Lue keskustelun säännöt.
Tuttu suree ystävyytemme katkeamista, mutta ei myöskään tee mitään ystävyyden eteen.
13.05.2023 |
Häiritsee tuo ristiriita.
Olen siis ottanut häneen etäisyyttä, koska välimme olivat niin tulehtuneet ja vihamieliset, ettei siinä ollut enää mitään mieltä.
Kun juttelimme pitkän ajan jälkeen, niin hän huokaili, miten yksinäiseksi on itsensä tuntenut ja toivoisi parempaa yhteyttä. Silti ei edelleenkään alkanut pitämään yhteyttä tai puhumaan ystävällisesti. En koe tarvitsevani vihamielistä "ystävää".
Mihin johtopäätökseen sinä tulisit tilanteessani?
Kommentit (32)
Sana vihamielinen viittaa tunteeseen, jota kertomuksestasi ei voi suoraan päätellä. Mutta koska me emme voi nähdä kanssakäymistänne, emme voi kommentoida asiaa muutren kuin sanomalla että itsessään tuollainen käytös ei voi johtua aina pelkästään vihasta.
Mitäs tekisin? No sanoisin vaan etten koe oloani enää hyväksi hänen seurassaan ja tunteistani johtuen meidän olisi hyvä jatkaa elämää muiden seurassa. Keksisin varmaan jotain lohduttavaa sanottavaa hänen yksinäisyydestään. Riippuen ihmisestä, on hankala määritellä neuvoisinko suoraan vai antaisinko vain empatiat ja sympatiat asialle. Läheisimpiä on helpompi neuvoa kuin tuntemattomampia, joten riippuisi suhteesta mitä sanoisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sana vihamielinen viittaa tunteeseen, jota kertomuksestasi ei voi suoraan päätellä. Mutta koska me emme voi nähdä kanssakäymistänne, emme voi kommentoida asiaa muutren kuin sanomalla että itsessään tuollainen käytös ei voi johtua aina pelkästään vihasta.
Mitäs tekisin? No sanoisin vaan etten koe oloani enää hyväksi hänen seurassaan ja tunteistani johtuen meidän olisi hyvä jatkaa elämää muiden seurassa. Keksisin varmaan jotain lohduttavaa sanottavaa hänen yksinäisyydestään. Riippuen ihmisestä, on hankala määritellä neuvoisinko suoraan vai antaisinko vain empatiat ja sympatiat asialle. Läheisimpiä on helpompi neuvoa kuin tuntemattomampia, joten riippuisi suhteesta mitä sanoisin.
Kiitos sinulle vaivannäöstäsi!
Oletko kertonut hänelle, että toivoisit yhteydenpidon olevan kaksisuuntaista ja jos olet ainoa yhteydenottaja, se on turhauttavaa? Olet varmaan kertonut, että koet jotkut asiat vihamielisinä. Joskus joku saattaa käyttäytyä vaikka vihamielisesti tai muuten huonosti, vaikka tarkoittaisi viestiä jotain muuta. Nämä kannattaa selvittää asia kerrallaan, ennen kuin katkoo yhteyden kokonaan.
Pyrkisin selvittämään tulehtuneet ja vihamieliset välit, ja jos ei onnistuisi, sanoisin, etten halua jatkaa ystävyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Oletko kertonut hänelle, että toivoisit yhteydenpidon olevan kaksisuuntaista ja jos olet ainoa yhteydenottaja, se on turhauttavaa? Olet varmaan kertonut, että koet jotkut asiat vihamielisinä. Joskus joku saattaa käyttäytyä vaikka vihamielisesti tai muuten huonosti, vaikka tarkoittaisi viestiä jotain muuta. Nämä kannattaa selvittää asia kerrallaan, ennen kuin katkoo yhteyden kokonaan.
Kyllä näistä kaikista toiveista ja asioista on puhuttu moneenkin kertaan.
Kiitos sinulle vaivannäöstäsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pyrkisin selvittämään tulehtuneet ja vihamieliset välit, ja jos ei onnistuisi, sanoisin, etten halua jatkaa ystävyyttä.
Mekin olemme yrittäneet selvittää asioita, ja aiemmin se on onnistunutkin. Harmittaa, ettei se ole enää onnistunut.
Kiitos sinulle vaivannäöstäsi!
Ystäväni paras juopottelukaveri kuoli, joten hän oli minua kohtaan vihamielinen.
Ehkä sinun käsityksesi ystävyydestä ei vastaa hänen käsitystään?
Minusta ei tullut juoppoa, kuten hänen hyvästä ystävästään. Eikä tule.
Tuon lajin ns. akateemisuus ei ole koskaan ollut minua varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksaisi tuollaista draamaa ollenkaan että toinen alkaa sanella miten mun tulisi olla jotain jäädyttäisin koko suhteen. Ystävyyden kuuluisi olla mukavaa omalla painollaan soljuvaa hauskaa yhdessäoloa joka tuo hyvän mielen.
Oletko miettinyt mistä hänen vihamielisyytensä tulee, ja mihin se kohdistuu? Toisin sanoen, onko hän vihamielinen sinua kohtaan, vai muuten kokee tulleensa kaltoin kohdelluksi?
