Lue keskustelun säännöt.
Tuttu suree ystävyytemme katkeamista, mutta ei myöskään tee mitään ystävyyden eteen.
13.05.2023 |
Häiritsee tuo ristiriita.
Olen siis ottanut häneen etäisyyttä, koska välimme olivat niin tulehtuneet ja vihamieliset, ettei siinä ollut enää mitään mieltä.
Kun juttelimme pitkän ajan jälkeen, niin hän huokaili, miten yksinäiseksi on itsensä tuntenut ja toivoisi parempaa yhteyttä. Silti ei edelleenkään alkanut pitämään yhteyttä tai puhumaan ystävällisesti. En koe tarvitsevani vihamielistä "ystävää".
Mihin johtopäätökseen sinä tulisit tilanteessani?
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko miettinyt mistä hänen vihamielisyytensä tulee, ja mihin se kohdistuu? Toisin sanoen, onko hän vihamielinen sinua kohtaan, vai muuten kokee tulleensa kaltoin kohdelluksi?
Ihminen, joka on sinua kohtaan vihamielinen tuskin antaa aihetta suureen ystävyyden rakentamiseen sinun puoleltasi. Jostain muusta syystä vihamielinen voi myös olla todella raskas, mutta jos kyse ei ole yleisestä elämänasenteesta vaan ohimenevästä asiasta niin on varmaankin siedettävä.
Mikä suhteessa on hyvää? Onko sitä riittävästi? Voiko sen osuutta kasvattaa?
Sietämistä on ollut jo vuosia. Ja minulla on tullut se sietämisen raja vastaan, että en sentään ihan kaikkea tai loputtomasti siedä.
Kiitos sinulle huomioistasi!
No eikö tässä tullut se vastaus kysymykseesi? Sietämisen raja on sinulla tullut vastaan. Sillä sipuli.
Kenenkään toisen puolesta ei voi mitään johtopäätöksiä vetää, mutta kyllä tuo näyttää siltä että olet saanut tarpeeksesi. Enkä ihmettele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksaisi tuollaista draamaa ollenkaan että toinen alkaa sanella miten mun tulisi olla jotain jäädyttäisin koko suhteen. Ystävyyden kuuluisi olla mukavaa omalla painollaan soljuvaa hauskaa yhdessäoloa joka tuo hyvän mielen.
Kiitos muistutuksesta!
Jos en saa toiselta mitään takaisin, eli en oikeastaan saa ystävyydestä mitään, niin eihän se oikeasti ole edes ystävyyttä.
Jos olet ystävä siksi, että haluat toiselta jotain, niin et ole ystävä lainkaan.
Kiitos sinullekin kommentistasi, vaikka väänsitkin sanomani muuksi kuin mitä sanoin. Tulipahan mietittyä sekin läpi, että onko ystävyys ystävyyttä lainkaan, jos siinä ei ole vastavuoroisuutta.
Vierailija kirjoitti:
En ota kantaa tapaukseen, mutta yleisesti. Voi olla selvittämättömiä asioita pidemmältä ajalta, niitä on hankala enää selvittää jos sukset ristissä. Jos toinen kokee ettei toinen toimi johdonmukaisesti (hänen logiikalla) tai on kokenut pettymyksiä, vaikkei toinen niitä ole tahallaan tehnyt, homma on kuin seinässä. Toinen tai molemmat ei koe tulevansa oikein ymmärretyksi. Joku voi olla ärtynyt jos kokee ettei toinen ymmärrä, mutta jos toinen on kroonisesti vihainen, niin ei ehkä toimi. Joillakin voi olla taas liiat odotukset, ja toinen taas ei jaksa yhtä nopeaa väliä yhteydenpidossa.
Kiitos sinulle hyvästä huomiostasi!
Sillä kyllä meillä on kuormaa pidemmältäkin ajalta. Ystävyytemme ei ole koskaan ollut mutkaton. Olemme vain aikanaan ajautuneet yhteen olosuhteiden lomassa.
Vierailija kirjoitti:
Mun exä käyttäytyi näin. Suhteen loppuvaiheessa ei tehnyt mitään suhteemme eteen. SItten kun halusin erota, hän sanoi, haluavansa jatkaa, muttei edelleenkään muuttanut käytöstään mitenkään. Ilmeisesti hänelle suhde oli ok sellaisenaan tai halusi vain olla jonkun kanssa. Ehkä sun kaverille kelpaisi ystäväksi myös sellainen, kenestä hänkään ei oikein pidä, jos kerran on vihamielinen. Ihmiset on niin erilaisia.
Kiitos kokemuksesi jakamisesta!
Aivan varmasti hänelle kelpaisi ystäväksi myös sellainen, josta ei oikein pidä. Hänellä ei nimittäin ole ystäviä. Minä olen ollut ainoa, ja meidän välilläkään ystävyys ei ole ollut ihan sellaista mitä ystävyydellä yleisesti ymmärretään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa ihmisiä, jotka sanovat että toiset ihmiset ovat heille tärkeitä. Tämä ei kuitenkaan näy heidän teoissaan millään tavalla, muuten kuin puheena. He jättävät suosiolla kaiken ihmissuhteisiin liittyvän työn ja vaivannäön muille.
