Lue keskustelun säännöt.
Oon vajonnut pahaan masennukseen, eikä apua saa mistään
15.04.2023 |
Nukun 12 h päivässä ja muuten makaan sängyssä. Lapset käy kaupassa tai grillillä kun annan rahan. Ehkä kerran viikossa jaksan tehdä ruoan. Olen hoitaja, mutten itse saa hoitoa kun olen vain keikkalainen ja työterveyshuoltoa ei ole. Terveysasemalta sanotaan että lääkäri katsoo parin viikon päästä omakannasta hoitajan kertomuksen ja ottaa sitten kantaa että tarviinko vastaanottoa. Että mun pitää seurata omakantaa. Sinne oli nyt lääkäri laittanu että täytyy pitää unipäiväkirjaaja ottaa yhteyttä myöhemmin. Ainoa millä lohduttaudun on se, että haaveilen meneväni joelle avantoon ja laitan itseni ajelehtimaan jään alle. En tätä voi kuitenkaan tehdä. Mulla ei vanhempia enää, ei ole sukulaisia, pari kaveria asuu satojen kilometrien päässä, lasten isä ja sukulaiset ovat lopettaneet kaiken yhteydenpidon vuosia sitten. Lastensuojelu totesi että hyvin meillä menee.
Kommentit (23)
Jos soitat terveysasemalle ja kerrot melkeinpä tämän saman voit saada esim psyk.hoitajalle ajat ja sitä myöten saada terapiaa.
Se psyk.hoitaja hyvä alku.
Olisi tärkeää katsoa verenkuva, kilpirauhasen ongelmat oireilevat masennuksena. Yritä löytää pieniä syitä löytää kiitpllisuudentunnetta ja anna itsellesi armoa, ei tarvitse aina jaksaa. Lapset pärjäävät kyllä tuollakin ruoalla. Halaa heitä ja kerro että rakastat ja halaa itseäsikin.
Muistatko kun olit pieni lapsi, välitä itsestäsi niinkuin pienestä lapsesta välitettäisiin. Ansaitset rakkautta.
Kukaan ei ole täydellinen.
Voimia ja halaus,
Tunnen monta masentunutta ihmistä onnellisten someprofiilien takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole yhteydessä ystäviin, terveydenhuoltoon ja suosittelen myös vertaistukea esim tukirinki.fi löytää ihan tavallisia ihmisiä juttuseuraksi ja pidempiaikaiseksikin tueksi (useimmilla myös itsellään historiaa em asioista, joten ymmärrystä löytyy).
Pahimpaan hätään ole yhteydessä yksityisen terveydenhuollon psykiatriin, aikaa varatessa muistat mainita että on vakavia itsemurha ajatuksia. Saat ainakin hetimmiten lääkitys asiat kuntoon.
Koita tehdä jotakin pientä, mistä saat edes hitusen hetken verran hyvää oloa, kuten suihku, sauna, pihalla/parvekkeella istuskelu auringonpaisteessa, mieli musiikin kuuntelu, lempileffan katselu, lempi herkkujen syönti.
Kevät on pahinta aikaa masentuneelle, yleensä olo alkaa helpottamaan jo vuodenajan kääntyessä selkeästi kesän puolelle.
Kun haet apua aktiivisesti, niin jo parin päivän - viikon kuluttua elämäsi on aivan eri tilanteessa, siis positiivisessa mielessä.
Olet rakas ja tärkeä, älä vain tee mitään itsellesi. Sinulla on kaksi tärkeää lasta, jaksa ja yritä edes heidän takiaan. Jaksamista ja parempia aikoja sinulle.
Soita myös tänne:
MIELI ry:n Kriisipuhelin päivystää 24 tuntia vuorokaudessa joka päivä numerossa 09 2525 0111. Voit soittaa nimettömästi ja luottamuksellisesti.
