Että mua ärsyttää ihmiset, jotka puhuu jostain tuttavistaan ummet ja lammet, vaikka kuulijalla ei ole hajuakaan kenestä kyse

Olen törmännyt tähän, mutta en pidä sitä ärsyttävänä, vain hieman outona.  

Itse en jaksa kuunnella  työkavereiden kertomuksia edes lapsistaan tai lastenlapsistaan. Työkavereita on kuitenkin useita kymmeniä, joten pitäisi hallita heidän satojen jälkeläisten nimet ja tekemiset. 

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä42056 kirjoitti:

Ap, samaa mieltä. Ja sit listaa voisi jatkaa: "tiiätkös sää sen ja sen no kato se oli naimisissa sen ja sen kanssa ja se asu aikonaan siinä ja siinä ja sillä oli sitä ja tätä ja sillä oli semmonen auto mutta sitte se kato meni niin ja näin..." jnejne. Ei millään jaksais. Ja yleensä puhetta tulee kuin ripulia.

Jatkuvasti jäädään myös pohtimaan jotain aivan merkityksetöntä yksityiskohtaa, kuten mikä oli 30 vuotta sitten jonkun Sirpan kotitalon osoite.

Aivan, just näin😂.

Anoppi tekee tätä. Puhuu vanhoista tuttavistaa etunimillä (tai lempinimillä). Ei pohjusta mitenkään, että kenestä on kyse. Aivan kuin olisivat yhteisiä tuttaviamme. Aloittaa vielä asiat sillä tavalla "keskeltä", toteaa vaikka että Pirjo on taas Kreikassa tai Riitan naapurin serkun kaiman viideskin koira kuoli. Tai Niemisen Terttu sitä ja tätä (ihan sama, en tunne Tertun Terttua, joten sukunimi ei avaa asiaa yhtään). Ei kerro edes mitään, että kuka Pirjo tai Riitta, mihin liittyen. Ei edes, että muistatko kun olen joskus sinulle puhunut. Tai oletko ikinä tavannut sitä Pirjoa.

En yhtään tiedä miten näihin pitäisi vastata. Monesti tuntuu odottavan jotain kommenttia. Sitten siinä yrittää jotain kohteliaasti mutista. Vuosien mittaan nämä loputtomat ihmiset ovat tulvineet päähäni, en kyllä yhtään muista joidenkin vanhojen 60-luvun naapureiden ylioppilasjuhliin osallistuneiden nimiä, vaikka ne lienee joskus minulle lueteltu. Anoppi näyttää olettavan, että tiedän ja muistan kenestä on kyse. Ei ole muistisairauden oire, koska on tehnyt tätä aina. Kieltämättä, keskustelumme ovat mielenkiintoisia. Voisin tietysti vastata jutustelemalla vanhojen opiskelukavereideni harrastuksista, entisten naapurein kummallisuuksista ja itsellenikin tuntemattomien ameriikan serkkujen sairauksista, ihan piruuttani, mutta koska olen hellämielinen enkä harrasta kiusaamista, kuuntelen vain kiltisti ja yritän näyttää siltä, kuin olisin ihan kärryillä...

Kaikkein mieltä ylentävintä tämä on silloin, kun tämä ystävä ei jaksa kuunnella minun kuulumisiani lainkaan. Ehkä jossakin välissä jopa kysyy, että mitäs sulle, mutta kaivaa puhelimensa esiin ja alkaa selailla sitä heti kun sanon ensimmäisen sanan. Keskeyttää ehkä vielä nauramalla jonkun Pirjon päivitykselle ja näyttämällä Tanjan instagram-kuvia. Mietin usein, että onko hän kaikille ystävilleen samanlainen vai olenko minä vain joku hänen sosiaalisen elämänsä likaviemäri.

Onko kuitenkin pohjimmiltaan kyse siitä, että "kaiken puhuvalla" ei ole jostain syystä päässyt kehittymään tietynlaiset rajat siihen mitä on hyvä puhua.

Vierailija kirjoitti:

Anoppi tekee tätä. Puhuu vanhoista tuttavistaa etunimillä (tai lempinimillä). Ei pohjusta mitenkään, että kenestä on kyse. Aivan kuin olisivat yhteisiä tuttaviamme. Aloittaa vielä asiat sillä tavalla "keskeltä", toteaa vaikka että Pirjo on taas Kreikassa tai Riitan naapurin serkun kaiman viideskin koira kuoli. Tai Niemisen Terttu sitä ja tätä (ihan sama, en tunne Tertun Terttua, joten sukunimi ei avaa asiaa yhtään). Ei kerro edes mitään, että kuka Pirjo tai Riitta, mihin liittyen. Ei edes, että muistatko kun olen joskus sinulle puhunut. Tai oletko ikinä tavannut sitä Pirjoa.

