Perheankeuden loukko

Mahtaako muilla olla tällaista? Perheellämme on kaikenlaista menneisyyden taakkaa ja me lapset olemme vanhemmiltamme oppineet huonoja käytösmalleja. Se on sitten johtanut kaikenlaisiin ongelmiin ihmissuhteiden muodostamisessa ja siihen, ettemme oikeasti tule juuri edes toistemme kanssa toimeen ja ollaan melko erakoita. Joten kuten ulkopuolisiin ihmisiin tutustuessa pystyn pitämään kulissit hetken aikaa ja esittämään normaalihkoa, mutta aina ne huonot mallit puskee lopulta läpi ja tulee halu vetäytyä johonkin "mörkötilaan". Yhden ihmissuhteen olen kyennyt muodostamaan, missä tunnen oloni suht normaaliksi ja pystyn puhumaan avoimesti asioista. Mutta omien perheenjäsenteni kanssa menen aivan täysin jumiin henkisesti, enkä jotenkin pysty olla samanlainen ihminen kuin tämän yhden kanssa. Perheeni vetää minut aina alas jonkinlaiseen ankeuteen eikä esim. perus tervehtiminen ja sellaiset normaalit tavat tunnu lainkaan luonnollisilta. Tämä jotenkin ärsyttää suuresti, enkä tiedä miten tällaisesta pääsisi "ulos". Tekee vain mieli vältellä perheenjäseniään jottei altistuisi sille huonolle vaikutukselle.