Mikä siinä on niin tuomittavaa,että kuuro haluaisi implantin?

että implantin hankkiminen katsotaan seuranpetturuudeksi.

Ystävälläni on kolme lasta, ja jokaisella heillä on implantit.

Heille se oli itsestään selvyys; mahdollistaa mm. sen että lapset pääsee aivan tavalliseen kouluun ja tavalliselle luokalle. Lapsille siis pystytään tarjoamaan mahdollisimman normaali elämä.



Mitä pahaa siinä voisi olla?



Yhtä lailla jos lapsi syntyisi vaikka ilman toista jalkaa, niin jos jalkaproteesi mahdollistaa kävelemisen, niin miksei sitä silloin hommattaisi?

Eli usein kuurot vanhemmat eivät halua implanttia lapselleen, koska haluavat että lapsi ei vieraannut heidän kulttuurista tms.



Ja kyllä ymmärrän että tällainen maailma täynnä ääniä joka on niin erilainen omasta, pelottaa vanhempia.



Tästä tuli kerran ohjelmaa telkkarista missä kuurot suomalaiset vanhemmat eivät haluneet implanttia lapselleen.

kiitos vastauksista.ap

Omituisinta on se, että vanhemmat itse kuulevat, mutta kuurolle lapselleen he eivät halua implanttia.

heillä on oma kieli ja kulttuuri.

Ammoisina aikoina pidettiin silmälaseja pirunsilminä....

En oikein tiedä miten itse suhtautuisin, jos lapseni olisi kuuro. Luultavasti haluaisin auttaa häntä kuulemaan.

sokea saisi mahdollisuuden saada näkönsä takaisin tai hedelmättömäksi todettu nainen voisi saada mahdollisuuden saada lapsia.Tai niin kuin joku viittasi tähän tekoraajaan.Olisko joku kuuro/kuulovammaisen lapsen vanhempi täällä?

Ihmiset, jotka eivät ole koskaan kuulleet tai kuuroutuneet jo pienenä lapsena, usein haluavat myös mahdollisesti kuurojen lastensa kuuluvan samaan kulttuuriin ja yhteisöön. Kuuroilla on usein hyvin vahva identiteetti. Sitä on vaikea selittää. Kuulevien vanhempien taholta ei varmaankaan vastustusta implanttiin niin usein tule.

ehkä isoin juttu tässä implantti-asiassa on se, että kuurot eivät koe että heilä puuttuu mitään tai että he olisivat jotenkin vajavaisia. meille kuuleville kuurous on vamma ti vajavaisuutta siitä, mitä pidämme normaalina ja hyvänä.



Näin tarkasteltuna implantti ei ole sama asia kun jalkaproteesi ihmiselle, jolta jalka puuttuu. voisin kuvitella, että kuurolle implantti on jokin vieras ja tarpeeton esine, joka asennetaan ihmiseen. vähän kun silikoonitissit.



kuurolla on kieli, kuuro ei tarvitse kuuloa ollakseen olemassa täydellisesti.



puhun nyt omasta puolestani, en edusta kuurojen näkökulmaa asiaan.

Viittomakieli on yksi kieli siinä missä muutkin, ja kuurojen äidinkieli.

Yleensä tehdään niin päin, että jos perheeseen syntyy kuuro lapsi, vanhemmat opettelevat viittomakielen. Käy viittomakielentulkki, joka ensin opettaa kuuleville vanhemmille viittomakielen ja nämä vasta opettavat kielen lapselleen.

Kaverini on vkt ja käynyt vuosien aikana monissa perhessä opettamassa. KOkonaan eri asia sitten on, miten motivoituneita vanhemmat ovat. Joillain tosiaan on se asenne, että ei kai tätä viittomakieltä tarvi opetella, ääh. Tunteja perutaan, tai pelkästään äiti osallistuu tunnille.

Viittomakieli on kuitenkin erittäin haastava kieli opeteltavaksi, koska sitä opetellaan ja puhutaan täysin eri tavalla kuin muita kieliä. Kaikille ei ole helppoa esimerkiksi opetella tiettyä viittomaa itse ja sitten samalla tajuta miltä se viittoma näytää kun joku toinen sen viittoo, peilikuvana. Ja viittomia on tuhansia!

Ei ihme, että vanhemmat haluavat lapselleen implantin, pääsevät itsekin helpommalla.

Sinänsä uskon, että menestyminen elämässä on kiinni luonteesta. Vertailukohtana minulla on kaksi samanikäistä poikaa, joista toinen kuuleva, toinen kuuro. Kuuro poika on käynyt ammattikoulun, saanut itselleen ammattitutkinnon rakennusalalta ja saanut vakituisen työpaikan, koska on erittäin taitava ja motivoitunut nuori parikymppinen työmies. Asiakkaatkin ovat tykänneet.

