Kumppani haluaa koiran, minä en ole varma

Eli siis... ollaan oltu muutama vuosi yhdessä. Eletään kiireistä lapsiperhearkea.

Kumppanini on monesti maininnut halustaan hankkia koiran ja vihjannut sen nyt ajankohtaiseksi kun minulla olisi kotona ollessa aikaa lemmikinhoidolle. Itse taas koen että kädet on täynnä tällä hetkellä taaperoa, kotitöitä ja vanhempia lapsia - nämä hommat hoidan pääsääntöisesti minä. Kumppani on suurimmaksi osaksi töissä. Nämä työkuviot ovat aiemminkin olleet esteenä koiranhankinnalle.

No, itse pidän kyllä koirista eikä sinällään esteitä sellaiselle ole. Mutta haluaisin sellaisen rodun, joka ei vaadi niin paljon liikuntaa, koska itsekään en ole järin innostunut ulkoilijaihminen. Eikä ole kumppanikaan. Kumppani haluaa taas vaativan rodun, joka vaatii kunnon jämptin koulutuksen ja aktiviteettia ja ulkoilua niin paljon, että se ei meidän perheeseen sovi - ja olisi minusta väärin hankkia sellainen rotu, josta emme kykene huolehtimaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Tai - vaikka pystyisinkin siihen - en halua joutua koirasta yksin vastuuseen. Ja niin tulisi väistämättä käymään, että ulkoilun hoitaisin minä, koiranhoidon hoitaisin minä, eläinlääkärikäynnit hoitaisin minä... ja se on vähän nurinkurista, kuitenkin kumppani on se joka sen koiran haluaa.

Ja kun koira sairastuu, kuka senkin lystin maksaa? Itse olen kodinhoidontuella eikä mulla ole varaa laittaa satoja euroja eläinlääkäriin.

Koiranhankinta on minusta yhteinen päätös, mutta mikä olisi paras kompromissi tässä tilanteessa?