En yhtään tiedä miten näihin pitäisi vastata. Monesti tuntuu odottavan jotain kommenttia. Sitten siinä yrittää jotain kohteliaasti mutista. Vuosien mittaan nämä loputtomat ihmiset ovat tulvineet päähäni, en kyllä yhtään muista joidenkin vanhojen 60-luvun naapureiden ylioppilasjuhliin osallistuneiden nimiä, vaikka ne lienee joskus minulle lueteltu. Anoppi näyttää olettavan, että tiedän ja muistan kenestä on kyse. Ei ole muistisairauden oire, koska on tehnyt tätä aina. Kieltämättä, keskustelumme ovat mielenkiintoisia. Voisin tietysti vastata jutustelemalla vanhojen opiskelukavereideni harrastuksista, entisten naapurein kummallisuuksista ja itsellenikin tuntemattomien ameriikan serkkujen sairauksista, ihan piruuttani, mutta koska olen hellämielinen enkä harrasta kiusaamista, kuuntelen vain kiltisti ja yritän näyttää siltä, kuin olisin ihan kärryillä...

Olisikin hauskaa, jos kertoisit hänelle muinaisten koulututtaviesi kuulumisista, ja hän sitten alkaisi aina kertoa niitä eteenpäin tuttavilleen. :D

Syy voi olla myös se, että ei huomaa ajatella mikä kuuntelijaa kiinnostaa ja tai mallioppiminen.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein mieltä ylentävintä tämä on silloin, kun tämä ystävä ei jaksa kuunnella minun kuulumisiani lainkaan. Ehkä jossakin välissä jopa kysyy, että mitäs sulle, mutta kaivaa puhelimensa esiin ja alkaa selailla sitä heti kun sanon ensimmäisen sanan. Keskeyttää ehkä vielä nauramalla jonkun Pirjon päivitykselle ja näyttämällä Tanjan instagram-kuvia. Mietin usein, että onko hän kaikille ystävilleen samanlainen vai olenko minä vain joku hänen sosiaalisen elämänsä likaviemäri.

Mullakin oli tämmöinen "ystävä". Tapaamiset meni aina just noin. Mietin ihan samaa, onko kaikille tuollainen vai vain minulle.

Vierailija kirjoitti:

Eräs yksinäinen tuttavani on juuri tuollainen, joka juttelee serkkunsa lapsen lakkiaiset, jotka eivät kiinnosta millään muotoa. Ehkä pahempi juttu ovat ne ihmiset, jotka kaivavat vuosikymmenten takaisia luokkakavereita juoruaiheeksi: "Muistatko sen Maijan, joka oli meidän luokalla 80-luvulla, sellainen ristiverinen ja punaiset silmälasit, no se Maija käy nykyisin psykologilla, kun sillä on ahdistuneisuutta, ja siltä poistettiin kohtu viime vuonna." Oikein varmistetaan, että jonkun kaukaisen yhteisen tuttavamme yksityisasiat saavat nimet ja kasvot. En halua tietää, enkä halua että itsestäni juorutaan vastaavasti.

No voit olla 100% varma, että myös sinun hänelle kertomat asiasi ovat kaikkien hänen puolituttujen tiedossa. Itse en enää kerro mitään omia asioitani tällaisille henkilöille. Usein ovat myös todella viekkaita utelemaan ja saamaan selville.

Vierailija kirjoitti:

Syy voi olla myös se, että ei huomaa ajatella mikä kuuntelijaa kiinnostaa ja tai mallioppiminen.

Niin, eikä muutenkaan osaa ajatella asiaa kuulijan kannalta.

Suusta vain tulvii asioita ulos.

On vaikea oikeasti keskustella tällaisen ihmisen kanssa.

Great minds discuss ideas; average minds discuss events; small minds discuss people.

- Eleanor Roosevelt

Tulee mieleen entinen työkaverini. Oli puhelias, ei kuunnellut muita. Ja muutenkin aika jyrä.

Oli arka, nuori ja tuore tulokas firmassa. Kiltisti kuuntelin jutut.

Vähän rupesi ihmetyttämään kun työkaveri kovasti puhui jostain Kaitsusta, ja jutut alkoivat menemään aika kummallisiksi (tyyliin "jätin Kaitsun illalla pihalle, kun oli sotkenut olohuoneessa...""Kaitsu oli taas pissannut sänkyyn ja söi alakaapin tyhjäksi kun muut olimme saunassa...".). Onneksi ajan myötä joku selvensi, että Kaitsu on koira. Mulla oli varmaan aika mielenkiintoiset ilmeet, kun kertoili näitä juttujaan...

Vierailija kirjoitti:

Tuo on aivan kamalaa. Niin kuulijalle kuin puheenaiheena olevalle ihmiselle. Mielestäni puhuja käyttäytyy törkeästi kumpaakin kohtaan. Hyvää tässä on ainoastaan se, että on helppo huomata että tuolle ihmiselle ei mitään kannata itsestään kertoa. 

