olin toinen nainen yli kaksi vuotta, erosimme kk sitten ja nyt
mies haluaisi jatkaa suhdetta. tiedän, ettei siinä ole mitään järkeä, ei ole valmis perhettään jättämään ja mä jäisin taas tyhjän päälle.
mutta toisaalta rakastan miestä paljon, olen onnellinen hänen seurassaan, ne väliajat ovatkin sitten yhtä helvettiä.
tiedän, että kaikki sanovat että etsi oma vapaa mies,mutta ongelma on siinä, ettei mulla riitä aika sille uudelle miehelle, mikäli ketään edes tapaan.
teen kolmivuorotyötä ja olen joka vkl joko lasten kanssa tai töissä ja missä ja koska miehen tapaisin.
eli tämä on niin kaksipiippuinen asia, en tiedä mitä tehdä. toisaalta haluaisin lopettaa, toisaalta se on vaikeaa.
Kommentit (15)
järjestäsi huolimatta. Nyt et sitten muuta voi kuin kärsiä seuraukset. Muista että oma oli valintasi.
oikeasti niin vaikeaa, olen niin rakastunut tohon mieheen, vaikka järjellä ajatellen ei kannattaisi nähdä enää ikinä.
kiitos kuitenkin teille.
Olin samassa tilanteessa. Rakkaus kuitenkin voitti, vaikka erossa yritimme olla.
Takana terapiaa, kun oma pää hajosi vaikeassa tilanteessa ja lähdin myös kyseisestä kaupungista. Miehen kanssa kävimme pitkän taistelun saadaksemme "normaalin" suhteen, jossa kauniit alkuhuumamuistot syntyivät salassa.
Nyt olemme menossa naimisiin ja ongelmat takana. En tiedä, lähtisinkö samaan enää koskaan uudestaan. En usko. Miehen pitäisi ensin jättää vaimonsa ja tämän vaatimista suosittelen sullekin. Muuten ei kannata jatkaa suhdetta. Hajotat vaan itsesi.
rahaa kun seuraavan kerran annat pesää tai pyllyä. Siiten ainakin näet että kuin paljon se susta tykkää.
meillä kuiten aika lyhyt tarina takana,helmikuusta heinäkuuhun seurusteltiin.
heinäkuussa sai ex nainen tietää meistä,niin alkoi pommitus ja särö meidän suhteessa,ja tietenkin tämä nainen sit halus itelleen miehen takas,vaikkei ennen ollutkaan kiinnostunu..
no nyt kai mies on exän kanssa,eivät asu yhdessä mutta mies on melkeinpä joka yö sen akan luona.
me olemme välissä yhdessä,vietämä viikonloppuja yhdessä,tai arki iltoja.soitteleme harvase päivä.
mutta nämä väliajat on yhtä helvettiä.
minua ei kiinosta lähtee hakee uutta miestä,kun kaikki tunteet ja rakkaus on tuossa miehessä.
mutta se nyt ainakin tällä hetkellä pitää mua ns.kakkosnaisena.ja liian itsestäänselvyytenä minua.
tietää että odotan häntä eikä ole ketään muita miehiä mulla.ja ei kuulemma kuitenkaan hyväksyisi jos olisin muitten kanssa sängyssä.se tuli viime viikonloppuna selväksi.
en tiedä kuinka kauan aikaa jaksan tätä.
mut toivossa elän kokoajan,että jos oltais viel yhdessä.
myös naimisissa olevan miehen kanssa suhde ja pakko oli repiä itsensä irti, kposka niin kauan kun olin suhteessa häneen, en voinut edes ajatella ketään toista.
Nykyäänkin näen hänestä unia ja kaipaan ajaoittain häntä, mutta nyt on myös mahdollisuus aloittaa uusi suhde vapaan miehen kanssa.
Voimia ratkaisuusi, ole vahva
tätä oikeasti jaksan, jotenkin kasvoin toin tauon aikana. mies haluaa mut takaisin ja tietysti itsekkin mutta olen ruvennut kuitenkin kriittisemmin ajattelemaan tätä meidän suhdetta.
tokihan olisi ihanaa seurustella vapaan miehen kanssa, mutta katsotaan tämä loppuun.