Toinen tapaus taas on kuuleva, täysin terve, mutta patalaiska. Kävi amista 2kk, sitten lopetti, nyt ollut monta vuotta kotona tekemättä mitään. Ei halua opiskella, ei halua hakea töitä, haluaa vaan laiskotella. Eikä siinä paljoa auta, että on kuuleva, jos motivaatio oman elämän eteen tehtävään työhön on nolla.

istutetaan implantti ja ulkopuolelle tulee vastaanotin. Leikkaus on myös erittäin kallis. Tuloksista ei ole varmuutta, mutta parhaimmillaankin saavutettu kuulo ei tule olemaan oikean kuulon kaltainen. Laitetta ei voi myöskään käyttää esim.saunassa tai uidessa ja nukkuessakin se otetaan pois. Luulen, että myös näistä syistä monet haluavat antaa lastensa olla sellaisia kun ovat.



Itse luultavasti antaisin leikata oman lapseni, sillä haluaisin hänen käyvän tavalliset koulut. Samalla haluaisin hänen oppivan myös viittomakielen ja tutustuvan kuurojen maailmaan. Implantti ja viittomakieli eivät siis tarvitse olla toisiaan poissulkevia tekijöitä.

Siksi, että ihminen täytyy hyväksyä sellaisena kuin hän on..

Ihmettelen myös..

Mutta kai sitä ei osaa oikein ajatella asiaa, kun itse kuulee. Mutta sanoisin itse niin että jos lapseni olisi kuuro ja haluaisi implantin, niin siitä vaan.



Minua jäi kuitenkin mietityttämään vielä enemmän se, että onko kuuroilla oikeasti noin vahva oma piirinsä? Suomessakin? Että kuulevien kanssa ei olla mielellään tekemisissä, seurustella jne. ?

Itse katsoimme ohjelman myös eilen, samoin noin 1kk sitten tulleen csi miamin jossa oli samaa teemaa.



Kuurot vanhemmat eivät välttämättä koe että heiltä puuttuisi jotakin. Jos he ovat perustaneet perheen, opiskelleet,

saaneet mieluisat työpaikat jne, miksi he kokisivat että heidän lastensa tarvitsisi kuulla jotta pärjäisivät? Suomessakin

kuuroilla on oma kulttuurinsa, ei ehkä ihan yhtä mustavalkoinen kuin mitä nämä sarjat antavat ymmärtää;) Kehoittaisin

tutustumaan esim kuuron räppärin Signmarkin teksteihin.



Miksi meidän lapsemme sitten on implantoitu. Me vanhemmat olemme kuulevia. Ajattelimme asian niin että jos lapsellamme on

mahdollisuus tulla puhekieliseksi meidän vanhempien tavoin, miksi emme tähän pyrkisi. Ehkä pelkäsimmekin että jos lapsemme

olisi viittomakielinen tulisiko hänestä väliinputoaja jopa omassa perheessään? Ei sillä ettemmekö olisi olleet motivoituneita

opiskelemaan myös viittomakielen, mutta jos vanhemmat olisivat puhuvia, olisi aika kaukana että kotikieleksi tulisi viittomakieli.

Eli vaikka olisimme viittoneet lapsellemme, olisimmeko "jaksaneet" viittoa kaiken puhumamme, kuulevat lapsethan kuulevat

kaikki vanhempien keskinäisetkin keskustelut.



Me emme kuitenkaan ajattele että vaikka lapsemme on leikattu hän on täysin puhekielinen. Joku jo sanoikin että on

tilanteita jolloin laitteita ei voi käyttää; koska laitteet eivät saa kastua jne. Tämän vuoksi meillä on mukana myös tukiviittomat.

Toivomme myös että lapsemme osaisi jonkin verran viittomia itsekin, koska lasten- ja nuorten perheille on paljon vertaistuki-kursseja

jne joissa voi olla myös viittomakielisiä lapsia, emmekä halua että lapsemme ei voisi keskustella heidän kanssaan. Tosiasia on

kuitenkin että lapsemme tulee olemaan huonokuuloinen ja joutuu tekemään töitä tavoittaakseen ikätovereidensa kuulotason jne.





Joku sana leikkauksista. Leikkauksia tehdään pääasiassa aikuisille ihmisille. Leikkaus kuin leikkaus on aina riski.

