"Sinun vanhempasi tekivät parhaansa niillä resursseilla mitä heillä oli" Tämä ei kyllä monien kohdalla pidä paikkaansa ja mäpä kerron miksi

sukupolvien ketju ?

Tiedän ton tunteen ja faktan. Toinen vanhemmista oli tuommoinen.

Vieraskoreutta. Aika tyypillistä.

Tosi ku vesi.

Näin meillä, etenkin äidin kohdalla.

Sulle ihan oikein.

Laita nenärengas merkiksi traumastasi.

Käyttäytymisestä perimä näyttää selittävän noin puolet, toisen puolen selittää, millaisissa olosuhteissa joutuu kasvamaan lapsuutensa.

Katto päänpäällä, vaatteet ja ruoka pöydässä ei ole parhaan antamista. Se on minimi. Mutta valitettavasti osa vanhemmista pystyy vain siihen ja sitä joutuu sitten vertaamaan johonkin jolla on ollut vielä paljon pahemmin asiat, esim. joku lapsiperhe asuu ulkomailla kodittomana slummissa ja näkee nälkää. Tiedän, maailma on karu paikka loppupeleissä. Myös vanhemmat voi olla melkoisessa selviytymistilassa saadakseen edes tuon minimin tarjottua lapsilleen. Yleensä parhaiten menee juurikin sosiaalisessa yläluokassa, jossa on turvattu taloudellinen asema, tukiverkkoja ym ym. Silloin lapsille jää aikaa ja energiaa muuhunkin. Toki vähilläkin resursseilla pystyy tarjoamaan lapselleen esim. aikaa kuten vaikka luontoretkiä ulos, iltaisin jutteluhetkiä ja kaikkea sellaista kivaa yhdessä tekemistä johon ei tarvita rahaa. Mutta joidenkin työ voi olla myös niin kuluttavaa, että kotona vanhemmat eivät jaksa juuri mitään muuta kuin välttämättömän ja voivat olla pahantuulisia huonosta työtilanteesta johtuen. Vanhemmat joutuu siinä sitten valitsemaan, että elääkö köyhyydessä työttömänä vai ollakko huonossa työpaikassa. Ei mitenkään mustavalkoisia asioita nämä elämän realiteetit. Jos vanhemmat eivät ole mitään kovin kauheaa pahaa tehneet niin yrittäisin ymmärtää myös minkälainen tämä maailma on vanhemmille. 

Kaikki muu häröily vielä, olisin katsonut sen vaikeaan taustaan kuuluvaksi, mutta kaikki se väkivalta lapsia kohtaan.. ja ajoittainen ruuan puuttuminen (kun päihteisiin kuitenkin riitti rahaa).

Vierailija kirjoitti:

Katto päänpäällä, vaatteet ja ruoka pöydässä ei ole parhaan antamista. Se on minimi. Mutta valitettavasti osa vanhemmista pystyy vain siihen ja sitä joutuu sitten vertaamaan johonkin jolla on ollut vielä paljon pahemmin asiat, esim. joku lapsiperhe asuu ulkomailla kodittomana slummissa ja näkee nälkää. Tiedän, maailma on karu paikka loppupeleissä. Myös vanhemmat voi olla melkoisessa selviytymistilassa saadakseen edes tuon minimin tarjottua lapsilleen. Yleensä parhaiten menee juurikin sosiaalisessa yläluokassa, jossa on turvattu taloudellinen asema, tukiverkkoja ym ym. Silloin lapsille jää aikaa ja energiaa muuhunkin. Toki vähilläkin resursseilla pystyy tarjoamaan lapselleen esim. aikaa kuten vaikka luontoretkiä ulos, iltaisin jutteluhetkiä ja kaikkea sellaista kivaa yhdessä tekemistä johon ei tarvita rahaa. Mutta joidenkin työ voi olla myös niin kuluttavaa, että kotona vanhemmat eivät jaksa juuri mitään muuta kuin välttämättömän ja voivat olla pahantuulisia huonosta työtilanteesta johtuen. Vanhemmat joutuu siinä sitten valitsemaan, että elääkö köyhyydessä työttömänä vai ollakko huonossa työpaikassa. Ei mitenkään mustavalkoisia asioita nämä elämän realiteetit. Jos vanhemmat eivät ole mitään kovin kauheaa pahaa tehneet niin yrittäisin ymmärtää myös minkälainen tämä maailma on vanhemmille. 

Ei todellakaan ole minimi. Monilla ei ole noitakaan minään itsestäänselvyytenä.

