta lukemaan vasta vuosia myöhemmin, vaikka luemme kirjoja ihan päivittäin.
4 v tyttö puolestaan ei osaa vielä edes kaikkia kirjaimia, vaikka seuraa isoveljen läksyjä vierestä.
Pelkästään omien kokemusteni perusteella väitän siis, että aikaisin lukemiseen tarvitaan jokin synnynnäinen lahjakkuus, johon vanhemmat ei voi vaikuttaa juuri mitenkään. Sinulla joko on se tai ei.
Ymmärtääkö 3-vuotias lapsi lukemansa tekstin sisällön?
Yleensä ajatellaan lukemisesta että ymmärää mitä lukee...mekaaninen lukutaito on eri asia...
Jos käteen tyrkkäisi Dostojevskiä tai Joycen Odysseuksen, todennäköisesti ei ymmärrä, mutta satukirjat ja vastaavat varmasti. Ja mitä enemmän lukee ja kyselee, sitä enemmän oppii.
niin lapsi voi oppia. Meillä nuorimmainen oppi lukemaan 3 vuoden ja 4 kk:n ikäisenä, mutta oli siinä kyllä jo vauvasta asti kuunnellut kun luettiin kahdelle muulle ja sitten nämä kaksi muuta vielä ovat tankanneet nuorimman kuullen koulujuttujaan ja omia lukemisiaan.
Sillä tavalla hoksattiinkin että lukee, kun istui siskonsa sylissä ja sisko tavasi hänelle niin alkoi ensin tavata ja sitten yhtäkkiä luki.
Meidän tapauksessa sisarusten vaikutus on huomattava, vanhempien olematon.