Että mua ärsyttää ihmiset, jotka puhuu jostain tuttavistaan ummet ja lammet, vaikka kuulijalla ei ole hajuakaan kenestä kyse

Amen! Just näin. Joillakin keskustelutaito ei vain ulotu syvemmälle.

Mukava olla ystävän kanssa vaikka kahvilla ja siihen tuppaa kolmas henkilö, jonka kanssa ystäväsi sitten puhuu jostakin sinulle aivan tuntemattomasta ihmisestä.

Ap, samaa mieltä. Ja sit listaa voisi jatkaa: "tiiätkös sää sen ja sen no kato se oli naimisissa sen ja sen kanssa ja se asu aikonaan siinä ja siinä ja sillä oli sitä ja tätä ja sillä oli semmonen auto mutta sitte se kato meni niin ja näin..." jnejne. Ei millään jaksais. Ja yleensä puhetta tulee kuin ripulia.

Anoppi aina juttelee tuntemattomien kanssa uimahallissa ja kertoo sitten näiden elämistä, kun se putosi sairaalasängystä ajatellas ja sen poika oli thaimaassa ja sillä oli huoltajuuskiista...

Mun exällä oli tapa puhua juuri noin. Saattoi alkaa yhtäkkiä selittämään kuinka Pekankin lapsella todettiin epilepsia jne. ja minä yritän kuumeisesti miettiä kuka tämä Pekka on ja käyn mielessä läpi yhteiset tutu, miehen sukulaiset ja kaverit, kunnes selviää, että kyseessä on joku uusi työkaveri.

Miksei voi sanoa, että työkaverini lapsella todettiin epilepsia?

Mulla on tällainen miespuolinen tuttava, olen itsekin mies jos sillä nyt on mitään merkitystä. Lopulta vuosikausien jälkeen yllästyin ja aloin keskeyttämään hänet joka ikinen kerta kysymällä anteeksi mutta kuka tämä Pekka on ja pitäisikö mun tuntea hänet.

Eipä olla nykyään jostain kumman syystä enää tekemisssä juuri ollenkaan kun minusta tuli huono tarinoiden kuuntelija. 😂

Jostain syystä se asiasisältö on yleensä myös sillä tasolla intiimiä, ettei kyseisistä aiheista normaalisti keskusteltaisi vaikka kyse olisikin yhteisestä tutusta. Kuulija on lähinnä kiusaantunut koko ajan koska ei jaa samaa pakkomielteistä kiinnostusta muiden asioihin.

Käyttäjä42056 kirjoitti:

Ap, samaa mieltä. Ja sit listaa voisi jatkaa: "tiiätkös sää sen ja sen no kato se oli naimisissa sen ja sen kanssa ja se asu aikonaan siinä ja siinä ja sillä oli sitä ja tätä ja sillä oli semmonen auto mutta sitte se kato meni niin ja näin..." jnejne. Ei millään jaksais. Ja yleensä puhetta tulee kuin ripulia.

Minä olen alkanut sanomaa noihin, että en tiedä eikä mua kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Mun exällä oli tapa puhua juuri noin. Saattoi alkaa yhtäkkiä selittämään kuinka Pekankin lapsella todettiin epilepsia jne. ja minä yritän kuumeisesti miettiä kuka tämä Pekka on ja käyn mielessä läpi yhteiset tutu, miehen sukulaiset ja kaverit, kunnes selviää, että kyseessä on joku uusi työkaveri.

Miksei voi sanoa, että työkaverini lapsella todettiin epilepsia?

Just näin. Se on tosi ärsyttävää kun joutuu miettimään että kärsinkö muistiongelmista tms. kun en yhtään saa kiinni kenestä "Pekasta" kyse. Ja sitten selviää ettei ole ikinä ennen kuullutkaan tästä henkilöstä.

Toisaalla jos tuttavapiirissä on vaikka kymmenen Saria, voisko käyttää sukunimeä tai muuta tunnistetta, eikä vain huikata "Näin muuten Sarin kaupassa, on muuttamassa Ruotsiin ja... ".

Yksinkertaiset ihmiset jauhaa muista. Itse kierrän tollaset ihmiset kaukaa.

Vanhat ihmiset tekevät tuota.

Vierailija kirjoitti:

Amen! Just näin. Joillakin keskustelutaito ei vain ulotu syvemmälle.

