Lue keskustelun säännöt.
Onko kenenkään muun nuorella ahdistuneisuushäiriötä?
13.04.2023 |
Miten ilmenee ja oletteko huomanneet mikä nuorta auttaa?
Omalla nuorella se näkyy koulun stressaamisena ja välttelynä, jää ahdistuksen takia pois koulusta tai lähtee kesken päivän. Paljon poissaoloja. Nuoren kanssa juteltu, että välttely on osa ongelmaa ja pitkälle tähtäimellä pahentaa sitä, mutta keskusteluista ei ole ainakaan näkyvää apua. Nuorella on psykan polin kontakti ja lääkitys; ei näkyvää apua ainakaan toistaiseksi.
Koen avuttomuutta ja keinottomuutta, olen tosi huolissani miten koulun käy enkä oikein keksi mitä muuta kannattaisi tehdä kuin keskustella ja yrittää tukea kouluun menoa? Nuori 18, joten "pakottaminen" ei onnistu eikä se auttaisikaan. Haluaisin tosi paljon auttaa nuortani, mutta tuntuu, että en keksi enää miten. Siksi kyselen neuvoja ja kaipaisin vertaistukeakin.
Kommentit (46)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on jo aikuinen lapsi, ADD ja ahdistuneisuushäiriö. Kelan Nuotti-valmennuksen piirissä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on jo aikuinen lapsi, ADD ja ahdistuneisuushäiriö. Kelan Nuotti-valmennuksen piirissä.
Onko se Nuotti hyvä? Kävikö hän 2.asteen koulutuksen? Missä vaiheessa valmennus alkoi?
- ap ja kiitos vastauksesta
Kumma, että nykyään puolet porukasta syö mielialalääkkeitä. Aikaisemmin tällaiset ahdistukset menivät ohi muutamassa päivässä ilman lääkkeitä. Myöskään ei kenellekään tullut kuuloonkaan, että olisi oltu menemättä kouluun.
Luulen, että kun nyt ahdistuksesta on tehty liian iso numero ja sairaus, siihen on helppo vedota, kun ei huvita. Nykyään voi vain sanoa, että mulla on esim. paniikkihäiriö, ja olla tekemättä mitään sillä varjolla. Monet teinitytöt harrastavat tätä.
Ongelma on siinä, että naisvaltainen sosiaalisektori uskoo mitä heille nuoret syöttävät. Ymmärtäminen ja yliempaattisuus ovat karanneet käsistä.
Huomiontarve voi myös saada aikaiseksi avuttomaksi ja "sairaaksi" heittäytymisen. Syy on liian lepsuksi muuttuneessa yhteiskunnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kumma, että nykyään puolet porukasta syö mielialalääkkeitä. Aikaisemmin tällaiset ahdistukset menivät ohi muutamassa päivässä ilman lääkkeitä. Myöskään ei kenellekään tullut kuuloonkaan, että olisi oltu menemättä kouluun.
Luulen, että kun nyt ahdistuksesta on tehty liian iso numero ja sairaus, siihen on helppo vedota, kun ei huvita. Nykyään voi vain sanoa, että mulla on esim. paniikkihäiriö, ja olla tekemättä mitään sillä varjolla. Monet teinitytöt harrastavat tätä.
Ongelma on siinä, että naisvaltainen sosiaalisektori uskoo mitä heille nuoret syöttävät. Ymmärtäminen ja yliempaattisuus ovat karanneet käsistä.
Huomiontarve voi myös saada aikaiseksi avuttomaksi ja "sairaaksi" heittäytymisen. Syy on liian lepsuksi muuttuneessa yhteiskunnassa.
Mitään hajua miten valtavasti mt-ongelmaisia ja alkoholisteja ankaruus ja kuri on aiheuttanut? Heistä ei vain enää puhuta, koska ovat olleet tk-eläkkeellä tai mullan alla jo kauan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on jo aikuinen lapsi, ADD ja ahdistuneisuushäiriö. Kelan Nuotti-valmennuksen piirissä.
Onko se Nuotti hyvä? Kävikö hän 2.asteen koulutuksen? Missä vaiheessa valmennus alkoi?
- ap ja kiitos vastauksesta
On ollut hyvä, on nyt puolivälissä. Pureutuvat hänen kanssaan nimenomaan uusiin tilanteisiin liittyvään ahdistukseen, joka on torpannut tehokkaasti opiskelut. 2 aste on vielä kesken, 3 alaa kokeillut. Lääkkeetön erään synnynnäisen terveydellisen tekijän vuoksi. Nuotin laatu riippuu tällä paikkakunnalla täysin palveluntarjoajasta, ja koska Kela ei saa suositella ketään, kannattaa kuunnella kelatädin äänenpainoja kun lukee toimijalistaa. Tämä vinkki Kelan sisältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on jo aikuinen lapsi, ADD ja ahdistuneisuushäiriö. Kelan Nuotti-valmennuksen piirissä.
Onko se Nuotti hyvä? Kävikö hän 2.asteen koulutuksen? Missä vaiheessa valmennus alkoi?
