Tulin rättiväsyneenä töistä, mies löi...
...leikiksi ja naureskeli että miten se hiirennapsuttelu voi ketään väsyttää. Ollut raskas viikko jota yksi arkivapaa ei pelastanut yhtään. Palkat menossa maksuun jne. Kävin töiden jälkeen kaupassa ja hirveät jonot. Toivoisin edes vähän ymmärrystä, en leikin laskua!
Kommentit (15)
Eivät ymmärrä, että työ vi väsyttää niin monella eri tavalla. Mies on kirvesmies ja minä ammattikoulun opettaja. Voin helposti myöntää, että fyysisesti olisin aivan lopussa jo yhden päivän jälkeen kirvesmiehenä. Miehen on vaikea käsittää, mikä murrosikäisten opettamisessa ja opetustyöhön kuuluvassa sälässä, hiirennapsutteluineen, väsyttää.
Fyysinen väsyminen ottaa hetken kun toipuu, mutta jos aivoillaan tekee töitä niin se kuluttaa ihmistä monin verroin enemmän. Sitä kun jotkut ihmettelee miten mt eläkkeellä oleva voi jaksaa käydä salilla, lenkillä ja vaikka missä niin juuri siksi kun fyysinen tekeminen ei kuormita hermostoa samoin kuin älylliset toiminnot.
Vierailija kirjoitti:
Fyysinen väsyminen ottaa hetken kun toipuu, mutta jos aivoillaan tekee töitä niin se kuluttaa ihmistä monin verroin enemmän. Sitä kun jotkut ihmettelee miten mt eläkkeellä oleva voi jaksaa käydä salilla, lenkillä ja vaikka missä niin juuri siksi kun fyysinen tekeminen ei kuormita hermostoa samoin kuin älylliset toiminnot.
Älä viitsi. Kummatkin työt kuormittaa. Fyysisestä työstä keho ei niin vaan toivu. Vielä kun tulee ikää niin sitä raskaampaa on.
Taas näitä miehen kirjoittamia "päiväni naisena" tarinoita.
Vierailija kirjoitti:
Missä sanotaan että ap on nainen?
Ei sanotakaan, vaan annetaan ymmärtää. Sehän olisi pilannut provon.
Paras oppi on se, että huumorilla pärjää pitkälle. Yhteinen hassuttelu ja pienet hauskat jutut, joilla voi missä tahansa muistuttaa kumppanin mieleen yhteisen nauruhetken lujittavat suhdetta kummasti. Myös se, että pari kertaa päivässä istutaan yhteisen pöydän ääreen edes sen puurolautasellisen tai nopean illallisen merkeissä on tärkeä asia, muuten kumpikin nopeasti häviää omaan arkeensa.
Vierailija kirjoitti:
Paras oppi on se, että huumorilla pärjää pitkälle. Yhteinen hassuttelu ja pienet hauskat jutut, joilla voi missä tahansa muistuttaa kumppanin mieleen yhteisen nauruhetken lujittavat suhdetta kummasti. Myös se, että pari kertaa päivässä istutaan yhteisen pöydän ääreen edes sen puurolautasellisen tai nopean illallisen merkeissä on tärkeä asia, muuten kumpikin nopeasti häviää omaan arkeensa.
Huumoria ei ole se että yrittää aliarvioida toisen toimia. Liian monelle puolison loukkaaminen on muka huumoria. "Älä nyt leikistä suutu" on vaarallinen lause.
Teen "vaativaa asiantuntijatyötä" eli pääosin naputtelen koneella, olen erilaisissa virtuaali- ja läsnäolopalavereissa, vedän koulutuksia, suunnittelen koulutusmateriaaleja, arvioin opinäytetöitä, konsultoin... siis olen jatkuvassa vuorovaikutuksessa eri ihmisten kanssa. Tätä kaikkea vähintään kahdella kielellä.
Työpäivän jälkeen haluaisin hetken hengähtää ja irtautua työstä, mutta se on täysin mahdoton ajatus miehelle, hän ei kertakaikkiaan ymmärrä, miten joku "ajatustyö" voi vaatia lepotaukoa.
Toisaalta työhöni kuuluu myös fyysisiä päiviä, kun olen niissä asiakasyrityksissä - en kanniskele taakkoja tai potilaita, mutta saatan kävellä maastossa 8 tuntia räntäsateessa tms. Ja näitäkään mies ei sisäistä, että ne ovat rankkoja, kun joudun kuitenkin sen 8 tuntia myös koko ajan keskustelemaan, opastamaan, pohtimaan, tarkkailemaan... Ne ei oo mitään kivoja patikkaretkiä.
Sitten teen kotona fyysistä työtä - omakotitaloissa sellaista riittää. Ja taas mies on pihalla, kun en olekaan rättiväsynyt kahdeksan tunnin puusavotan jälkeen. En revi itseäni loppuun, vaan tauotan työtä, juon vissyä/mehua, teen välillä kevyempää jne. Ja illalla mies kiukuttelee, kun en olekaan väsynyt ja äkäinen, kuten hän on.
Mies ei lyö leikiksi, koska ei kertakaikkiaan voi käsittää sitä, että ajatustyö väsyttää ja fyysinen työ ei.
Varaa aika parisuhde neuvolaan ennen kuin on myöhäistä.
Oisit pistänyt ukon käymään kaupassa. Ei kannata alentua miehen piiaksi.