Arka aihe varmasti, mutta kuinka ihmiset kykenevät suutemaan kuolleen otsaa hautajaisissa avoimen arkun äärellä?
Ulkomailla tätä tapahtuu. Eikö se vainaja jo haise kamalalta? Instanssa olen useita pätkiä nähnyt, missä näin tehdään. Suomessahan ei avoimen arkun äärellä olla.
Kommentit (62)
Ylipäätään avoin arkku on kauhistus. Onneksi täällä ei niin tehdä. En menisi kenenkään hautajaisiin, jos siellä pitäisi ruumista katsoa. Hui.
Ulkomailla hautajaiset pidetään melko nopeasti kuoleman jälkeen toisin kuin Suomessa. Mutta kyllä silti ihminen alkaa haista nopeasti kuoleman jälkeen, vaikka kylmiössä pidetäänkin.
No rakkaan ihmisen vuoksi haluaa antaa viimeiset hyvästit, ei sen kummempaa. Tuskin vieraammat sitä tekee.
Kyllä Suomessakin aiemmin kuolleet hyvästeltiin eri lailla kuin nykyään. Jotenkin kylmäksi mennyt touhu täällä ja vieraannuttu kuolemasta. Ikään kuin pyyhitään pois.
Ei se haise, kun on käsitelty ja pakasteena säilytetty.
Vierailija kirjoitti:
Ylipäätään avoin arkku on kauhistus. Onneksi täällä ei niin tehdä. En menisi kenenkään hautajaisiin, jos siellä pitäisi ruumista katsoa. Hui.
Oletko koskaan nähnyt kuollutta ihmistä?
Jos ei ole kuollut väkivallan tms kautta, ihminen on yleensä kuoltuaan hyvin levollisen näköinen.
Kuolemaa ei ole syytä pelätä.
Voi suudella ilmaa, nenä täynnä eukalyptuspastilleja.
Jälkimmäisiä ei kannata pudottaa edesmenneen naamalle.
Ei ruumis haise arkussa. Ja olen siis itse nähnyt ja koskenut. Oudolle kyllä tuntui kun ei osannut valmistautua. Sellainen kelmeä.
Mutta ei muuten ollut millään lailla ällöttävää, joskaan en koe tarpeelliseksi uudestaankaan kokeilla.
En minä ainakaan vainajia suutele.
Mua ahdistaa ajatus, että mua pällisteltäis kuolleena ja siten kamalan näköisenä. Haluan olla meikattu aina ihmisten ilmoilla.
Kyllä suomessakin arkku on auki ortodoksihautajaisissa. Et vaan ole ole ollut sellaisissa.
Ulkomailla on perinne haudata vainajat äkkiä kuoleman jälkeen. Entisaikaan ei ollut kylmäsäilytyksiä, niin piti toimia äkkiä.
Vierailija kirjoitti:
Ylipäätään avoin arkku on kauhistus. Onneksi täällä ei niin tehdä. En menisi kenenkään hautajaisiin, jos siellä pitäisi ruumista katsoa. Hui.
Minun isoisoäidin hautajaisissa näytettiin arkku. Ei ollut kaunista katseltavaa. Olin ihan pieni lapsi ja mummon keltainen ruumis kummitteli mielessäni vielä pitkään.
Syöhän ihmiset eläinvainajiakin. Ei kai se sen kummempaa ole.
Itse en pystyisi tekemään kumpaakaan, kuvottaa ruumiit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipäätään avoin arkku on kauhistus. Onneksi täällä ei niin tehdä. En menisi kenenkään hautajaisiin, jos siellä pitäisi ruumista katsoa. Hui.
Minun isoisoäidin hautajaisissa näytettiin arkku. Ei ollut kaunista katseltavaa. Olin ihan pieni lapsi ja mummon keltainen ruumis kummitteli mielessäni vielä pitkään.
Lapsia ei kyllä pitäisi päästää katsomaan tällaisia, kun aikuisellekin tuo on vaikeaa ja voi nähdä painajaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipäätään avoin arkku on kauhistus. Onneksi täällä ei niin tehdä. En menisi kenenkään hautajaisiin, jos siellä pitäisi ruumista katsoa. Hui.
Minun isoisoäidin hautajaisissa näytettiin arkku. Ei ollut kaunista katseltavaa. Olin ihan pieni lapsi ja mummon keltainen ruumis kummitteli mielessäni vielä pitkään.
Lapsia ei kyllä pitäisi päästää katsomaan tällaisia, kun aikuisellekin tuo on vaikeaa ja voi nähdä painajaisia.
Minusta se on kaunis tapa, että arkku on avoinna. Sitten sen kuoleman konkreettisesti ymmärtää. Ja jos ihminen on viimeisinä elinpäivinään kokenut paljon kipua, niin kuolleena ihminen on rauhallisen ja levollisen näköinen. Hyvä se on lapsellekin sanoa, että nyt mummulla ei ole enää kipuja.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä Suomessakin aiemmin kuolleet hyvästeltiin eri lailla kuin nykyään. Jotenkin kylmäksi mennyt touhu täällä ja vieraannuttu kuolemasta. Ikään kuin pyyhitään pois.
Minä luulen, että juuri siksi, että koska ihmiset ovat vieraantuneet kuolemasta, sitä pelätään niin paljon. Ja vaaditaan kaikkea kummaa eutanasiaa yms. vaikka saattohoito ( = kivunlievitys) riittäisi varsin hyvin. Kuolemaa yritetään ikään kuin konrtrolloida. Ihan kuin se olisi vähemmän pelottavaa, jos saa itse päättää, milloin se tapahtuu. Mutta ei sitä kuolemaa voi täydellisesti hallita. Kuolo tulee, kun se tulee. Joskus yllätteäenkin.
Sen sijaan lääkärit, jotka ovat nähneet enemmän kuolevia ja kuolleita kuin tavalliset ihmiset, vastustavat esim. eutanasiaa. Heille kuolema on tutumpi ja vähemmän pelottava asia.
Vähän ohi aiheen, mutta kun isäni oli laitettu arkkuun ja menimme katsomaan häntä ruumishuoneelle, etukäteen pelotti kyllä valtavasti, Mutta lopulta olisin voinut jäädä isän arkun äärelle puhumaan hänelle vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Ainakin minulle kokemus oli tärkeä surun käsittelyssä.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin rakastella noin 12-25 vuotiaana kuolleen naisen ruumista.
Palstapervo löysi ketjun.
En suutelisi vainajaa. Kelmeä ja vahamainen iho. Katsominen oli hyvä, mutta suutelointi ei olis tullu mieleenkään.
Siis suutelemaan..