Sun on nyt päästävä kunnolla irti tuosta miehestä. Älä näe häntä enää, välttele ja aina kun ajatukset menee häneen, yritä ajatella muita asioita. Alku on riipivän kamalaa, sitten helpottaa, lupaan! Kunhan vain et sorru tapaamaan, on oltava lujana.
Uuden miehen etsimisessä älä pidä mitään kiirettä, suhde ei olisi hyvällä pohjalla nyt kun olet tunteiltasi vielä kiinni tuossa "exässäsi".
Hanki joku kiva harrastus (lasten kanssa tai itseksesi), tapaa ystäviäsi, lue hyviä kirjoja. Yritä saada muuta omaa kivaa sisältöä elämääsi.
Uuteen suhteeseen sitten kun olet siihen valmis. Erilaiset nettitreffipalstat on oikeasti hyvä ja nykyaikainen tapa (esim.) kunhan muistat alkuun olla luottamatta liikaa tuntemattomaan. Tutustumisessa kestää pitkä aika. Yhdenillanjuttuja saat varmasti jo aiemmin jos seksiä kaipaat. Pidempää suhdetta en suosittele pariin vuoteen.
tavanneet kuukauteen, mutta sitten kun tapasimme, kummallekin tuli tunne, että olisi kiva nähdä taas useammin. ja päätinkin, etten enää halua soittaa enkä tavata, mutta tunteet ovat yhtä vuoristorataa.
järjellä ajatellen tossa jatkamisessa ei ole mitään järkeä, mutta kun tunteet vievät...
Tiedän kokemuksesta että on ihan kamalaa alkuun, ihan hirveää!!! Ekat kolme viikkoa on pahin, kolme ekaa kuukautta on paha, sitten alkaa helpottaa ja vuoden päästä on vain pientä kaihoa, parin vuoden päästä olet "unohtanut" ja näet asiat vailla tunteiden kaihoa.
Itse olen joutunut tekemään saman (tosin asetelma oli eri, minä olin naimisissa ja rakastunut toiseen mieheen). Ihan hirveää on alkuun, tsemppiä! Elämästäsi tulee katoamaan ilo ja olet tosi surullinen ja ahdistunut alkuun. Kuuluu asiaan.
Muista että se tunne että "hän on se oikea minulle" on ihan harhaa ja menee ajan kanssa ohi kun et tapaa tätä mr x:ää.
lopettaa.
sorry, nyt pitäää lähteä töihin, kiitos kommenteista.
katkeroitua ja henkisesti näivettyä pikkuhiljaa olemattomiin.
treffit, kaipa se siitä taas alkaa...
on kuitenkin liian vaikeaa.
ainoat päivät kun voimme tavata, ovat viikolla ja silloin lenkkitreffit ja sitten joskus miehen mökille. mutta ei tiedä kuinka usein näitä mökkeilyjä pääsisi tekemään.
mun kanssa ei enää lähde esim syömään ja ulos, kun rva saa hepulin.
eli suhdetta elettäisiin hänen ehdoillaan ja hänen rouvansa tunteiden mukaan.
jos olisi vapaa olisin enemmän kuin innokas suhteeseen, mutta luulen, että tässä kahdessa vuodessa ollaan nähty, ettei tästä oikeasti mitään tule.
vaikeaa tulee elämä olemaan tämän ratkaisun jälkeen, mutta enköhän hengissä selviä.
vie, tai kuinka kauan.
edelleen en haluaisi jatkaa, koska tiedän tosiasiat, mutta toisaalta taas nautin herra x:n seurasta ja seksisä niin paljon, että miksei.
parempi saada tutulta mieheltä seksiä kun lähteä hakemaan sitä baariin. sieltäkin tietysti saisi, mutta olisi rajoitetumpaa (esim suuseksi) joten näillä mennään ainakin vähän aikaa. voi olla että kypsyn jo äkkiä, mutta kummasti tää aika vaan menee...