Tee lastensuojeluilmoitus lapsistasi. Yllättävää kyllä se voi jopa auttaa sua, tiedän yhden äidin jolle lasu maksoi lyhyen terapiajakson jollain palvelusetelillä. Niillekin kallista ottaa lapsia huostaan tms, mieluummin tukevat äitiä että jaksaisi. Ja jos saisitte vaikka jonkun perhetyöntekijän käyntejä niin tukisi lasten arkea, ehkä sullekin toisaalta ois helpottavaa jos nyt näet ettet pysty riittävästi huolehtimaan ja oot ihan ilman tukea muuten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tee lastensuojeluilmoitus lapsistasi. Yllättävää kyllä se voi jopa auttaa sua, tiedän yhden äidin jolle lasu maksoi lyhyen terapiajakson jollain palvelusetelillä. Niillekin kallista ottaa lapsia huostaan tms, mieluummin tukevat äitiä että jaksaisi. Ja jos saisitte vaikka jonkun perhetyöntekijän käyntejä niin tukisi lasten arkea, ehkä sullekin toisaalta ois helpottavaa jos nyt näet ettet pysty riittävästi huolehtimaan ja oot ihan ilman tukea muuten?
Ja ok luin huonosti viestisi ja huomasin vikan lauseen jälkikäteen, sori. Ota uudelleen yhteyttä ka kerro itsetuhoajatyksista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itsekin nyt sitten samassa tilanteessa. Koin joitain kuukausia sitten semmoisen voimistumisen ja energiapiikin, jonka aikana aloin tehdä suunnitelmia, miten nostan itseni tästä ja pitkästä aikaa tuntui siltä, että elämässä oli jotain toivoa. Aloin tsempata ruokavalion ja liikkumisen suhteen ja päätin, että hoidan hampaat ja terveyden muutenkin tiptop kuntoon.
Noh, sehän ei ollut ihan niin yksinkertaista. Ensimmäisenä oli vastassa todella nuiva terveyskeskuslääkäri. En saanut pyytämiäni labroja enkä tukea perussairauteni hoidon kanssa. Ainoa mitä siitä jäi käteen oli lääkeresepti ja todella ikävä ihmiskohtaaminen. Jäin yksin.
Sitten viime viikolla oli hammaslääkäri, jonka jälkeen olen oikeastaan vain maannut sängyssä ja halunnut kuolla. Hammaslääkäri keskittyi koko käynnin ajan lähinnä siihen, että moitti ja sätti minua ja hampaitani. Kuin ihmeen kaupalla yhtään reikää ei kuitenkaan ollut eikä hänestä tarvetta muulle kuin hammaskivenpoistolle, mutta tästäkään hän ei voinut mitään positiivista sanoa. Hoksasin vasta eilen, että hei sehän on hyvä juttu, ettei uusia reikiä ole. Hän meni henkilöön, kommentoi "tilannettani", satutti ihan tahallaan samalla kun sätkin siinä tuolissa kuin kala kuivalla maalla. Hän näki kyllä, että sattui ja tiuskaisi siihen, ettei pysty tekemään työtään kunnolla minun takiani. Ei myöskään suostunut vaihtamaan instrumenttia vähemmän satuttavaan, millä toinen hammaslääkäri oli tehnyt, vaikka pyysin. Puudutukselle vaan nauroi minulle päin naamaa. Lähdin sieltä kyyneleet silmissä.
En tiedä, miten saan asiani ikinä kuntoon, kun joka paikassa on seinä vastassa.
Ajatteletko koskaan, samat tähdet tuikkivat meidän kaikkien silmissä, sama aurinko hellii meidän kaikkien kasvoja, sama sade hyväilee meidän kaikkien ihoa. Ikuisuudessa me kaikki jo yhdessä kuljemme, emme siellä koskaan ole eroa tunteneet.
Älä siis murehdi ystäväni, ajatuksissa me kaikki jo yhtä olemme, anna näiden lämpimien mietteiden sydämesi tuntea, anna niiden säteiden sinuun lämpöä suoda.
Kärsimys on tehty meitä jalostamaan vain, että vahvempia olisimme elämän aalloilla ain. Älä siis heittäydy surun meren pohjaan, vaan anna sen laineiden sinua hellästi uittaa.
Edessäsi siintää jo kauneimmat rannat, vielä kangastuksena, mutta lähempänä kuin nyt uskoakaan jaksat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajatteletko koskaan, samat tähdet tuikkivat meidän kaikkien silmissä, sama aurinko hellii meidän kaikkien kasvoja, sama sade hyväilee meidän kaikkien ihoa. Ikuisuudessa me kaikki jo yhdessä kuljemme, emme siellä koskaan ole eroa tunteneet.