Ihminen, joka on sinua kohtaan vihamielinen tuskin antaa aihetta suureen ystävyyden rakentamiseen sinun puoleltasi. Jostain muusta syystä vihamielinen voi myös olla todella raskas, mutta jos kyse ei ole yleisestä elämänasenteesta vaan ohimenevästä asiasta niin on varmaankin siedettävä.
Mikä suhteessa on hyvää? Onko sitä riittävästi? Voiko sen osuutta kasvattaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On olemassa ihmisiä, jotka sanovat että toiset ihmiset ovat heille tärkeitä. Tämä ei kuitenkaan näy heidän teoissaan millään tavalla, muuten kuin puheena. He jättävät suosiolla kaiken ihmissuhteisiin liittyvän työn ja vaivannäön muille.
He eivät kutsu, eivät järjestä, eivät vaivaudu muuttamaan käytöstään jos toinen pyytää, eivät pyydä mitään anteeksi.
Tämä voi olla tottumuskysymys (esimerkiksi on ollut pitkässä avioliitossa jossa puoliso on aina hoitanut sosiaaliset suhteet) tai suurta kyvyttömyyttä. Minusta se on lähinnä itsekkyyttä.
Jos olet kertonut toiveistasi eikä mikään muutu, olet Kankkulan kaivon äärellä. Turha sinne on paljon mitään hyvää heittää. Jos voit ilahduttaa häntä ilman että siitä koituu sinulle vaivaa, tee se. Muuten olkoot.
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni paras juopottelukaveri kuoli, joten hän oli minua kohtaan vihamielinen.
Ehkä sinun käsityksesi ystävyydestä ei vastaa hänen käsitystään?
Minusta ei tullut juoppoa, kuten hänen hyvästä ystävästään. Eikä tule.
Tuon lajin ns. akateemisuus ei ole koskaan ollut minua varten.
Kiitos kommentistasi!
Kyllä meillä varmasti on hyvin erilainen käsitys siitä mikä on hyvä ihmissuhde. Olemme täysin erilaisia ihmisiä erilaisista taustoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksaisi tuollaista draamaa ollenkaan että toinen alkaa sanella miten mun tulisi olla jotain jäädyttäisin koko suhteen. Ystävyyden kuuluisi olla mukavaa omalla painollaan soljuvaa hauskaa yhdessäoloa joka tuo hyvän mielen.
Kiitos muistutuksesta!
Jos en saa toiselta mitään takaisin, eli en oikeastaan saa ystävyydestä mitään, niin eihän se oikeasti ole edes ystävyyttä.
Vierailija kirjoitti:
On olemassa ihmisiä, jotka sanovat että toiset ihmiset ovat heille tärkeitä. Tämä ei kuitenkaan näy heidän teoissaan millään tavalla, muuten kuin puheena. He jättävät suosiolla kaiken ihmissuhteisiin liittyvän työn ja vaivannäön muille.
He eivät kutsu, eivät järjestä, eivät vaivaudu muuttamaan käytöstään jos toinen pyytää, eivät pyydä mitään anteeksi.
Tämä voi olla tottumuskysymys (esimerkiksi on ollut pitkässä avioliitossa jossa puoliso on aina hoitanut sosiaaliset suhteet) tai suurta kyvyttömyyttä. Minusta se on lähinnä itsekkyyttä.
Jos olet kertonut toiveistasi eikä mikään muutu, olet Kankkulan kaivon äärellä. Turha sinne on paljon mitään hyvää heittää. Jos voit ilahduttaa häntä ilman että siitä koituu sinulle vaivaa, tee se. Muuten olkoot.
Tai sitten on vain kohteliasta sanoa, että olet tärkeä, koska meitä on opetettu sanoittamaan myös ne tunteet, joita emme tunne. Kun huomaa, että toinen kerjää arvostusta, niin sitten sanotaan noin, vaikka ei tarkoiteta.
Jos kokee ystävyyden työksi ja asiaksi, jota pitää väkisin ylläpitää, niin kyse ei ole ystävyydestä lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksaisi tuollaista draamaa ollenkaan että toinen alkaa sanella miten mun tulisi olla jotain jäädyttäisin koko suhteen. Ystävyyden kuuluisi olla mukavaa omalla painollaan soljuvaa hauskaa yhdessäoloa joka tuo hyvän mielen.
Kiitos muistutuksesta!
Jos en saa toiselta mitään takaisin, eli en oikeastaan saa ystävyydestä mitään, niin eihän se oikeasti ole edes ystävyyttä.
Jos olet ystävä siksi, että haluat toiselta jotain, niin et ole ystävä lainkaan.
En ota kantaa tapaukseen, mutta yleisesti. Voi olla selvittämättömiä asioita pidemmältä ajalta, niitä on hankala enää selvittää jos sukset ristissä. Jos toinen kokee ettei toinen toimi johdonmukaisesti (hänen logiikalla) tai on kokenut pettymyksiä, vaikkei toinen niitä ole tahallaan tehnyt, homma on kuin seinässä. Toinen tai molemmat ei koe tulevansa oikein ymmärretyksi. Joku voi olla ärtynyt jos kokee ettei toinen ymmärrä, mutta jos toinen on kroonisesti vihainen, niin ei ehkä toimi. Joillakin voi olla taas liiat odotukset, ja toinen taas ei jaksa yhtä nopeaa väliä yhteydenpidossa.
