Löysitkö kumppanin opiskelukavereiden joukosta?
Minä en, vaikka olisin halunnut. Jostain syystä ne oman alan tyypit ei tykänneet minusta siinä mielessä. Kelpasin vain kaveriksi. Romantiikkaa harrastin sitten muiden kanssa.
Kommentit (9)
En kun roikuin aiemmin löytämässäni, mikä kaduttaa nyt vietävästi.
Opiskellessa kyllä, mutta eri vuosikurssilta.
En. Uskon että luennot olivat syynä. Minua voi kunnioittaa joku joka näkee työni jäljen. Istuessani vain luennoilla muut eivät tutustuneet työhöni.
Tuo mahdollisuuden puuttuessa minusta kiinnostuivat baarissa ulkomuodon, tanssitaidon ja yleisluonteen perusteella tavatut ihmiset. Kerroin lisäksi olevani yliopistossa ja töissä ja harrastavani jotain.
Myös työpaikalla minua arvostetaan enimmäkseen vain jos työni näkyy. Määräaikaisena huonossa asemassa en herätä kiinnostusta, koska arvostus tuo minuun kiinnostavuutta.
Löysin ylemmältä vuosikurssilta. Ennen kuin valmistuin, olin jo naimisissa ja kahden lapsen äiti. Lasten takia opintoihin meni seitsemän vuotta yliopistossa. Ala, jota opiskeltiin, työllistää huonosti, eikä kumpikaan tee täysin tuota koulutusta vastaavaa työtä. Olenkin ajatellut, että koulutukseni tärkein anti oli perhe.
Kukaan omalla alalla ei ole koskaan kiinnostanut.
En tavannut yliopistoaikana oikein ketään sellaista joka olisi kiinnostanut, enkä ollut muutenkaan silloin valmis mihinkään vakavaan parisuhteeseen ja olen iloinen etten sellaiseen ryhtynyt. Tapasin puolisoni sitten heti valmistumisen jälkeisessä kesäduunissa, hän oli valmistunut samalta alalta toisesta yliopistosta vuotta aiemmin.
En, mutta kaksi opiskelukavereiden kautta. Nykyisen mieheni festareilta ja tämä taitaa nyt sitten jäädä lopulliseksi.
En löytänyt vaikka opiskelin tyttövaltaisella alalla.