Työelämä tienhaarassa. Kumman valitsisit näistä töistä?
A) Nykyinen työ. Ei etenemismahdollisuuksia koko organisaatiossa ennen kuin esimies lähtee eläkkeelle 10 vuoden päästä. Eikä eteneminen luonnollisesti esimiesasemaan ole 10 vuoden päästä varma. Aivan mieletön työyhteisö, ihanat ihmiset, töihin kiva mennä. Keskisuuri organisaatio (80 työntekijää), jossa tehdään kaikkien kanssa töitä. Itse työ tökkii, on puuduttavaa ja yksitoikkoista, eikä haasta ollenkaan. Koen olevani ylipalkattu työn vaativuuteen nähden. Palkka tälläkin hetkellä yli suomalaisten keskipalkan, mutta siihen se jää. Pieniä vuosittaisia korotuksia eläkeikään asti, ei muuta.
B) Tarjottu, uusi työ. Rajattomasti etenemismahdollisuuksia, heti kättelyyn +500 euroa lisää palkkaa ja vuosittaiset bonukset, joita nykyisessä työssä ei ole. Työ mielenkiintoista, haastavaa. Mutta työyhteisö on kuiva, kankea ja pieni. Yksikössä vain kuusi ihmistä, joten töitä tehtäisiin pienellä porukalla. Yhteistyötä eri osastojen välillä ei juurikaan ole pikkujoulua kummemmissa tilaisuuksissa.
Mahtava, suuri ja aktiivinen työyhteisö ja paikalleen jämähtänyt palkka ja työnkuva vai pieni yhteisö, jossa työ kivaa ja palkka parempi?
Eniten pohdin sitä, etten viihdy itse työyhteisössä, vaikka työ olisikin haastavampaa ja suuremmasta palkasta olisi kiva nauttia.
Kommentit (41)
Ja lisäänpä vielä senkin, että koulutustani vastaavaa työtä ei ole oikein tarjolla. Olen hakenut töitä viimeiset kolme vuotta ja käytännössä luovutin jo, kunnes tämä tarjottu työ tuli eteen.
ap
Kovasti tunnut tietävän tarjotun uuden työn ilmapiiristä, vaikka et ole päivääkään tehnyt siellä töitä? :D
Mielummin paska työ ja hyvät työkaverit kun hyvä työ ja paskat työkamut.
Vierailija kirjoitti:
Kovasti tunnut tietävän tarjotun uuden työn ilmapiiristä, vaikka et ole päivääkään tehnyt siellä töitä? :D
Yksi tuttu on siellä töissä. Sitä kautta sain ylipäätään tietää työpaikasta. Hän on itse tyytyväinen hiljaiseen, kuivaan ja itsenäiseen työyhteisöön, jossa ei paljoa puhuta tai tehdä mitään yhdessä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Mielummin paska työ ja hyvät työkaverit kun hyvä työ ja paskat työkamut.
Tätä juuri pohdin. Peittoaako rajattomat etenemismahdollisuudet, mielenkiintoinen työ ja hyvä palkka mahtavat työkaverit? Katuisinko, jos en nyt tätä B-vaihtoehtoa kokeilisi?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovasti tunnut tietävän tarjotun uuden työn ilmapiiristä, vaikka et ole päivääkään tehnyt siellä töitä? :D
Yksi tuttu on siellä töissä. Sitä kautta sain ylipäätään tietää työpaikasta. Hän on itse tyytyväinen hiljaiseen, kuivaan ja itsenäiseen työyhteisöön, jossa ei paljoa puhuta tai tehdä mitään yhdessä.
ap
Työpaikka ei ole kaverikerho.
Mä valitsisin sen, joka vähiten stressaa tai syö vapaa-aikaani. Porukalla ja työn sisällöllä ei väliä.
Vaikea valita kun et kertonut mistä töistä on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Mä valitsisin sen, joka vähiten stressaa tai syö vapaa-aikaani. Porukalla ja työn sisällöllä ei väliä.
No, kumpikin työ varmasti stressaa. Nykyinen siksi, että se ei haasta millään tavalla ja stressaan, jaksanko pyöritellä peukaloitani seuraavat 20 vuotta. Tarjottu työ olisi haasteellista ja siksi varmasti aika ajoin stressaavaa. Vapaa-aikaa kummassakin vaihtoehdossa yhtä paljon.
Ottaisin vaihtoehdon A, koska raha ei oo kaikki kaikessa, mutta mielenterveys on.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea valita kun et kertonut mistä töistä on kyse.