Älä siis murehdi ystäväni, ajatuksissa me kaikki jo yhtä olemme, anna näiden lämpimien mietteiden sydämesi tuntea, anna niiden säteiden sinuun lämpöä suoda.
Kärsimys on tehty meitä jalostamaan vain, että vahvempia olisimme elämän aalloilla ain. Älä siis heittäydy surun meren pohjaan, vaan anna sen laineiden sinua hellästi uittaa.
Edessäsi siintää jo kauneimmat rannat, vielä kangastuksena, mutta lähempänä kuin nyt uskoakaan jaksat.
ChatGPT:llä tehty?
Mulla kans uusiutu masennus, kolme vuotta menty ees taas kun nyt taas yritin vaan sinnitellä, "kun kesälomakin on kohta", ja sitten tulikin kuukauden sairasloma.
Lääkitys myös muutettiin ja nyt alkanut taas elämä voittaa.
Harmi ettei sulla ole työterveyttä! Mutta toivottavasti saat ajan lääkärille, ja pian!!!
Valoa sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kovia olet kokenut ap, älä kuitenkaan menetä uskoasi ja toivoasi muutaman epämiellyttävän ihmiskohtaamisen takia. Voimia.
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin nyt sitten samassa tilanteessa. Koin joitain kuukausia sitten semmoisen voimistumisen ja energiapiikin, jonka aikana aloin tehdä suunnitelmia, miten nostan itseni tästä ja pitkästä aikaa tuntui siltä, että elämässä oli jotain toivoa. Aloin tsempata ruokavalion ja liikkumisen suhteen ja päätin, että hoidan hampaat ja terveyden muutenkin tiptop kuntoon.
Noh, sehän ei ollut ihan niin yksinkertaista. Ensimmäisenä oli vastassa todella nuiva terveyskeskuslääkäri. En saanut pyytämiäni labroja enkä tukea perussairauteni hoidon kanssa. Ainoa mitä siitä jäi käteen oli lääkeresepti ja todella ikävä ihmiskohtaaminen. Jäin yksin.
Sitten viime viikolla oli hammaslääkäri, jonka jälkeen olen oikeastaan vain maannut sängyssä ja halunnut kuolla. Hammaslääkäri keskittyi koko käynnin ajan lähinnä siihen, että moitti ja sätti minua ja hampaitani. Kuin ihmeen kaupalla yhtään reikää ei kuitenkaan ollut eikä hänestä tarvetta muulle kuin hammaskivenpoistolle, mutta tästäkään hän ei voinut mitään positiivista sanoa. Hoksasin vasta eilen, että hei sehän on hyvä juttu, ettei uusia reikiä ole. Hän meni henkilöön, kommentoi "tilannettani", satutti ihan tahallaan samalla kun sätkin siinä tuolissa kuin kala kuivalla maalla. Hän näki kyllä, että sattui ja tiuskaisi siihen, ettei pysty tekemään työtään kunnolla minun takiani. Ei myöskään suostunut vaihtamaan instrumenttia vähemmän satuttavaan, millä toinen hammaslääkäri oli tehnyt, vaikka pyysin. Puudutukselle vaan nauroi minulle päin naamaa. Lähdin sieltä kyyneleet silmissä.
En tiedä, miten saan asiani ikinä kuntoon, kun joka paikassa on seinä vastassa.
Tee kirjallinen valitus ylimmälle johdolle. Tehkää muutkin omista kokemuksistanne. Ei tämä vetele, että psykopaattilääkärit vetävät 10 000 viiva 20 000 euron palkkoja ja aiheuttavat ihmisille vain lisää traumoja. Tuo lääkärien suorittama huono kohtelu on karannut täysin käsistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatteletko koskaan, samat tähdet tuikkivat meidän kaikkien silmissä, sama aurinko hellii meidän kaikkien kasvoja, sama sade hyväilee meidän kaikkien ihoa. Ikuisuudessa me kaikki jo yhdessä kuljemme, emme siellä koskaan ole eroa tunteneet.
Älä siis murehdi ystäväni, ajatuksissa me kaikki jo yhtä olemme, anna näiden lämpimien mietteiden sydämesi tuntea, anna niiden säteiden sinuun lämpöä suoda.