Tässä tapauksessa vanhemmillani oli siis olemattomat resurssit.

Ei ollut resursseja, ei.

Sinun vanhempasi tekivät parhaansa niillä resursseilla mitä heillä oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katto päänpäällä, vaatteet ja ruoka pöydässä ei ole parhaan antamista. Se on minimi. Mutta valitettavasti osa vanhemmista pystyy vain siihen ja sitä joutuu sitten vertaamaan johonkin jolla on ollut vielä paljon pahemmin asiat, esim. joku lapsiperhe asuu ulkomailla kodittomana slummissa ja näkee nälkää. Tiedän, maailma on karu paikka loppupeleissä. Myös vanhemmat voi olla melkoisessa selviytymistilassa saadakseen edes tuon minimin tarjottua lapsilleen. Yleensä parhaiten menee juurikin sosiaalisessa yläluokassa, jossa on turvattu taloudellinen asema, tukiverkkoja ym ym. Silloin lapsille jää aikaa ja energiaa muuhunkin. Toki vähilläkin resursseilla pystyy tarjoamaan lapselleen esim. aikaa kuten vaikka luontoretkiä ulos, iltaisin jutteluhetkiä ja kaikkea sellaista kivaa yhdessä tekemistä johon ei tarvita rahaa. Mutta joidenkin työ voi olla myös niin kuluttavaa, että kotona vanhemmat eivät jaksa juuri mitään muuta kuin välttämättömän ja voivat olla pahantuulisia huonosta työtilanteesta johtuen. Vanhemmat joutuu siinä sitten valitsemaan, että elääkö köyhyydessä työttömänä vai ollakko huonossa työpaikassa. Ei mitenkään mustavalkoisia asioita nämä elämän realiteetit. Jos vanhemmat eivät ole mitään kovin kauheaa pahaa tehneet niin yrittäisin ymmärtää myös minkälainen tämä maailma on vanhemmille. 

Ei todellakaan ole minimi. Monilla ei ole noitakaan minään itsestäänselvyytenä.

Suomessa nyt lapsiperheet eivät käsittääkseni ole kodittomana vaan asunto järjestetään aina. Ja lapsi saa aina ruuan koulussa ja päiväkodissa. Toki kotona voi olla pulaa ruuasta muuten mikä on erittäin vakava ilmiö. Neuvontaa senkin suhteen pitäisi lisätä, että vähillä rahoilla osataan tehdä ruokaa. 

Ne resurssit meni kurkusta alas,.jopa varastaen yo-lahjapöydän kirjekuoresta.

"Jostain syystä" omat lapseni eivät tapaa vanhempiani kuin max kaksi kertaa vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Sulle ihan oikein.

Perustelisitko myös tämän sinun kommenttisi?

Vierailija kirjoitti:

Ne resurssit meni kurkusta alas,.jopa varastaen yo-lahjapöydän kirjekuoresta.

"Jostain syystä" omat lapseni eivät tapaa vanhempiani kuin max kaksi kertaa vuodessa.

Järkyttävää, eli vanhemmillasi oli alkoholi ongelma. Surullista, mutta nyt sitten joutuvat kokemaan seuraukset ja etäisyyden. 

Tämä onkin kummallista, kun meiltä nykypäivän vanhemmilta odotetaan huomattavasti enemmän, mutta omat vanhempamme ovat tehneet vaan parhaansa silloisten resurssien puitteissa ja siitä heitä pitää kiittää.

Ihmiset pyrkivät löytämään oman itsensä ulkopuolisen syyn negatiivisille asioille, ja vanhempia on helppo syyttää. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä onkin kummallista, kun meiltä nykypäivän vanhemmilta odotetaan huomattavasti enemmän, mutta omat vanhempamme ovat tehneet vaan parhaansa silloisten resurssien puitteissa ja siitä heitä pitää kiittää.

Onhan se ollut aika hurjaa kun eihän suomessa ole ollut aina mitään tukijärjestelmää. Isoäitini kertoi, että hänen lapsuudessaan piti tehdä töitä jo lapsena tai muuten kuoli yksinkertaisesti nälkään. Ihmiset myös kasvatti omaa ruokaansa ja metsästi. Ihan oikeasti ollut selviytymistä se touhu. Ei ne ole tunteisiin silloin kiinnittäneet huomiota vaan selviytymiseen. Meidän nyky vanhempien ristiksi on tullut sitten tämä tunnepuolen kasvatus, että niitä ymmärrettäisiin enemmän.