- ap ja kiitos vastauksesta
On ollut hyvä, on nyt puolivälissä. Pureutuvat hänen kanssaan nimenomaan uusiin tilanteisiin liittyvään ahdistukseen, joka on torpannut tehokkaasti opiskelut. 2 aste on vielä kesken, 3 alaa kokeillut. Lääkkeetön erään synnynnäisen terveydellisen tekijän vuoksi. Nuotin laatu riippuu tällä paikkakunnalla täysin palveluntarjoajasta, ja koska Kela ei saa suositella ketään, kannattaa kuunnella kelatädin äänenpainoja kun lukee toimijalistaa. Tämä vinkki Kelan sisältä.
Kiitos vastauksesta ja vinkistä! :) Kiva kuulla, että nuorenne kohdalla se on ollut hyvä. Pistän itse korvan taakse tulevaisuutta ajatellen. Tsemppiä teille ja nuorellenne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun tytärtä auttoi kun todettiin add ja sai siihen lääkityksen.
Itse kävin psykofyysisessä fysioterapiassa, sain siihen ihan julkiselta lähetteen. Sitä käytetään paljon esim Husissa mielenterveyden ongelmiin. Käytän sieltä opittuja taitoja ja tekniikoita kun ahdistaa. Suosittelisin sitä todella lämpimästi. Usein keskustelu ei välttämättä auta, joskus puhuminen jopa pahentaa kun sitä sitten miettii ja vatvoo. Joillain fyysiset toimintamallit auttaa enemmän, eli miten voi vaikka rauhoittaa omaa mieltä fyysisin keinoin.. Ihminen yliajattelee niin helposti, varsinkin nuoret!
Vierailija kirjoitti:
Mun tytärtä auttoi kun todettiin add ja sai siihen lääkityksen.
Itse kävin psykofyysisessä fysioterapiassa, sain siihen ihan julkiselta lähetteen. Sitä käytetään paljon esim Husissa mielenterveyden ongelmiin. Käytän sieltä opittuja taitoja ja tekniikoita kun ahdistaa. Suosittelisin sitä todella lämpimästi. Usein keskustelu ei välttämättä auta, joskus puhuminen jopa pahentaa kun sitä sitten miettii ja vatvoo. Joillain fyysiset toimintamallit auttaa enemmän, eli miten voi vaikka rauhoittaa omaa mieltä fyysisin keinoin.. Ihminen yliajattelee niin helposti, varsinkin nuoret!
Kiitos tästä! Olen yrittänyt opettaa nuorelle näitä kehollisia keinoja, hän ei kuitenkaan vaikuta niitä käyttävän. Ajattelen, että olisi varmaan parempi, että joku ulkopuolinen ja ammattilainen ohjaisi niitä hänelle, mutta täällä ei ole esim.tuota psykofyysistä fysioterapiaa saatavilla. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysy vain kuinka paljon. Nuorellani on vakava ahdistus, masennus ja koko pakka sekaisin. On hoidossa. Onneksi ehdimme. Pääasia saada nopeasti ulkopuolista apua. Yksin ei tämän asian kanssa pärjää, eikä ole pakkokaan. Perheelle, jonka nuori sairastuu, ei todellakaan mikään moralisointi auta. (Tyyliin ennen ei näitä ongelmia ollut , kuria vaan lisää)
Kun oikeasti pelkää, viekö nuori oman henkensä, sitä on valmis mihin ulkopuoliseen apuun tahansa. Oli se sitten lääkitys, terapia tai osastohoito. Voimia paljon saman asian kanssa kamppaileville.
Päivät ovat erilaisia. Välillä herää toivo. Välillä on yksinäinen ja pelokas olo, että selvitäänkö tästä koskaan. Kun kuulee tuttujen lapsien harrastavan, elävän täysillä, iskee mieleen iso haikeus, että kumpa oma nuori voisi kokea elämän hyvät puolet.
Mietin joka päivä, mitä virheitä tein, syyttelen itseäni ja olen surullinen. Se ei tilannetta auta.
Helpotti kirjoittaa tästä.
Meidän nuorella on myös ahdistuneisuushäiriö suurelta osin kiusaamisen seurauksena. Keskusteluavun alettua tilanne ensin paheni ennen kuin alkoi helpottaa, kun opiskelustressi oli niin kova. Poissaoloja ei ollut, mutta ei meilläkään mitään vanhempien neuvoja noudatettu. Lääkitystä ei ole. Tuttua on tuo huolen kanssa eläminen ja suru siitä ettei oman lapsen nuoruus olekaan sellaista, mitä keskimäärin, eikä pysty auttamaan. Nyt kun muutosta on tapahtunut parempaan, jaksan itsekin jo paljon paremmin. Haastetta tulee riittämään jatkossakin silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kumma, että nykyään puolet porukasta syö mielialalääkkeitä. Aikaisemmin tällaiset ahdistukset menivät ohi muutamassa päivässä ilman lääkkeitä. Myöskään ei kenellekään tullut kuuloonkaan, että olisi oltu menemättä kouluun.
