Lue keskustelun säännöt.
Onko kenenkään muun nuorella ahdistuneisuushäiriötä?
13.04.2023 |
Miten ilmenee ja oletteko huomanneet mikä nuorta auttaa?
Omalla nuorella se näkyy koulun stressaamisena ja välttelynä, jää ahdistuksen takia pois koulusta tai lähtee kesken päivän. Paljon poissaoloja. Nuoren kanssa juteltu, että välttely on osa ongelmaa ja pitkälle tähtäimellä pahentaa sitä, mutta keskusteluista ei ole ainakaan näkyvää apua. Nuorella on psykan polin kontakti ja lääkitys; ei näkyvää apua ainakaan toistaiseksi.
Koen avuttomuutta ja keinottomuutta, olen tosi huolissani miten koulun käy enkä oikein keksi mitä muuta kannattaisi tehdä kuin keskustella ja yrittää tukea kouluun menoa? Nuori 18, joten "pakottaminen" ei onnistu eikä se auttaisikaan. Haluaisin tosi paljon auttaa nuortani, mutta tuntuu, että en keksi enää miten. Siksi kyselen neuvoja ja kaipaisin vertaistukeakin.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
En ole kuullutkaan tällaisesta, ihan uusi juttu! Nuoresi on varmaan maailman ainoa. Mikä uniikki lumihiutale!
Tällainen piti tulla kirjoittamaan, kun toinen etsii apua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Terapia, minun 17 v selvisi taustalla hoitamaton ADHD.
Meillä saattaa olla sama. Psykoterapiako siis auttoi?
Olin itse samanlaisessa tilanteessa nuorena. Ymmärrän huolesi hyvin! Tärkeintä on selvittää ahdistuksen juurisyy - ahdistaako muualla, vai vain koulussa? Liittykö ahdistus esim kiusaamiseen? Oletteko jutellert koululle? Ovatko he tietoisia ja mitä he ovat poissaoloista sanoneet? Olisiko esim etäkoulu mahdollisuus? Onko kyse lukiosta/amiksesta ja jos on 18 niin ei vissiin ole paljoa jäljellä? Kysy nuorelta itseltä miten häntä voisi tsempata. Mitä tulevaisuudensuunnitelmia? Itseäni auttoi tieto siitä, että jos hoidan kouluni kunnialla, pääsen pois pieneltä paikkakunnalta ja voin lähteä opiskelemaan ihan minne haluan!
Hyvå, että on psykan polin kontakti. Sitä kautta asiat lähtevät rullaamaan. Ei kai se haittaa, että koulua jää yksi vuosi väliin... Voit tukea muissa asioissa, itsenäistymisessä, kaverisuhteissa ym
Vierailija kirjoitti:
Hyvå, että on psykan polin kontakti. Sitä kautta asiat lähtevät rullaamaan. Ei kai se haittaa, että koulua jää yksi vuosi väliin... Voit tukea muissa asioissa, itsenäistymisessä, kaverisuhteissa ym
Kyllä se todellakin haittaa, jos koulu jää käymättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole kuullutkaan tällaisesta, ihan uusi juttu! Nuoresi on varmaan maailman ainoa. Mikä uniikki lumihiutale!
Tosi ikävää että sinua ei ole kukaan auttanut!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvå, että on psykan polin kontakti. Sitä kautta asiat lähtevät rullaamaan. Ei kai se haittaa, että koulua jää yksi vuosi väliin... Voit tukea muissa asioissa, itsenäistymisessä, kaverisuhteissa ym
Kyllä se todellakin haittaa, jos koulu jää käymättä.
Koulun voi käydä loppuun sitten kun vointi paranee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin itse samanlaisessa tilanteessa nuorena. Ymmärrän huolesi hyvin! Tärkeintä on selvittää ahdistuksen juurisyy - ahdistaako muualla, vai vain koulussa? Liittykö ahdistus esim kiusaamiseen? Oletteko jutellert koululle? Ovatko he tietoisia ja mitä he ovat poissaoloista sanoneet? Olisiko esim etäkoulu mahdollisuus? Onko kyse lukiosta/amiksesta ja jos on 18 niin ei vissiin ole paljoa jäljellä? Kysy nuorelta itseltä miten häntä voisi tsempata. Mitä tulevaisuudensuunnitelmia? Itseäni auttoi tieto siitä, että jos hoidan kouluni kunnialla, pääsen pois pieneltä paikkakunnalta ja voin lähteä opiskelemaan ihan minne haluan!