Kärsimys on tehty meitä jalostamaan vain, että vahvempia olisimme elämän aalloilla ain. Älä siis heittäydy surun meren pohjaan, vaan anna sen laineiden sinua hellästi uittaa.
Edessäsi siintää jo kauneimmat rannat, vielä kangastuksena, mutta lähempänä kuin nyt uskoakaan jaksat.
ChatGPT:llä tehty?
Kyllä se aivan omakohtaisten kokemusteni sydämeen jättämistä jäljistä oli tehty, ei tekoälyllä.
T. "runon" kirjoittaja
Asiattomasta käytöksestä on kyllä syytä tehdä valitus, ei ketään tule kohdella noin törkeästi.
Yritähän ap jaksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin nyt sitten samassa tilanteessa. Koin joitain kuukausia sitten semmoisen voimistumisen ja energiapiikin, jonka aikana aloin tehdä suunnitelmia, miten nostan itseni tästä ja pitkästä aikaa tuntui siltä, että elämässä oli jotain toivoa. Aloin tsempata ruokavalion ja liikkumisen suhteen ja päätin, että hoidan hampaat ja terveyden muutenkin tiptop kuntoon.
Noh, sehän ei ollut ihan niin yksinkertaista. Ensimmäisenä oli vastassa todella nuiva terveyskeskuslääkäri. En saanut pyytämiäni labroja enkä tukea perussairauteni hoidon kanssa. Ainoa mitä siitä jäi käteen oli lääkeresepti ja todella ikävä ihmiskohtaaminen. Jäin yksin.
Sitten viime viikolla oli hammaslääkäri, jonka jälkeen olen oikeastaan vain maannut sängyssä ja halunnut kuolla. Hammaslääkäri keskittyi koko käynnin ajan lähinnä siihen, että moitti ja sätti minua ja hampaitani. Kuin ihmeen kaupalla yhtään reikää ei kuitenkaan ollut eikä hänestä tarvetta muulle kuin hammaskivenpoistolle, mutta tästäkään hän ei voinut mitään positiivista sanoa. Hoksasin vasta eilen, että hei sehän on hyvä juttu, ettei uusia reikiä ole. Hän meni henkilöön, kommentoi "tilannettani", satutti ihan tahallaan samalla kun sätkin siinä tuolissa kuin kala kuivalla maalla. Hän näki kyllä, että sattui ja tiuskaisi siihen, ettei pysty tekemään työtään kunnolla minun takiani. Ei myöskään suostunut vaihtamaan instrumenttia vähemmän satuttavaan, millä toinen hammaslääkäri oli tehnyt, vaikka pyysin. Puudutukselle vaan nauroi minulle päin naamaa. Lähdin sieltä kyyneleet silmissä.
En tiedä, miten saan asiani ikinä kuntoon, kun joka paikassa on seinä vastassa.
Tee kirjallinen valitus ylimmälle johdolle. Tehkää muutkin omista kokemuksistanne. Ei tämä vetele, että psykopaattilääkärit vetävät 10 000 viiva 20 000 euron palkkoja ja aiheuttavat ihmisille vain lisää traumoja. Tuo lääkärien suorittama huono kohtelu on karannut täysin käsistä.
Mietin sitäkin, että onko se ihan kohtuuton ajatus, että joskus vähän miettisi sitä ihmistäkin, joka siellä vastaanotolla on, että joskus se voi olla todella hauraassa tilassa apua hakiessaan ja silloin sitä voisi kohdella ihan ihmisenä.
Mikä sut masensi? Mikä sitä ruokkii?
Voisit soittaa valtakunnalliseen kriisipuhelimeen, ainakin joku sinua kuuntelisi ja saisit ohjeita myös miten hakea apua.
Taustasyyt on tosiaan parempi kaivaa esille, jostainhan se masennus kumpuaa. Ilman juurisyyn hoitoa uusii herkästi, jos pelkästään lääkkeillä yrittää hoitaa.
Ajattelin että tänään ihan ensimmäiseksi soittaisit jollekin ystävälle, jolle voisit puhua ja purkaa tilannetta.
Soita jollekulle nyt vielâ ennen nukkumaanmenoa, tai sitten auttavaan puhelimeen. Niitä on monia ja niissä on ihmisiä jotka ymmärtävät ja voivat auttaakin.
Työterveyshuolto? Eikö ole keikkalaiselle?
Halauksin