Lue keskustelun säännöt.
Ystäväni, luet ehkä tätä, tässä selitys, miksen ole yhteydessä enää.
01.10.2010 |
Saatat lukea tätä palstaa, olet puolitoista vuotiaan lapsen kotiäiti. Olemme olleet aiemmin jonkin verran yhteydessä, jo pidempiaikaisia tuttuja, mutta viime aikoinaolet varmaan ihmetellyt, miksen ole ollut yhteysessä tai tullut käymään saati kutsunut sinua meille. Syynä on se, etten jaksa kuunnella, kun jatkuvasti haukut muita ihmisiä, etenkin heidän kykyään olla äiti. Jos ei muuta, niin jollain siulle puolituntemattomalla on muskarissa väärän merkkinen paita päällä ja siitä sitä haukun juurta riittikin (ihan tosi, näin oli). Eritoten sinä haukut erästä tiettyä, yhtä ystävääsi, joka ainakin luulee olevansa ystäväsi, koska tuskin tietää pistävistä sanoistasi selkänsä takana. Lopeta jo hänen haukkuminen, hän on aivan normaali ihminen ja hyvä äiti. No, jokainen meistä ns. ystävistäsi on varmasti saanut haukut suustasi,mutta minä en siitä välitä, koska kaikki varmaan tietävät tapasi. Juoruilu työkavereista ja ystävistä, siis pahan puhuminen, ei kiinnosta minua yhtään. Etkö voisi vaihtaa positiiviseen sävyyn, koska tuskin kukaan jaksaa kuunnella muiden haukkumista joka hetki kanssasi.
Kommentit (8)
Saa kyllä olla heikko itsetunto tai jotenkin neurologisesti vajavainen, jos jaksaa toisten elämää niin kovasti haukkua.
(Paidan merkkiä, wtf!?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sanot ystäväksi tuollaista?
Eikö olekin vain joku satunnainen kaveri tms?
Itsekin olen joutunut ihan samaan tilanteeseen nuorena äitinä. Luulin, että olen poikkeava, mutta arvaa mikä avasi silmäni.
Menin lähihoitajkouluun, missä opetettiin psykologiaa paljonkin ja siellä tuli äkkiä selväksi, että tuollainen käytös on nimenomaan omaa epävarmuutta, mikä kaverisi pitää esim.
Sain voimia, kun tajusin, että minä olen tervge, hän ei tai monikaan heistä (samanlaisia ihme oman itsensä korostajia oli montakin lähipiirissäni ennen koulua)
Vaan reilu kolmekymppinen, lopen kyllästynyt kuuntelemaan ystäväni ilkeitä juttuja muista ihmisistä. Itsekin olen ymmärtänyt, että hänellä on ilmeisen huono itsetunto, mutta eikö hän nyt tajua, ettei kukaan viitsi olla hänen kanssaan (minä en ainakaan), koska en jaksa kuunnella ilkeää juoruilua normaaleista ihmisistä. On ollut ystävä/tuttu (ei päivittäinen ystävä) jo toistakymmentä vuotta, mutta lapsen syntymän jälkeen on jutut pahentuneet ja viimeisen kerran puhelimessa puhuessa purin hammasta, kun sitä haukuntasoopaa tuli tuutin täydeltä. Joo, ja kaikki lähipiirin äidit ovat ties mistä syystä huonoja, jopa tämä muskarituttavuus oli ilmeisesti liian merkkitietoinen tämän "ystäväni" mielestä, mutta tuskin kukaan muu siitä keksii niin paljon haukkumisen aihetta. Jos ei jollain oli liian merkkitietoinen huppari, niin sitten katkerasti tilitetään jonkun treenaavan liikaa 4 kk vauvan äitinä jonnekin juoksutapahtumaan, jolloin vauva kuulema jää huomiotta (vaikka on isän kanssa) tai sitten joku ostaa vääränlaisen turvaistuimen. Ai jestas sentään. Minun heikkouteni on se, etten uskalla sanoa suoraan, että voisi lopettaa tuon, ei kukaan sitä jaksa kuunnella, kun on kyseessä ihan normaalit ja mukavat ihmiset, keitä parjaa.
yks eräänlaisen harrastustoiminnan "vouti". Hän parjaa jatkuvasti valvomansa harrasteyhteisön muita jäseniä, varsinkin niitä jotka eivät ole olleet tarpeeksi aktiivisia (voudin mielestä siis). He ovat joutuneet lopettamaan, kun vouti on päättänyt ettei heidän panos ole riittävä, ja hän huutelee näitä asioita niille, jotka siellä vielä käyvät.
Itse en jaksa yhtään kuunneella hänen mustamaalauspuheitaan. Mun mielestä hänen pitäisi toimia ammattimaisesti ja pitää mielipiteensä ominaan vaikkei rahapalkaan työstään saakaan. Harkitsen jo harrastuksen lopettamista, kun mitta on tullut niin täyteen koko ihmistä!
tiedän pari tällaista ihmista, joilla ei tunnu olevan muuta puhumista kuin haukkua jatkuvasti muita ihmisiä ja toisten valintoja jne... Kyllä se on sitten rasittavaa kuunneltavaa. Nykyään jos törmään näihin ihmisiin, annan mennä toisesta korvasta samantien ulos näiden ala-arvoisten juttujen. En minäkään kotiini kutsu näitä tyyppejä. Ei vaan jaksa kuunnella. Ja tietää, että jotain ne sitten täältä meiltä kyttäis, mistä sais haukkua sitten jollekin seuraavalle. Ties vaikka ois väärän värinen Mariskooli väärässä paikassa :D Ap, pidä vaan etäisyyttä tähän tyyppiin. Ne on just näitä, keiden seurasta ei saa mitään positiivista, ei voi käydä järkeviä keskusteluja, syövät vaan toisen energiaa jatkuvalla toisten mollaamiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävä, joka juoruilee sinulle toisesta ihmisestä juoruilee myös sinusta silloin kun et ole läsnä.
Viisas ihminen auttaa ystäväänsä jolla on vaikeaa - sen sijaan että juoruilee hänestä eteenpäin. Esim. ap voisi kokeilla tätä metodia.
Mua harmittaa ihan hirveästi välien viilentyminen yhteen pitkäaikaiseen hyvään ystävään. Mutta riepoo se, miten negatiivisesti hän suhtautuu kaikkeen. Kun kertoo juttuja kavereistaan/yhteisistä tutuistamme, aina korostaa sitä, mitä huonoa jollekin on tapahtunut, ei koskaan iloitse kenenkään puolesta, jos menee hyvin.
Jos joku on mennyt naimisiin/kihloihin/muuttanut yhteen jonkun miehen kanssa, aina mies on jotenkin outo, koskaan ei voi olla onnellinen, että ystävä on tavannut sen oikean. Jos joku on ostanut asunnon, siinä on aina jotain pahasti vialla eikä ystäväni mielestä ollut mitään järkeä ostaa juuri sitä asuntoa. Vähättelee, jos joku saa vauvan, tyyliin "niitten elämä on nyt niin vaaleanpunaista...". Itse loukkaannuin, kun raskaaksi tultuani tämä ystävä kysyi, oliko se vahinko. Olin kuitenkin naimisissa oleva lähes 3-kymppinen vakituisessa työssä käyvä ihminen, joten miksi se olisi ollut vahinko??
Kun hän kertoo kamalan negatiivisia juttuja kaikista ystävistään, tulee väistämättä mieleen, mitä hän kertoo selän takana minusta.
Huoh!
avoin keskustelu?
Hauskoja nämä teinien alotukset!