Kiitos vastauksesta ja avusta! Taustalla on kiusaamista, vaihdoimme sen takia paikkakuntaa 3 vuotta sitten eikä täällä uudella paikkakunnalla ole enää kiusattu. Ahdistus liittyy mielestäni aika selkeästi kouluun ja koulun sosiaalisiin tilanteisiin, vaikka nuori on herkkä jännittämään sosiaalisia tilanteita muutenkin. Stressaa myös. Koulusta ei hirveesti ole oltu yhteyksissä, joskus huomautettu poissaoloista, mutta mitään ei tapahdu. Nyt pyysin itse palaveria koululta, jos voisi jutella etä- tai itsenäisestä opiskelusta.
Sinulla meni ilmeisesti ohi tuo vaihe? Tosi hyvä! Ja huojentavaa minunkin kuulla.
Vierailija kirjoitti:
En ole kuullutkaan tällaisesta, ihan uusi juttu! Nuoresi on varmaan maailman ainoa. Mikä uniikki lumihiutale!
Miksi kirjoitit näin ilkeän viestin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvå, että on psykan polin kontakti. Sitä kautta asiat lähtevät rullaamaan. Ei kai se haittaa, että koulua jää yksi vuosi väliin... Voit tukea muissa asioissa, itsenäistymisessä, kaverisuhteissa ym
Kyllä se todellakin haittaa, jos koulu jää käymättä.
Terveys ensin! Kouluun pääsee takaisin.
Kiitos kaikille vastauksista ja tuesta myös tuon yhden ilkimyksen kanssa.
Unohtui tuohon yhteen vastata, että nuorella nyt siis lukion 2.vuosi menossa ja on ajatellut menevänsä yliopistoon. On siis tulevaisuuden suunnitelmia. Käy lukion neljässä vuodessa.
Terveys totta kai ensin, olen samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoja kokemuksia oman nuoren kanssa. On nyt kuitenkin jo toista vuotta yliopistossa opiskelemassa ja opinnot sujuneet hyvin. Vieläkin tosin ahdistaa, mutta on päässyt YTHS:n avun piiriin.
On tämä vanhemmuus kyllä melkoista vuoristorataa eikä huoli lopu koskaan. Halaus sulle ap.
Vierailija kirjoitti:
Hyvå, että on psykan polin kontakti. Sitä kautta asiat lähtevät rullaamaan. Ei kai se haittaa, että koulua jää yksi vuosi väliin... Voit tukea muissa asioissa, itsenäistymisessä, kaverisuhteissa ym
Ei se kontakti mitään auta jos työntekijöiden työtavat eivät auta voimaan paremmin.
Mulle poli halusi mm.boff label Seroquelin silloin kun siellä olin. Mieluiten myös kuntoutustukea/kuntoutusrahaa kerta toisensa jälkeen ja off label lääkkeitä Käyvän hoidon sijaan.
Toimiva apu löytyy sieltä, missä ihminen menee eteenpäin. Ei sieltä, missä jumitetaan paikoillaan.
Välttely on muuten terve keino suojautua liian kuormittavalta tilanteelta. Altistus ei auta jos siihen ei ole sopivia psyykkisiä keinoja. Se vain syventää kehää, koska on niin paljon epämukavuusalueella. Juttelu ei auta, koska ihminen itse tietää milloin altistus toimii ja milloin ei. Toisen puhe vain luo vastakkinasettelun, koska ihmisen pelko halutaan jyrätä omalla "psykoedukaatiolla"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samoja kokemuksia oman nuoren kanssa. On nyt kuitenkin jo toista vuotta yliopistossa opiskelemassa ja opinnot sujuneet hyvin. Vieläkin tosin ahdistaa, mutta on päässyt YTHS:n avun piiriin.
