Täysi-ikäinen lapsi kieltäytyy puhumasta isälleen
Välinsä ovat olleet aina viileät, nyt viimeisimmän riidan päätteeksi lapsi on ilmoittanut että ei halua pitää yhteyttä isäänsä. Kokee isän kohdelleen häntä huonosti ja on silmin nähden vihainen. Minun ja lapsen välit kuitenkin aina olleet lämpimät ja hyvät.
Nyt ovat olleet puhumatta ja monta kuukautta toisilleen. Mies ei haluaisi minunkaan pitävän yhteyttä lapseen, koska kokee lapsen vai kiukuttelevan (ei osaa nähdä vikaa omassa toiminnassaan). Lapsi on ollut normaalisti yhteydessä minuun, mutta miestä tämä rassaa koska jää ulkopuolelle. Mikä avuksi?
Haluaisin pitää yhteyttä lapseen mutten loukata puolisoani. Olen yrittänyt saada lasta puhumaan isälleen, mutta hän sanoi että ei halua olla isäänsä yhteydessä.
Sanoisin miehelle että hoitakaa välinne keskenänne ja sovitelkaa asioita. Minä pidän normaalisti yhteyttä lapseen. Sanoin myös aika tiukasti ja suoraan, että "en käännä selkääni lapselleni, että lapseni on minulle tärkeämpi kuin sinä olet. Sinä olet viisikymppinen aikuinen ihminen ja sinun pitäisi älytä asioita ja ymmärtää, ja osata katsoa myös itseäsi peiliin, mutta nuoren ihmisen kasvu on vielä kesken".
Olen siis ollut vastaavanlaisessa tilanteessa viime vuonna, sillä erotuksella että täysi-ikäinen lukiolainen lapsemme oli erinäisistä syistä sairastunut vakavaan masennukseen ja isänsä ei ymmärtänyt tilannetta, hänestä lapsi oli vaan laiska ja oikukas ja hankala. Minä vein tyttöä terveyskeskukseen ja etsin apua ja maksoin lääkkeet ja psykiatrikäynnit ja vähitellen asiat on parantuneet, myös välit isäänsä, kun isänsä alkoi tajuta että on tosi kyseessä eikä vaan joku viivästynyt murrosikä. Tyttö voi paremmin, ja on nyt menossa pääsykokeisiinkin, ja etsimme myös terapeuttia, jonka maksamme yhdessä.