Että mua ärsyttää ihmiset, jotka puhuu jostain tuttavistaan ummet ja lammet, vaikka kuulijalla ei ole hajuakaan kenestä kyse

Sairas? Stressaantunut?

Papattaa mitä sylki suuhun tuo, kun aivot on hajoamassa...?

Vierailija kirjoitti:

Anoppi tekee tätä. Puhuu vanhoista tuttavistaa etunimillä (tai lempinimillä). Ei pohjusta mitenkään, että kenestä on kyse. Aivan kuin olisivat yhteisiä tuttaviamme. Aloittaa vielä asiat sillä tavalla "keskeltä", toteaa vaikka että Pirjo on taas Kreikassa tai Riitan naapurin serkun kaiman viideskin koira kuoli. Tai Niemisen Terttu sitä ja tätä (ihan sama, en tunne Tertun Terttua, joten sukunimi ei avaa asiaa yhtään). Ei kerro edes mitään, että kuka Pirjo tai Riitta, mihin liittyen. Ei edes, että muistatko kun olen joskus sinulle puhunut. Tai oletko ikinä tavannut sitä Pirjoa.

En yhtään tiedä miten näihin pitäisi vastata. Monesti tuntuu odottavan jotain kommenttia. Sitten siinä yrittää jotain kohteliaasti mutista. Vuosien mittaan nämä loputtomat ihmiset ovat tulvineet päähäni, en kyllä yhtään muista joidenkin vanhojen 60-luvun naapureiden ylioppilasjuhliin osallistuneiden nimiä, vaikka ne lienee joskus minulle lueteltu. Anoppi näyttää olettavan, että tiedän ja muistan kenestä on kyse. Ei ole muistisairauden oire, koska on tehnyt tätä aina. Kieltämättä, keskustelumme ovat mielenkiintoisia. Voisin tietysti vastata jutustelemalla vanhojen opiskelukavereideni harrastuksista, entisten naapurein kummallisuuksista ja itsellenikin tuntemattomien ameriikan serkkujen sairauksista, ihan piruuttani, mutta koska olen hellämielinen enkä harrasta kiusaamista, kuuntelen vain kiltisti ja yritän näyttää siltä, kuin olisin ihan kärryillä...

😂 Meillä voisi olla sama anoppi, mutta tiedän ettei ole. Just sama tilanne ja aina ollut noin. Itse siinä "keskustelussa" vaan hymisee "jaa, vai niin, no johan on" ilman että on hajuakaan ketä ovat ne henkilöt, joista puhutaan. Ja joskus on todella vaikea käsittää mitä puhuu, kun jutun päähenkilö ja/tai aihe vaihtuu lennossa tai juttu alkaa just "keskeltä", ilman että yhtään taustoitetaan, mistä puhutaan. Alkuaikoina tein tarkentavia kysymyksiä, että anteeksi kuka, mutta en ole enää vuosiin jaksanut. Vähemmällä pääsee kun vain hymisee jotain. Yleensä yritän viedä keskustelun johonkin konkreettiseen tekemiseen, kysellä mitä anoppi on tehnyt puutarhassa, käsitöitä tms. Ihan muuten mukava ihminen, mutta juuri tuo keskustelu on sellaista, että se on paremminkin monologia kuulijoille tuntemattomien ihmisten asioista. Ja just nuo epäoleellisten yksityiskohtien muistelu! Kuka posteljoonin kummin kaima oli syntynyt mones päivä ja mikä oli sen posteljoonin osoite viisikymmentä vuotta sitten? Eivätkä nämä yksityiskohdat liity itse tarinaan mitenkään. Argh. Aivan samat jutut kuin ylläolevan kommentoijan anopilla!

Näitä on tunnettu, pikku hiljaa olen etäännyttänyt itseni näistöä ihmisistä. Onkohan tuollaisilla myös jokin pelko takana, että toinen voisi kertoa jotain kadehtimisen arvoista, jolloin on parempi puhua itse koko ajan, kyselemättä toisen

kuulumisia? Tai sitten vain hyväksikäyttävät toisen kykyä kuunnella?

Vaimo nyt ainakin innostuu joskus puhumaan jostain minulle tuntemattomasta ihmisestä ja olen heti ulalla...

Työkavereissa on niitä jotka puhuvat miestensä ja lastensa asiat liiankin usein. Ei kyllä kiinnostaisi kuunnella. Pahimpia ehkä kuitenkin on nämä jotka tulevat ensimmäisen kerran mummoksi 😑.

Eräs läheiseni puhuu aina kaikkien tuttaviensa asiat eteenpäin. Ei siinä mitään, mutta kun hän muistaa ja ymmärtää ne aivan miten sattuu.

Joskus hän kertoi Minnan ja Pekan (tunsin molemmat ulkonäöltä) muuttavan Tampereelle. Kun hän muutaman kuukauden päästä kertoi tavanneensa Minnan ja Pekan sattumalta, sanoin, että "jaa, olivat sitten kotikaupungissa käymässä!". Hän ihmetteli, että miten niin käymässä, ainahan Minna ja Pekka täällä ovat asuneet. Ei kuulemma koskaan ollut kuullutkaan muuttoaikeista, vaikka olimme keskustelleet asiasta pidemminkin silloin, kun hän ensi kertaa juorusi muuttopuuhista minulle.

Kahden ystävänsä sairauksista hän on myös kertonut. Toisen hän esitteli olevan skitsofrenian vuoksi sairauseläkkeellä, mutta myöhemmin diagnoosi olikin enää pelkkä masennus, eikä skitsofreniaa ollut koskaan ollutkaan. Sukulaisellaan taas oli ensin MS-tauti ja seuraavan kerran tauti olikin yllättäen ALS.

