Mitä se vaikeiden kokemusten, traumojen ym "käsitteleminen" tarkoittaa?
Mitä se käsitteleminen käytännössä on, miten se tehdään?
Kommentit (74)
Minulle sen on ollut ihan omaa päänsisäistä pohdintaa. Olen yrittänyt hahmottaa syy- ja seuraussuhteita ja ymmärtää, miten tapahtumat ovat vaikuttaneet tekemiini ratkaisuihin ja miksi muut ihmiset ovat toimineet, kuten ovat toimineet. On helpompi jatkaa eteenpäin, kun on omassa mielessä selkeä kokonaisuus siitä, mitä on tapahtunut. Se auttaa usein myös hyväksymään että näin nyt on käynyt. Ehkä jopa antamaan anteeksi itselle ja kenties muillekin.
Psykoterapiassa minä puhuin vapaasti. Terapeutti saattoi keskeyttää ja kysyä jotain. Jotenkin hänen onnistui saada minut sanomaan ääneen kaikki kamala. Ja sen jälkeen niitä tunteita sanoitettiin ja sain itse jotenkin etäisyyttä niihin asioihin. Vaikea selittää.. Kun kuulin itseni itkevän niitä tapahtumia, niin jollain tapaa teki mieli lohduttaa itseä. Huomasin vuosien myötä etten ole syypää minulle tapahtuneisiin asioihin.
Lapsuuden traumat vaikuttavat ihmissuhteisiin
https://www.hyvakysymys.fi/artikkeli/lapsuuden-traumat-vaikuttavat-ihmi…
Ihmisellä saattaa olla ihannoitu toive toisesta ihmisestä, joka parantaa ja korjaa hänen kärsimyksensä. Ihminen voi hakea ristiriidatonta suhdetta ja pettyy entistä enemmän, kun muut eivät täytä korkeita odotuksia.
Tuohan on ihan yleisin parisuhteen perustamisen kompastus kun haetaan täydellistä ihmistä.
Ei ainakaan oikeutusta kohdella uudelleen samoin, kuin trauman aiheuttaneet ovat kohdelleet.
Kaipa se on tapahtumien läpikäyminen ja ymmärtäminen etteivät tapahtumat olleet omaa syytä ja trauman aiheuttaneet ovat vastuussa omista teoistaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisellä saattaa olla ihannoitu toive toisesta ihmisestä, joka parantaa ja korjaa hänen kärsimyksensä. Ihminen voi hakea ristiriidatonta suhdetta ja pettyy entistä enemmän, kun muut eivät täytä korkeita odotuksia.
Tuohan on ihan yleisin parisuhteen perustamisen kompastus kun haetaan täydellistä ihmistä.
Ei kyse ole välttämättä liian korkeista odotuksista tai täydellisyyden etsimisestä. Ennemminkin siitä, ettei huoli samanlaista, kuin ex oli, koska tajuaa ettei hänen käytöksensä ollut rakkautta vaan omistamisenhalua ja kontrollointia.
Vierailija kirjoitti:
Psykoterapiassa minä puhuin vapaasti. Terapeutti saattoi keskeyttää ja kysyä jotain. Jotenkin hänen onnistui saada minut sanomaan ääneen kaikki kamala. Ja sen jälkeen niitä tunteita sanoitettiin ja sain itse jotenkin etäisyyttä niihin asioihin. Vaikea selittää.. Kun kuulin itseni itkevän niitä tapahtumia, niin jollain tapaa teki mieli lohduttaa itseä. Huomasin vuosien myötä etten ole syypää minulle tapahtuneisiin asioihin.
Miksi siihen tarvittiin jotain toista ihmistä sanomaan mitään. Johan sen saman olisi älykäs ihminen itsekkin tajunnut ennen jo vuosiakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykoterapiassa minä puhuin vapaasti. Terapeutti saattoi keskeyttää ja kysyä jotain. Jotenkin hänen onnistui saada minut sanomaan ääneen kaikki kamala. Ja sen jälkeen niitä tunteita sanoitettiin ja sain itse jotenkin etäisyyttä niihin asioihin. Vaikea selittää.. Kun kuulin itseni itkevän niitä tapahtumia, niin jollain tapaa teki mieli lohduttaa itseä. Huomasin vuosien myötä etten ole syypää minulle tapahtuneisiin asioihin.
Miksi siihen tarvittiin jotain toista ihmistä sanomaan mitään. Johan sen saman olisi älykäs ihminen itsekkin tajunnut ennen jo vuosiakin.
Kyse on tunnetasosta eikä älyllistämisestä. Eri
Integroidaan trauma osaksi elämäntarinaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisellä saattaa olla ihannoitu toive toisesta ihmisestä, joka parantaa ja korjaa hänen kärsimyksensä. Ihminen voi hakea ristiriidatonta suhdetta ja pettyy entistä enemmän, kun muut eivät täytä korkeita odotuksia.
Tuohan on ihan yleisin parisuhteen perustamisen kompastus kun haetaan täydellistä ihmistä.