Onko tämä muuten joku vanhemman väen ongelma, kun nuorissa harvinaisempaa?

No ei ole. Olen yli 70 v ja oman ikäluokan kaverit ei puhu moskaan noin tai sitten he ovat pudonneet kveruudestani.

Töissä ollessani he olivat kyllä niitä vasta valmistuneita, jotka pitivät itseään niin tärkeinä, että olettivat, että kaikki tuntevat heidän kaverinsa.

Nyt he ovat n 50 v ja jopa alle.

Onneksi minun ei enää tarvitse heitä sietää.

Minua varoitettiin uudessa työssä tyypistä, joka tietää kaikista kaiken ja kertoo kuulemansa eteenpäin. Ennen tätä varoitusta minulle tuli hänestä ainoastaan tunne, että hän kyselee muka smalltalkkina kuulumisia eikä oikeasti edes kuuntele vastausta lainkaan, puhui koko ajan hirveällä vauhdilla papattaen päälle ym. Ilmeisesti silti tallensi kaiken kuulemansa mieleensä. Ajan myötä aloin nähdä hänet jonkinlaisena imurina, joku pyrkii pakkomielteisesti keräämään kaiken roskan ympäriltään ja pyörittää sitä sitten sisuksissaan, sylkäisten satunnaisesti pölähdyksiä sille kuka nyt vain sattuu kohdalle.

Ärsyttävää on myös, jos kertoo tarinaa, jossa toinen henkilö on koko tarinan kaveri, lapsi tai puoliso tai muuta.

Paras tapa on mielestäni aloittaa ystäväni Pekka tai jos on yhteinen tuttu niin Sarin mies Virtasen Pekka... ja sitten loppu jutun voi käyttää Pekkaa. Toki jos tässä sitten puolessa välissä juttua tulee joku muu mukaan, niin voi olla pihalla kuka tämä Pekka on.

Tässä oletuksena, että juttu on jotenkin mielenkiintoinen ja kertomisen arvoinen myös kuulijalle.

Tuo on tosi ikävää, että juorutaan niistä, joita kuulija ei tunne, mutta vielä ikävämpää on juoruta ja panetella niitä, jotka molemmat tuntevat . Molemmat ovat syvältä.

Luovuin muuten hyvästä kampaajasta, kun en jaksanut joka kampaamokäynnillä kuunnella, millaista vääryyttä hänen kehitysvamaiselle veljelleen on nyt asuntolassa tehty.

No joo. Muistan elävästi kun tulin kotin haastavalta työmatkalta. Toimin silloin tulkkina ja olin viranomaistehtävissä eräällä kaukaisella kriisialueella Olot olivat ison osan matkasta haastavat ja jouduin kohtaamaan erittäin rankkoja asioita ihan työn sisällönkin puolesta. Asuminen tapahtui teltoissa, nettiyhteyttä ei ollut ja näin.

Kotimatka vähän viivästyi ja paluu sattui sitten pääsiäispäivälle, jolloin anoppi oli kutsuttu käymään.

Kun tulin taksista, anoppi loihe ilmoittamaan että vaihdapas äkkiä vaatteet että päästään syömään, ja voinko kuvitella että hänen naapuri on juuri tänään lähdössä matkalle Italiaan, jossa hänen lapsenlapsi asuu, ja tämä naapurin lapsenlapsi on mennyt kihloihinkin, mutta toisella hänen tuttavalla onkin ollut selkävaivoja ja joutuu ehkä myymään kesämökkinsä.

Rouva ei kysynyt sanallakaan minun kuulumisiani. Melko surrealistinen kokemus. Joku varmaan tässä taas ihmettelee, että miksi aina juuri anoppi. Syy on varmaan se, että melkein kaikkien muiden ihmisten kanssa ollaan tekemisissä ainoastaan omasta halusta.

Vierailija kirjoitti:

Minua varoitettiin uudessa työssä tyypistä, joka tietää kaikista kaiken ja kertoo kuulemansa eteenpäin. Ennen tätä varoitusta minulle tuli hänestä ainoastaan tunne, että hän kyselee muka smalltalkkina kuulumisia eikä oikeasti edes kuuntele vastausta lainkaan, puhui koko ajan hirveällä vauhdilla papattaen päälle ym. Ilmeisesti silti tallensi kaiken kuulemansa mieleensä. Ajan myötä aloin nähdä hänet jonkinlaisena imurina, joku pyrkii pakkomielteisesti keräämään kaiken roskan ympäriltään ja pyörittää sitä sitten sisuksissaan, sylkäisten satunnaisesti pölähdyksiä sille kuka nyt vain sattuu kohdalle.

Voih, repesin tälle mielikuvalle.