Tai aivokapasiteetti. Samat tyypit rupeaa aina kertomaan paska- ja oksennusjuttuja ruokapöydässä ja pitää alapäähuumoria erittäin hauskana.

Työkaveri on vuosia puhunut, kuinka Jukka sitä ja Jukka tätä. Edelleenkään mulla ei ole hajuakaan kuka tämä Jukka on :D

Käyttäjä42056 kirjoitti:

Ap, samaa mieltä. Ja sit listaa voisi jatkaa: "tiiätkös sää sen ja sen no kato se oli naimisissa sen ja sen kanssa ja se asu aikonaan siinä ja siinä ja sillä oli sitä ja tätä ja sillä oli semmonen auto mutta sitte se kato meni niin ja näin..." jnejne. Ei millään jaksais. Ja yleensä puhetta tulee kuin ripulia.

Jatkuvasti jäädään myös pohtimaan jotain aivan merkityksetöntä yksityiskohtaa, kuten mikä oli 30 vuotta sitten jonkun Sirpan kotitalon osoite.

Eräs yksinäinen tuttavani on juuri tuollainen, joka juttelee serkkunsa lapsen lakkiaiset, jotka eivät kiinnosta millään muotoa. Ehkä pahempi juttu ovat ne ihmiset, jotka kaivavat vuosikymmenten takaisia luokkakavereita juoruaiheeksi: "Muistatko sen Maijan, joka oli meidän luokalla 80-luvulla, sellainen ristiverinen ja punaiset silmälasit, no se Maija käy nykyisin psykologilla, kun sillä on ahdistuneisuutta, ja siltä poistettiin kohtu viime vuonna." Oikein varmistetaan, että jonkun kaukaisen yhteisen tuttavamme yksityisasiat saavat nimet ja kasvot. En halua tietää, enkä halua että itsestäni juorutaan vastaavasti.

Vierailija kirjoitti:

Mukava olla ystävän kanssa vaikka kahvilla ja siihen tuppaa kolmas henkilö, jonka kanssa ystäväsi sitten puhuu jostakin sinulle aivan tuntemattomasta ihmisestä.

Tai sitten pyydetään ystävä kahvilaan ja ei mene kuin minuutti, niin alkaa "Sori mun täytyy ottaa tää" ja istut puoli tuntia kuuntelemassa heidän puheluaan, tietämättä mistään mitään. Lopuksi: Olipa kiva nähdä, otetaan pian uusiksi!

Jos asia koskee sua itseäsi jollain tavalla, kun toisista puhutaan, siis tyyliin "Yhdellä eMrjalla on samanlainen tilannet just ku sullakin, ja se ratkaisi asian näin ja tekee nykyään näin" jne. Niin asia ok.

Äitini on tällainen. Hän haluaa soitella usein, ja suureksi osaksi puhelut käsittelevät hänen ystäviensä tai työkavereidensa ja heidän perheenjäsenteen tekemisiä. Olen monesti sanonut, että nuo aiheet eivät kiinnosta eikä muutenkaan ole kohteliasta puhua toisten ihmisten asioista, mutta hän jatkaa vaan. Arvaatkaa, haluanko kertoa hänelle omia kuulumisiani, kun tiedän, että ne levitellään saman tien.

Mulla on yksi työkaveri joka tekee tätä, on siis kertonut vaikka ja mitä omien kavereittensa elämästä. Tosin alan jo tuntea ne sen kaveritkin, kun hän muistaa myös kertoa moneen otteeseen missä on tämän kaverin kanssa tutustunut ja missä tämä on tavannut puolisonsa ja missä asuu nyt ja missä ennen jne. Rasittavaa, mutta myös huvittavaa. Kaikilla ei kestä hermot tätä työkaveria oikein ollenkaan, kun sitä juttua tulee ihan joka aiheesta jatkuvalla syötöllä, minä siedän kohtuu hyvin.

Tuo on aivan kamalaa. Niin kuulijalle kuin puheenaiheena olevalle ihmiselle. Mielestäni puhuja käyttäytyy törkeästi kumpaakin kohtaan. Hyvää tässä on ainoastaan se, että on helppo huomata että tuolle ihmiselle ei mitään kannata itsestään kertoa. 

Onko tämä muuten joku vanhemman väen ongelma, kun nuorissa harvinaisempaa?