Käyttäjä42056 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä42056 kirjoitti:

Ap, samaa mieltä. Ja sit listaa voisi jatkaa: "tiiätkös sää sen ja sen no kato se oli naimisissa sen ja sen kanssa ja se asu aikonaan siinä ja siinä ja sillä oli sitä ja tätä ja sillä oli semmonen auto mutta sitte se kato meni niin ja näin..." jnejne. Ei millään jaksais. Ja yleensä puhetta tulee kuin ripulia.

Jatkuvasti jäädään myös pohtimaan jotain aivan merkityksetöntä yksityiskohtaa, kuten mikä oli 30 vuotta sitten jonkun Sirpan kotitalon osoite.

Aivan, just näin😂.

Ai että, just nämä. Jäädään jumittamaan, että oliko se siis tiistaina kesäkuussa 1981 , eikun ei, se taisi kuitenkin olla keskiviikko. Vai olisko ollut myöhään tiistaina yöllä jne jne. Asialla ei ole yhtään mitään merkitystä.

Ja nämä loputtomasti tuntemattomista ihmisistä pelkällä etunimellä puhuvat: keitä ne oikein on?? Pitäiskö mun tuntea joku pirkko? Raivostuttavaa.

Tutulta kuulostaa. Sitten jotkut näistä pölisijöistä pahoittavat vieläpä mielensä, kun mainitsen heille etten edes tiedä keistä henkilöistä on kyse. Olettavat, että jos he tuntevat jonkun, niin varmasti muutkin tuntevat. Omituinen ajatusmaailma.

Vierailija kirjoitti:

Mukava olla ystävän kanssa vaikka kahvilla ja siihen tuppaa kolmas henkilö, jonka kanssa ystäväsi sitten puhuu jostakin sinulle aivan tuntemattomasta ihmisestä.

          No tämä voi kyllä olla ihan tahallista. Kolmas henkilö ehkä haluaa sysätä toisen alkuperäisen keskustelijan

          ulos porukasta. Sitä tapahtuu. Fiksumpi ihminen vetää kaikki mukaan eikä tyrkytä puheenaiheita, jotka ovat

          käsittämättömiä jollekin.

Olen joskus sanonut kaverilleni, että en halua kuulla minulle tuntemattomien ihmisten sairauksista ja avio-ongelmista. Koen nämä kiusallisina. Pelottaa ajatella mitä kaverini on minusta kertonut eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Anoppi tekee tätä. Puhuu vanhoista tuttavistaa etunimillä (tai lempinimillä). Ei pohjusta mitenkään, että kenestä on kyse. Aivan kuin olisivat yhteisiä tuttaviamme. Aloittaa vielä asiat sillä tavalla "keskeltä", toteaa vaikka että Pirjo on taas Kreikassa tai Riitan naapurin serkun kaiman viideskin koira kuoli. Tai Niemisen Terttu sitä ja tätä (ihan sama, en tunne Tertun Terttua, joten sukunimi ei avaa asiaa yhtään). Ei kerro edes mitään, että kuka Pirjo tai Riitta, mihin liittyen. Ei edes, että muistatko kun olen joskus sinulle puhunut. Tai oletko ikinä tavannut sitä Pirjoa.

En yhtään tiedä miten näihin pitäisi vastata. Monesti tuntuu odottavan jotain kommenttia. Sitten siinä yrittää jotain kohteliaasti mutista. Vuosien mittaan nämä loputtomat ihmiset ovat tulvineet päähäni, en kyllä yhtään muista joidenkin vanhojen 60-luvun naapureiden ylioppilasjuhliin osallistuneiden nimiä, vaikka ne lienee joskus minulle lueteltu. Anoppi

Minun anoppi tekee tätä samaa. "Korpisen Irma kävi Ailan luona kahvilla ja puhuivat kylillä asuvan Niemitalon Pekan serkun tädin vaimosta, kun sille kävi onnettomuus.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on tosi ikävää, että juorutaan niistä, joita kuulija ei tunne, mutta vielä ikävämpää on juoruta ja panetella niitä, jotka molemmat tuntevat . Molemmat ovat syvältä.

Juoruja juoruaa Ailasta sinulle ja sinusta Ailalle jne. Liikaa ei kannata kertoa elämästään, muuten se naapurin vävyn veljenpojan isotätikin tietää asiasi.

Kuten Eleanor Roosevelt sanoi: 

Great minds discuss ideas.

Average minds discuss events.

Small minds discuss people.

Kuitenkin aloittajakin lukee itselleen tuntemattomista ihmisistä seiskasta,  sitten lehtien artikkeleita ihan taviksen tragedioista  ja sairauksista.

Ihmusiä siis kiinnostaa tuntemattomien elämä.

Vihaan työpaikan kahvitaukoja, illanviettoja (missä yleensä en käy) ym vapaita tilanteita juuri siksi, että minua ei kiinnosta pätkän vertaa kenenkään perhe-elämä, lapset, ei yhtään mikään toisiin ihmisiin liittyvä. Ystävien asiat on eri asia, mutta puolituttujen työkavereiden yksikään lapsi/synnytys/lapsen/ miehen sairaus tms ei ole sellaista kuunneltavaa mikä kiinnostaisi edes etäisesti. Siksi vältän näitä tilanteita kuin ruttoa. Pahinta on, että kun yksi aloittaa niin toinen jatkaa sitten vastavan tarinan naapurin Pekasta serkun tytöstä. Pitää äkkiä keksiä jotain kiireellistä tekemistä, että pääsee liukenemaan paikalta.