He eivät kutsu, eivät järjestä, eivät vaivaudu muuttamaan käytöstään jos toinen pyytää, eivät pyydä mitään anteeksi.
Tämä voi olla tottumuskysymys (esimerkiksi on ollut pitkässä avioliitossa jossa puoliso on aina hoitanut sosiaaliset suhteet) tai suurta kyvyttömyyttä. Minusta se on lähinnä itsekkyyttä.
Jos olet kertonut toiveistasi eikä mikään muutu, olet Kankkulan kaivon äärellä. Turha sinne on paljon mitään hyvää heittää. Jos voit ilahduttaa häntä ilman että siitä koituu sinulle vaivaa, tee se. Muuten olkoot.
Tai sitten on vain kohteliasta sanoa, että olet tärkeä, koska meitä on opetettu sanoittamaan myös ne tunteet, joita emme tunne. Kun huomaa, että toinen kerjää arvostusta, niin sitten sanotaan noin, vaikka ei tarkoiteta.
Jos kokee ystävyyden työksi ja asiaksi, jota pitää väkisin ylläpitää, niin kyse ei ole ystävyydestä lainkaan.
Ei tässä ole kyse mistään kohteliaisuudesta, jos huokailee toiselle omaa tuskaansa suhteen toimimattomuudesta, mutta ei tee elettäkään asian eteen. Silloin viesti on: muutu sellaiseksi kuin minä haluan, tee kuten minä haluan, minä en halua tehdä mitään.
Se ei ole kohteliasta vaan törkeää.
Kiitos kommentistasi!
Juuri tuollaista turhautumista itsekkyydeltä tuntuvaan käytökseen minä koen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko miettinyt mistä hänen vihamielisyytensä tulee, ja mihin se kohdistuu? Toisin sanoen, onko hän vihamielinen sinua kohtaan, vai muuten kokee tulleensa kaltoin kohdelluksi?
Ihminen, joka on sinua kohtaan vihamielinen tuskin antaa aihetta suureen ystävyyden rakentamiseen sinun puoleltasi. Jostain muusta syystä vihamielinen voi myös olla todella raskas, mutta jos kyse ei ole yleisestä elämänasenteesta vaan ohimenevästä asiasta niin on varmaankin siedettävä.
Mikä suhteessa on hyvää? Onko sitä riittävästi? Voiko sen osuutta kasvattaa?
Sietämistä on ollut jo vuosia. Ja minulla on tullut se sietämisen raja vastaan, että en sentään ihan kaikkea tai loputtomasti siedä.
Kiitos sinulle huomioistasi!
No eikö tässä tullut se vastaus kysymykseesi? Sietämisen raja on sinulla tullut vastaan. Sillä sipuli.
Kenenkään toisen puolesta ei voi mitään johtopäätöksiä vetää, mutta kyllä tuo näyttää siltä että olet saanut tarpeeksesi. Enkä ihmettele.
Kiitos rohkaisevasta kommentistasi!
Sitä minä tällä aloituksella taidan hakea. Rohkaisua päätökseen, jonka taidan olla käytännössä jo tehnyt. Ja muistutusta ja kannustusta siinä, ettei minun ole syytä horjua päätöksessäni.
Minulla samanlaisia kokemuksia puuttuu vain tuo vihamielisyys.
Monet niin katkeria eletylle elämälle että pilaavat vielä tulevaisuudenkin tuolla katkeruudella.
Vai johtuuko se opitusta tavasta. Ollaan hankalia kun ei osta tai uskalleta olla mukavia? Miulla kokemusta exmiehistä joille minun kiltteys oli lupa kohdella huonosti ja tuntuu että naisissa samaa vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä hön ei kuitenkaan ole niin yksinäinen, että haluaisi olla sun kanssa ap.
Mieluummin yksin kirjoitti:
Minulla samanlaisia kokemuksia puuttuu vain tuo vihamielisyys.
Monet niin katkeria eletylle elämälle että pilaavat vielä tulevaisuudenkin tuolla katkeruudella.
Vai johtuuko se opitusta tavasta. Ollaan hankalia kun ei osta tai uskalleta olla mukavia? Miulla kokemusta exmiehistä joille minun kiltteys oli lupa kohdella huonosti ja tuntuu että naisissa samaa vikaa.
Kiitos hyvästä kommentistasi.
Tuosta olen minäkin sanonut, että minä olen kiltti, eikä minulla ole mitään aikomusta luopua kiltteydestä, sillä pidän sitä hyveenä. Mutta se ei tarkoita sitä, että minua saa kohdella huonosti tai halveksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hön ei kuitenkaan ole niin yksinäinen, että haluaisi olla sun kanssa ap.
Tämän voi ottaa hyvänä sarkasmina. Kiitos sinulle siitä!
Mulla oli samantyylinen kaveri. Vastaili vähän tympeästi viesteihin, ei innostunut usein ehdotuksista tehdä jotain yhdessä, perui pari kertaa viime tipassa niin että jäi vähän ikävä olo.
Ja sitten tää sama ihminen vihjaili että on yksinäinen. Mitä hittoa. Miksi minulle jos seurani ei kerran kelpaa
Sen nyt ainakin olen itsestäni oppinut, että en hyödy tuollaisista sanoista, joita sanoja ei tarkoita.
Kiitos kommentistasi!