Virka-aikaan tehtävästä toimistotyöstä.
ap
No se uusi työ tietenkin. Ja teet sitten parhaasi että muutat työilmapiriiä. Olen itse vasta tässä 50v kantturoilla viimein edennyt ylimpään johtoon 25v ponnistelujen jälkeen. Kyllä kannatti. Olisin itselleni vihainen jos en olisi ottanut riskejä ja hypännyt uuteen vaan edelleen nyhertäisin asiantuntijana jossain alatasolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovasti tunnut tietävän tarjotun uuden työn ilmapiiristä, vaikka et ole päivääkään tehnyt siellä töitä? :D
Yksi tuttu on siellä töissä. Sitä kautta sain ylipäätään tietää työpaikasta. Hän on itse tyytyväinen hiljaiseen, kuivaan ja itsenäiseen työyhteisöön, jossa ei paljoa puhuta tai tehdä mitään yhdessä.
ap
Itse olen myös enemmän työorientoitunut, kuin sen kaiken muun hömpän mitä työpaikan aktiiviset naiset yrittää järkätä, että kaikilla olisi kiva olo.
Raha ja sitä kautta eläke ratkaisee, itselläni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä valitsisin sen, joka vähiten stressaa tai syö vapaa-aikaani. Porukalla ja työn sisällöllä ei väliä.
No, kumpikin työ varmasti stressaa. Nykyinen siksi, että se ei haasta millään tavalla ja stressaan, jaksanko pyöritellä peukaloitani seuraavat 20 vuotta. Tarjottu työ olisi haasteellista ja siksi varmasti aika ajoin stressaavaa. Vapaa-aikaa kummassakin vaihtoehdossa yhtä paljon.
Todellako? Identtiset työajat, työmatkat, etätyömahdollisuudet? Töiden mahtuminen työajan sisään vs ylityöt/valmistelut/sähköpostit omalla ajalla? Mikä kenellekin on tärkeää, ratkaisee. Mulle se on aika, työn on mahduttava työajan raameihin ja matkat oltava kohtuulliset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä valitsisin sen, joka vähiten stressaa tai syö vapaa-aikaani. Porukalla ja työn sisällöllä ei väliä.
No, kumpikin työ varmasti stressaa. Nykyinen siksi, että se ei haasta millään tavalla ja stressaan, jaksanko pyöritellä peukaloitani seuraavat 20 vuotta. Tarjottu työ olisi haasteellista ja siksi varmasti aika ajoin stressaavaa. Vapaa-aikaa kummassakin vaihtoehdossa yhtä paljon.
Mutta kuitenkin pohdit pyörittäväsi peukaloitasi seuraavat 20 vuotta, kun Sinikan kanssa on niin kiva rupatella?
Vierailija kirjoitti:
No se uusi työ tietenkin. Ja teet sitten parhaasi että muutat työilmapiriiä. Olen itse vasta tässä 50v kantturoilla viimein edennyt ylimpään johtoon 25v ponnistelujen jälkeen. Kyllä kannatti. Olisin itselleni vihainen jos en olisi ottanut riskejä ja hypännyt uuteen vaan edelleen nyhertäisin asiantuntijana jossain alatasolla.
Tätä pelkään ja lähes odotankin, että pettyisin, jos en tätä mahdollisuutta olisi hyödyntänyt. Ties mistä työstä eläköityisin, jos B:n valitsisin. A-vaihtoehdossa tietäisin elämäni seuraavat 25 vuotta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovasti tunnut tietävän tarjotun uuden työn ilmapiiristä, vaikka et ole päivääkään tehnyt siellä töitä? :D
Yksi tuttu on siellä töissä. Sitä kautta sain ylipäätään tietää työpaikasta. Hän on itse tyytyväinen hiljaiseen, kuivaan ja itsenäiseen työyhteisöön, jossa ei paljoa puhuta tai tehdä mitään yhdessä.
ap
Itse olen myös enemmän työorientoitunut, kuin sen kaiken muun hömpän mitä työpaikan aktiiviset naiset yrittää järkätä, että kaikilla olisi kiva olo.
Aivan. Ja minä en ole :( Kaipaan sitä yhteistä pöhinää, jotta työ ei olisi ainut työpäivän sisältö.
ap
En nyt oikein ymmärrä. Ehkä olet vain niin paljon sosiaalisempi kuin minä? Mitä väliä sillä työyhteisön koolla on, tai siis miksi iso on parempi? Entä millä tavoin kankea se pienempi työyhteisö olisi?
Jos palkkani olisi yli suomalaisten keskipalkan jo nyt, en kokisi mitään tarvetta yrittää nostaa sitä. Ja mitä se eteneminenkin on? Joku esimiesasemako? Ei kiinnosta.
Taidan pelätä haasteita. Valitsisin sen työn, jossa firma luultavammin pysyy pystyssä ja josta luultavammin en saa potkuja. Jouduin vähän päältä viisikymppisenä työttömäksi, ja siitä pitäen elämä on ollut aika veemäistä. Mutta ehkä nämä eivät ole sinulle relevantteja kriteerejä ollenkaan.
Olisihan se kiva saada tehdä mielenkiintoista työtä, mutta voihan haasteet ja mahdollisuuden käyttää lahjojaan löytää elämään muualtakin.
Ja lisään vielä, että alan olla siinä iässä (45v nainen), että joko vaihdan työpaikkaa nyt tai sitten jämähdän tähän nykyiseen.