Ei kyse ole välttämättä liian korkeista odotuksista tai täydellisyyden etsimisestä. Ennemminkin siitä, ettei huoli samanlaista, kuin ex oli, koska tajuaa ettei hänen käytöksensä ollut rakkautta vaan omistamisenhalua ja kontrollointia.
Minä en ole koskaan löytänyt tuollaista ihmistä ja miksiköhän ne hakeutuvat vain läheisriippuvaisten seuraan nämä omistamisenhaluiset ja kontrolloivat. Kun läheisriippuvainen tuntee heti että ne sairaat suhteet ovat rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykoterapiassa minä puhuin vapaasti. Terapeutti saattoi keskeyttää ja kysyä jotain. Jotenkin hänen onnistui saada minut sanomaan ääneen kaikki kamala. Ja sen jälkeen niitä tunteita sanoitettiin ja sain itse jotenkin etäisyyttä niihin asioihin. Vaikea selittää.. Kun kuulin itseni itkevän niitä tapahtumia, niin jollain tapaa teki mieli lohduttaa itseä. Huomasin vuosien myötä etten ole syypää minulle tapahtuneisiin asioihin.
Miksi siihen tarvittiin jotain toista ihmistä sanomaan mitään. Johan sen saman olisi älykäs ihminen itsekkin tajunnut ennen jo vuosiakin.
Siinä on sellainen erikoinen juttu, että kun vaikeita traumoja pyörittelee omassa mielessään, ne kaikki asiat eivät välttämättä nouse mieleen edes vuosikymmenien aikana. Ajatukset vaan kiertää kehää ja paha olo syvenee. Osan asioista on saattanut haudata mielestään, koska _ei pysty_ ajattelemaan niitä.
Lääkkeet auttoi siihen, että kestin edes miettiä menneitä. Kun piti puhua, niin meni vuosi ennenkuin suusta tuli ulos ne vaikeimmat tapahtumat.
Tunnemuistot on sellaisia ettei niissä voi järkeillä mitään. Ne vie. Opin terapiassa ottamaan ne vastaan murtumatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykoterapiassa minä puhuin vapaasti. Terapeutti saattoi keskeyttää ja kysyä jotain. Jotenkin hänen onnistui saada minut sanomaan ääneen kaikki kamala. Ja sen jälkeen niitä tunteita sanoitettiin ja sain itse jotenkin etäisyyttä niihin asioihin. Vaikea selittää.. Kun kuulin itseni itkevän niitä tapahtumia, niin jollain tapaa teki mieli lohduttaa itseä. Huomasin vuosien myötä etten ole syypää minulle tapahtuneisiin asioihin.
Miksi siihen tarvittiin jotain toista ihmistä sanomaan mitään. Johan sen saman olisi älykäs ihminen itsekkin tajunnut ennen jo vuosiakin.
Kun vahinko on tapahtunut suhteessa toiseen ihmiseen, on se korjattavakin suhteessa toiseen ihmiseen. Älyllinen ymmärtäminen ei riitä eikä kukaan pullossa kasva (ei koskaan olisi pitänyt joutua yrittämäänkään).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisellä saattaa olla ihannoitu toive toisesta ihmisestä, joka parantaa ja korjaa hänen kärsimyksensä. Ihminen voi hakea ristiriidatonta suhdetta ja pettyy entistä enemmän, kun muut eivät täytä korkeita odotuksia.
Tuohan on ihan yleisin parisuhteen perustamisen kompastus kun haetaan täydellistä ihmistä.
Ei kyse ole välttämättä liian korkeista odotuksista tai täydellisyyden etsimisestä. Ennemminkin siitä, ettei huoli samanlaista, kuin ex oli, koska tajuaa ettei hänen käytöksensä ollut rakkautta vaan omistamisenhalua ja kontrollointia.
Minä en ole koskaan löytänyt tuollaista ihmistä ja miksiköhän ne hakeutuvat vain läheisriippuvaisten seuraan nämä omistamisenhaluiset ja kontrolloivat. Kun läheisriippuvainen tuntee heti että ne sairaat suhteet ovat rakkautta.
Kyllä minulla soivat hälytyskellot jo hyvin lyhyenkin tutustumisen perusteella, jos toinen osoittaa käytösmalleja ja asenteita tiettyyn suuntaan enkä tosiaankaan ole kokenut kontrolloinnin olevan rakkautta. Jostakin syystä miehet joita olen deittaillut ovat olleet tämän kaltaisia, mutta se ei tarkoita, että hyväksyisin heidän käytöstään vaan suhteet ovat päättyneet päätökseeni, koska EI. Tätä en hyväksy ja tähän en suostu.
Miksi ihmiset saavat traumoja vielä aikuisena? Eikö niillä ole resilienssiä?
Itse olen melko suojassa moisilta, kun pystyn aina aloittamaan puhtaalta sivulta.
Minulla on vain nykyhetki, aina.
En ymmärrä jtn "menneisyyden taakkaa". Mennyt ei ole enää läsnä eikä siten vaikuta.