On tämä vanhemmuus kyllä melkoista vuoristorataa eikä huoli lopu koskaan. Halaus sulle ap.
Kiitos!
Vanhemmuus on tosiaan vuoristorataa, menee niin ihon alle toisen paha olo ja oma keinottomuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvå, että on psykan polin kontakti. Sitä kautta asiat lähtevät rullaamaan. Ei kai se haittaa, että koulua jää yksi vuosi väliin... Voit tukea muissa asioissa, itsenäistymisessä, kaverisuhteissa ym
Ei se kontakti mitään auta jos työntekijöiden työtavat eivät auta voimaan paremmin.
Mulle poli halusi mm.boff label Seroquelin silloin kun siellä olin. Mieluiten myös kuntoutustukea/kuntoutusrahaa kerta toisensa jälkeen ja off label lääkkeitä Käyvän hoidon sijaan.Toimiva apu löytyy sieltä, missä ihminen menee eteenpäin. Ei sieltä, missä jumitetaan paikoillaan.
Välttely on muuten terve keino suojautua liian kuormittavalta tilanteelta. Altistus ei auta jos siihen ei ole sopivia psyykkisiä keinoja. Se vain syventää kehää, koska on niin paljon epämukavuusalueella. Juttelu ei auta, koska ihminen itse tietää milloin altistus toimii ja milloin ei. Toisen puhe vain luo vastakkinasettelun, koska ihmisen pelko halutaan jyrätä omalla "psykoedukaatiolla"
Samaa mieltä, että ei riitä, että on kontakti. Meilläkin vähän väliä olo, että yhtä tyhjän kanssa, kun ongelma vain pahenee koko ajan. Hyvä näkökulma välttelyynkin, kiitos siitä. Ajattelun aihetta.
-ap
Ei ole. Ainoa on maapallolla. Hmm. Aika monia ahdistaa nimenomaan teini-iässä ja paljon.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Ainoa on maapallolla. Hmm. Aika monia ahdistaa nimenomaan teini-iässä ja paljon.
Tiedän, että on muita nuoria, joilla ahdistuneisuushäiriö, mutta en tiedä onko vauva-palstalla heidän vanhempiaan ja heitä etsin. Oli joo varmaan tyhmä otsikko.
- ap
Onko nuoresi siis ollut tutkimuksissa ja saanut diagnoosiksi ahdistuneisuushäriö?
Meillä samoja ongelmia, nuori saanut keskusteluapua, josta ei koe hyötyvänsä.
Ongelmat vain pahentuneet viime aikoina ja poissaolot koulusta lisääntyneet entisestään.
Palavereja toisensa jälkeen järjestetään, mutta mitään oikeaa apua tai tutkimuksiin nuori ei ole päässyt.
Vierailija kirjoitti:
Onko nuoresi siis ollut tutkimuksissa ja saanut diagnoosiksi ahdistuneisuushäriö?
Meillä samoja ongelmia, nuori saanut keskusteluapua, josta ei koe hyötyvänsä.
Ongelmat vain pahentuneet viime aikoina ja poissaolot koulusta lisääntyneet entisestään.
Palavereja toisensa jälkeen järjestetään, mutta mitään oikeaa apua tai tutkimuksiin nuori ei ole päässyt.
En tiedä voiko niitä sanoa tutkimuksiksi, esim.psykologin tutkimusta ei katsottu tarpeelliseksi. Nuori käynyt keskustelemassa ja täyttänyt lomakkeita ja dg on määrittämätön ahdistuneisuushäiriö, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. ADD:n aikovat vielä "tutkia" ja käsittääkseni se on käytännössä haastatteluja diva lomakkeen pohjalta.
Kuulostaa tosi tutulta teidän kokemukset. Olen koko ajan odottanut, koska alkaa oikeasti jotain kunnollista, mutta mitään ei ole tiedossa. Joka 2.viikko sairaanhoitajan tapaamiset ja välillä palavereita. Poissaolot täälläkin koko ajan vain lisääntyneet ja ahdistus myös. Turhauttavaa ja raskasta.
Tsemppiä ja voimia!
Terapia, minun 17 v selvisi taustalla hoitamaton ADHD.