Suomessa on kuitenkin rajana että alle 1v lapsia ei leikattaisi, maailmalla nuorin leikattu on 4kk ikäinen. Suomessa ajatellaan

nimenomaan pienen lapsen nukutukseen liittyviä riskejä (lapsi nukutetaan sekä leikkaukseen että magneeti- ja röntgenkuviin ennen leikkausta),

sekä juurikin sitä että lapselle pienikin verenhukka voi olla kohtalokas (tämä ei ole ns verinen leikkaus, mutta ainahan jokin voi mennä

pieleen.) Implanttileikkauksen käynyt saa aina aivokalvontulehdusrokotteen, koska kun pään alueella operoidaan, on tuo yksi riski.

Toisaalta lasten aivokalvontulehdus on yksi suurimmista syistä miksi kuuleva lapsi kuuroutuu, tosin nyt aivokalvontulehdus-rokote

on luultavasti tulossa mukaan yleiseen rokoteohjelmaan. Lääkärit ovat oppineet leikkaamaan paremmin, samoin implantit ovat parantuneet

joten epäonnistuneita implanttileikkauksia tulee tällä hetkellä suht vähän. Se mitä itse ajattelin leikkauksen aikaan, oli että

lapseltamme lähti siinä pois oma kuulo. Tosin tuossa korvassa joka leikattiin, kuuloa ei jäljellä juuri ollut.

On joillekin kuuroille vain vaikea asia, koska kuurous koetaan osaksi identiteettiä ja siihen kuuluu olennaisena osana viittomakieli äidinkielenä.

viittomakieli on kieli, kuuroille kuurous on identiteetti ja että he eivät koe olevansa vammaisia (eikä heidän minusta pitäisikään kokea, eri asia on, onko se muillekaan hyväksi vai pahaksi joutua kokemaan olevansa vammainen - yleensä se kokemus tulee siitä, että YHTEISKUNTA jotenkin toimii niin että toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset)



Sitä minä en ymmärrä, että miksi nämä vanhemmat riistävät lapseltaan mahdollisuuden oppia MYÖS puhekielisiä kieliä. Minun äidinkieleni on suomi ja identiteettini ainakin jossain määrin suomalainen, mutta olen opetellut myös muita kieliä voidakseni kokea ja jakaa ajatuksia monien sellaisten kanssa, jotka eivät osaa suomea. Olen opetellut myös jonkin verran viittomakieltä (suomen ja ihan vähän saksaa), vaikka aika heikosti se sujuu. Miksi kuuron identiteetin täytyy rajata pois keskustelu kaikkien muiden kuin niiden kanssa, jotka opettelevat minun kieltäni?



Tältä kannalta kun asiaa ajattelee, ei ehkä yllätäkkään, että näkemys on niin vahva juuri USAssa. Ranskassa kai myös, vaikka siitä me emme juuri kuule kun he eivät tosiaan osaa kertoa sitä muuta kuin ranskaksi ihan siellä keskenään...

Jos mulle olisi mahdollista saada siihen implatti, ottaisin välittömästi.



Mielestäni ne jotka eivät lapselleen sellaista salli ovat täysiä kusipäitä ja heiltä lapset pois! Julmaa.

viittomakielihän on kuitenkin se äidinkieli aina, mutta jos voi tarjota lapselleen mahdollisuuden olla kaksikielinen eli saada sen puhutun kielen siihen rinnalle, niin minun mielestänihän se on vain rikkaus! Vaikka lapselle saataisiin kuulo implantilla, niin viittomakieltä täytyy tukea edelleen, koska se on se ensimmäinen kieli, jonka hän on oppinut. Sehän on sama kuin jos suomen puhekielisen pitäisi opetella esimerkiksi ruotsia ja mennä ruotsinkielisten sekaan ja puhua sitä aina, eikä suomea saisi puhua enää koskaan. Tietysti saa ja pitää, koska se on äidinkieli.



Minä olen kuuleva suomenkielinen ja osaan myös englantia ja ruotsia sekä jonkin verran saksaa ja espanjaa. Sitten kunhan minulla on lapsia, toivoisin myös heidän kiinnostuvan kielistä ja kieltenopiskelusta, koska se on mielestäni hyvin tärkeä asia maailmassa. En keksi miksi haluaisin estää heitä oppimasta ja käyttämästä jotain kieltä, jos siitä olisi heille etua ja se heitä kiinnostaisi. En kokisi, että se olisi minulta mitenkään pois. Kuuro voi tulla hienosti toimeen viittomakielellä, mutta miten se voisi olla häneltä pois, jos hän myös kuulisi ja voisi puhua?

viittomakieltä. Ihannehan tosiaan olisi, että lapsesta tulisi se suomen- että viittomakielinen. En tiedä, miksi vanhemmat eivät halua lastensa oppivan viittomakieltä. Jos itselläni olisi kuuro lapsi, haluaisin hänen ehdottamasta oppivan molemmat kielet. Viittomakieli on niin upea ja rikas kieli!! Niinkuin tietysti suomikin!