En myöskään elä tulevaisuudessa. Minulla ei ole pitkän tähtäimen tavoitteita ja toiveita. Tulee mitä tulee.
Olen vahvasti aspergerpiirteinen, ei dg kumminkaan.
Puhumalla. Myötämällä ja hyväksymällä erilaiset omat ajatuksensa ja tajuamalla niiden väristymiä. Myöntämällä, että omissa kasvuolosuhteissa oli mätää ja että omat (joskus inannoidut) vanhemmat olivat tietyissä asioissa jopa pahoja (tai ainakin kypsymättömiä). Kaivautumalla sisään omaan tunnemaailmaan ja tuntemalla niitä tunteita. Tunteen haluavat tulla ulos ja ne pitää päästää ulos. Joskus ne kätkevät alleen toisia tunteita, jotka tulevat tunnettaviksi vasta muun tunnepainolastin poistuttua. isäksi se tosiaan vaatii sellaista oman elämän ottamista haltuun myönteisellä ja rakentavalla asenteella, eli että "tästä selvitään entistä vanvenpina". Kehoakaan ei tule unohtaa, eli erilaisia kehollisia jännitystiloja käydään läpi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset saavat traumoja vielä aikuisena? Eikö niillä ole resilienssiä?
Itse olen melko suojassa moisilta, kun pystyn aina aloittamaan puhtaalta sivulta.
Minulla on vain nykyhetki, aina.
En ymmärrä jtn "menneisyyden taakkaa". Mennyt ei ole enää läsnä eikä siten vaikuta.
En myöskään elä tulevaisuudessa. Minulla ei ole pitkän tähtäimen tavoitteita ja toiveita. Tulee mitä tulee.
Olen vahvasti aspergerpiirteinen, ei dg kumminkaan.
Vaikka itse olisikin valmis siihen, että menneet ovat menneitä, ei ympäristö välttämättä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykoterapiassa minä puhuin vapaasti. Terapeutti saattoi keskeyttää ja kysyä jotain. Jotenkin hänen onnistui saada minut sanomaan ääneen kaikki kamala. Ja sen jälkeen niitä tunteita sanoitettiin ja sain itse jotenkin etäisyyttä niihin asioihin. Vaikea selittää.. Kun kuulin itseni itkevän niitä tapahtumia, niin jollain tapaa teki mieli lohduttaa itseä. Huomasin vuosien myötä etten ole syypää minulle tapahtuneisiin asioihin.
Miksi siihen tarvittiin jotain toista ihmistä sanomaan mitään. Johan sen saman olisi älykäs ihminen itsekkin tajunnut ennen jo vuosiakin.
Kyse on tunnetasosta eikä älyllistämisestä. Eri
Luodaanko terapeuttiin tunnesuhde?
Saa irtipäästää jos voi. Jos nousee kysymyksiä, niihin intuitiivisesti vastauksen löytäminen tai sitten ei tiedä. Voi yrittää suojata itseään uusilta traumoilta, kun lupaa itselleen ettei anna jonkun enää tehdä niin itselleen, pysyy kaukana. Ei syytä itseään, että tilanteesta oli vaikea päästä pois, muiden vuoksi - jokin rakensi sen ansan tai tilanteen. Tiedostaminen.
Itsenäisesti olen lukenut aiheesta sekä kirjoittanut, piirtänyt ja liikkunut ajatuksia ja tunteita ulos. Terapiassa traumaattisia tapahtumia rakennettiin uudelleen ja mukaan tuotiin turvaa antavia elementtejä, mikä muutti tapahtumien muistijälkeä. Sain kokemaltani rauhan. Samalla olen opetellut ulos selviytymiskeinoista, jotka eivät nykypäivänä enää toimi, ja opetellut uusia.
Alkuun kerrotaan historia, eli ne tapahtumat, jotka trauman on aiheuttanut. Yleensä kaverina myös masennus. Masennus täytyy hoitaa alta pois, jotta eheytymisprosessi pääsee käyntiin.
En tarkkaan enää muista, mutta enemmän siellä käytiin niitä käsitteitä, joita turvallisessa kasvuympäristössä on. Itse täytyi tietää mikä on oikein ja mikä väärin.
Itsellä ainakin vuosien saatossa omien lasten kautta se oman lapsuuden vääristymä tuli vahvasti esiin. Siinä minä tanssin ohuella nuoralla, jotta en aiheuta omille lapsille traumaa omien kokemusten kautta.
Onneksi lapsuudessani ja muutenkin elämäni varrella oli niitä terveitä kasvattajia, jotta tiesin mikä on oikein ja mikä väärin.
Prosessina todella raskas, en olisi selvinnyt ilman puolisoni tukea ja hyvää psykoterapeuttia. Suuri kiitos kuuluu myös tien näyttäjille eli lapsilleni. Suurempaa rakkautta ei ole kuin äidin rakkaus. Itse jäin siitä paitsi, minun lapseni eivät.