Mun exä käyttäytyi näin. Suhteen loppuvaiheessa ei tehnyt mitään suhteemme eteen. SItten kun halusin erota, hän sanoi, haluavansa jatkaa, muttei edelleenkään muuttanut käytöstään mitenkään. Ilmeisesti hänelle suhde oli ok sellaisenaan tai halusi vain olla jonkun kanssa. Ehkä sun kaverille kelpaisi ystäväksi myös sellainen, kenestä hänkään ei oikein pidä, jos kerran on vihamielinen. Ihmiset on niin erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa ihmisiä, jotka sanovat että toiset ihmiset ovat heille tärkeitä. Tämä ei kuitenkaan näy heidän teoissaan millään tavalla, muuten kuin puheena. He jättävät suosiolla kaiken ihmissuhteisiin liittyvän työn ja vaivannäön muille.
He eivät kutsu, eivät järjestä, eivät vaivaudu muuttamaan käytöstään jos toinen pyytää, eivät pyydä mitään anteeksi.
Tämä voi olla tottumuskysymys (esimerkiksi on ollut pitkässä avioliitossa jossa puoliso on aina hoitanut sosiaaliset suhteet) tai suurta kyvyttömyyttä. Minusta se on lähinnä itsekkyyttä.
Jos olet kertonut toiveistasi eikä mikään muutu, olet Kankkulan kaivon äärellä. Turha sinne on paljon mitään hyvää heittää. Jos voit ilahduttaa häntä ilman että siitä koituu sinulle vaivaa, tee se. Muuten olkoot.
Tai sitten on vain kohteliasta sanoa, että olet tärkeä, koska meitä on opetettu sanoittamaan myös ne tunteet, joita emme tunne. Kun huomaa, että toinen kerjää arvostusta, niin sitten sanotaan noin, vaikka ei tarkoiteta.
Jos kokee ystävyyden työksi ja asiaksi, jota pitää väkisin ylläpitää, niin kyse ei ole ystävyydestä lainkaan.
Ei tässä ole kyse mistään kohteliaisuudesta, jos huokailee toiselle omaa tuskaansa suhteen toimimattomuudesta, mutta ei tee elettäkään asian eteen. Silloin viesti on: muutu sellaiseksi kuin minä haluan, tee kuten minä haluan, minä en halua tehdä mitään.
Se ei ole kohteliasta vaan törkeää.
Vierailija kirjoitti:
Oletko miettinyt mistä hänen vihamielisyytensä tulee, ja mihin se kohdistuu? Toisin sanoen, onko hän vihamielinen sinua kohtaan, vai muuten kokee tulleensa kaltoin kohdelluksi?
Ihminen, joka on sinua kohtaan vihamielinen tuskin antaa aihetta suureen ystävyyden rakentamiseen sinun puoleltasi. Jostain muusta syystä vihamielinen voi myös olla todella raskas, mutta jos kyse ei ole yleisestä elämänasenteesta vaan ohimenevästä asiasta niin on varmaankin siedettävä.
Mikä suhteessa on hyvää? Onko sitä riittävästi? Voiko sen osuutta kasvattaa?
Sietämistä on ollut jo vuosia. Ja minulla on tullut se sietämisen raja vastaan, että en sentään ihan kaikkea tai loputtomasti siedä.
Kiitos sinulle huomioistasi!
Vierailija kirjoitti:
On olemassa ihmisiä, jotka sanovat että toiset ihmiset ovat heille tärkeitä. Tämä ei kuitenkaan näy heidän teoissaan millään tavalla, muuten kuin puheena. He jättävät suosiolla kaiken ihmissuhteisiin liittyvän työn ja vaivannäön muille.
He eivät kutsu, eivät järjestä, eivät vaivaudu muuttamaan käytöstään jos toinen pyytää, eivät pyydä mitään anteeksi.
Tämä voi olla tottumuskysymys (esimerkiksi on ollut pitkässä avioliitossa jossa puoliso on aina hoitanut sosiaaliset suhteet) tai suurta kyvyttömyyttä. Minusta se on lähinnä itsekkyyttä.
Jos olet kertonut toiveistasi eikä mikään muutu, olet Kankkulan kaivon äärellä. Turha sinne on paljon mitään hyvää heittää. Jos voit ilahduttaa häntä ilman että siitä koituu sinulle vaivaa, tee se. Muuten olkoot.
Tätä se juuri on. Vapaamatkustamista, kun minä kannan kaiken vastuun. Tuo oli hauska ja jämäkkä kommentti, että olen Kankkulan kaivon äärellä. Sitähän se todellakin on, itsensä hukkaan heittämistä.
Kiitos sinulle kommentistasi!
Juu, tylsä aihe, mutta jos joku jaksaa jotain kommentoida, niin kiitän.