Luulen, että kun nyt ahdistuksesta on tehty liian iso numero ja sairaus, siihen on helppo vedota, kun ei huvita. Nykyään voi vain sanoa, että mulla on esim. paniikkihäiriö, ja olla tekemättä mitään sillä varjolla. Monet teinitytöt harrastavat tätä.
Ongelma on siinä, että naisvaltainen sosiaalisektori uskoo mitä heille nuoret syöttävät. Ymmärtäminen ja yliempaattisuus ovat karanneet käsistä.
Huomiontarve voi myös saada aikaiseksi avuttomaksi ja "sairaaksi" heittäytymisen. Syy on liian lepsuksi muuttuneessa yhteiskunnassa.
Minä en ainakaan haluaisi olla yhtään ahdistunut. Mutta valitettavasti olen. Et ole ahdistusta kokenut kun noin kirjoittelet!
Vierailija kirjoitti:
Kysy vain kuinka paljon. Nuorellani on vakava ahdistus, masennus ja koko pakka sekaisin. On hoidossa. Onneksi ehdimme. Pääasia saada nopeasti ulkopuolista apua. Yksin ei tämän asian kanssa pärjää, eikä ole pakkokaan. Perheelle, jonka nuori sairastuu, ei todellakaan mikään moralisointi auta. (Tyyliin ennen ei näitä ongelmia ollut , kuria vaan lisää)
Kun oikeasti pelkää, viekö nuori oman henkensä, sitä on valmis mihin ulkopuoliseen apuun tahansa. Oli se sitten lääkitys, terapia tai osastohoito. Voimia paljon saman asian kanssa kamppaileville.
Päivät ovat erilaisia. Välillä herää toivo. Välillä on yksinäinen ja pelokas olo, että selvitäänkö tästä koskaan. Kun kuulee tuttujen lapsien harrastavan, elävän täysillä, iskee mieleen iso haikeus, että kumpa oma nuori voisi kokea elämän hyvät puolet.
Mietin joka päivä, mitä virheitä tein, syyttelen itseäni ja olen surullinen. Se ei tilannetta auta.
Helpotti kirjoittaa tästä.
Kiitos, kun kirjoitit! Ja hirveästi voimia teille, ei ole helppoa. Pitääkö teidän nuori taukoa koulusta? Minä en tiedä mitä sen kanssa tehdä, kun pelottaa, että tauon jälkeen kouluun meno olisi vielä vaikeampaa. Meilläkin oli kolmen viikon osastojakso nuorella ja sen jälkeen oli jo selvästi vaikeampi mennä kouluun.
Vierailija kirjoitti:
Meidän nuorella on myös ahdistuneisuushäiriö suurelta osin kiusaamisen seurauksena. Keskusteluavun alettua tilanne ensin paheni ennen kuin alkoi helpottaa, kun opiskelustressi oli niin kova. Poissaoloja ei ollut, mutta ei meilläkään mitään vanhempien neuvoja noudatettu. Lääkitystä ei ole. Tuttua on tuo huolen kanssa eläminen ja suru siitä ettei oman lapsen nuoruus olekaan sellaista, mitä keskimäärin, eikä pysty auttamaan. Nyt kun muutosta on tapahtunut parempaan, jaksan itsekin jo paljon paremmin. Haastetta tulee riittämään jatkossakin silti.
Kiitos! Tosi hyvä tuo, että teidän nuorella ei ollut poissaoloja. Osoittaa aikamoista sinnikkyyttä. Kiitos, kun kerroit, että avun saamisen aikana ensin paheni. Meidänkin nuorella hirveä stressi opinnoista ja keskusteluapua. Mutta tieto, että voi aluksi pahentua ennen kuin alkaa parantua, oli tosi lohdullinen. Tsemppiä ja voimia teillekin!
Tämä ketju herätti omia ajatuksia nuoruudestani. Olin itsekin kiusattu ja lähes koko nuoruuden ihan yksin. Ahdisti paljon aina varsinkin lukuvuoden alussa. Itkin paljon. En saanut itse mitään apua ja tukea kotonakaan. Taistelin silti lukionkin vielä loppuun asti. En ollut paljon pois, koska kotona ei hyväksytty sitä ja toisaalta en tiedä itsekään olisinko voinut enää sinne kouluun mennä pitkän poissaolon jälkeen. Kestin jotenkin silloin, mutta myöhemmin sitten en jaksanutkaan enää. Elämä ollut oikeastaan nyt vuosikausia tauolla. Moni pääsee eteenpäin ja itse vaan keskityn selviämään jotenkin. Minusta on aina "kiva" lukea, että jotkut vanhemnat oikeasti auttavat ja tukevat. On ihana lukea, että olette valmiit auttamaan ja otatte ne asiat todesta. Siinä tavallaan rakennetaan nuorelle otemoaa aikuisuutta ja elämää eikä jätetä yksin.
Edelliseen viestiin virhe. Eli parempaa aikuisuutta tarkoitin.
Ylös