Lue keskustelun säännöt.
Mitä se vaikeiden kokemusten, traumojen ym "käsitteleminen" tarkoittaa?
11.04.2023 |
Mitä se käsitteleminen käytännössä on, miten se tehdään?
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehittyä? Ihmisiksi, jotka eivät tarvitse toisia ihmisiä? Sellainen olin traumatisoituneena. Tai siis sellaiseksi tekeydyin. Kehityksenä pidän sitä, että opin luottamaan muihinkin kuin itseeni ja pystyn nykyään luomaan sekä ylläpitämään terveitä ihmissuhteita.
Tämä on juuri se valhe, jota minulle on vakuuteltu vuosia. Olet heikko, jos tarvitset ketään. Ole itsellinen nainen, joka pärjää yksin. Usko rakkaudeksi se mikä on väkivaltaa, eristämistä ja kaltoinkohtelua. Suurta valhetta ja todellisuuden vääristämistä.
Juu, täysin luonnotonta. Nimenomaan traumoja käsitellessä olen huomannut, miten monet asiat elämässä olen oppinut aivan nurinkurin.
Nämä eivät ole käsityksiäni vaan niitä ajatuksia joita minulle on yritetty syöttää viime vuosina. Ole palvelija, tehtäväsi on auttaa ja palvella, olla sitoutumatta ja vakiintumatta sekä pyytämättä tai vaatimatta asiallista kohtelua. Aina vain mukautua ja sopeutua sekä olla reagoimatta. Puolestani on mukamas tiedetty paremmin. Nyt riitti. On minun vuoroni ja tyytyminen on menneisyyttä. Minulla on oikeus tunteisiini ja itseni arvostamiseen, vakauteen ja turvallisuuteen siinä missä kenellä tahansa toisellakin. Samoin vastavuoroisiin ihmissuhteisiin, rakastamiseen ja sosiaalisuuteen sekä kosketukseen ja hellyyteen.
Miten ihmeessä onnistuit yhdistämään vahvan, itsenäisen naisen vs. alistava parisuhde! Oikeasti vahva nainen ei olisi katsellut tuommoista päivääkään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset saavat traumoja vielä aikuisena? Eikö niillä ole resilienssiä?
Itse olen melko suojassa moisilta, kun pystyn aina aloittamaan puhtaalta sivulta.
Minulla on vain nykyhetki, aina.
En ymmärrä jtn "menneisyyden taakkaa". Mennyt ei ole enää läsnä eikä siten vaikuta.
En myöskään elä tulevaisuudessa. Minulla ei ole pitkän tähtäimen tavoitteita ja toiveita. Tulee mitä tulee.
Olen vahvasti aspergerpiirteinen, ei dg kumminkaan.Vaikka itse olisikin valmis siihen, että menneet ovat menneitä, ei ympäristö välttämättä ole.
Pitääkö ympäristön sitten mennä terapiaan?
Ei vaan, jos ympäristä ja kanssaihmiset olisivat vaikka puuttumatta kenenkään traumoihin tai oletettuihin traumoihin ja etenkin puuttumatta ammatinvalintaan tai suhdevalintoihin sekä olisivat hyssyttelemättä, kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Nooh, ei niistä tarvi välittää! Tallaa vaan omaa polkuaan ja kasvaa itsenäiseksi ihmiseksi. 👍 Vapaa ja riippumaton muiden 'traumoista'.
Kai ymmärrät sosiaalisuuden ja yhteisön merkityksen ihmiselle?
No enpä taida ymm.. tarvita. Minäkin olen ihminen.
Vaikket sinä tarvitsisikaan, niin on meitä , jotka tarvitsevat.
Ettekä selvästi edes yritä kehittyä?! Käsittämätöntä.
No, psykologia on pseudotiedettä, johon hölmöt uskovat.Kehittyä? Ihmisiksi, jotka eivät tarvitse toisia ihmisiä? Sellainen olin traumatisoituneena. Tai siis sellaiseksi tekeydyin. Kehityksenä pidän sitä, että opin luottamaan muihinkin kuin itseeni ja pystyn nykyään luomaan sekä ylläpitämään terveitä ihmissuhteita.
Kyllä näin. Mutta ihminen on terve ja vapaa vasta, kun muut ihmiset eivät ole hänelle pakkomielle, joita ilman ei tule toimeen. Itsenäinen ihminen on riippumaton ja pärjää mainiosti (henkisesti) yksinkin. Ketään ei tarvita pönkittämään, kun seisoo omilla jaloillaan.
Kuka tässä on puhunut pönkittämisestä tai pakkomielteistä? Riippumattomuus ei tarkoita erakoitumista tai vahvuuteen sairastumista.
Sitähän olen yrittänyt teille tolkuttaa! 🤦🏻
Ä m m i e n länkytystä koko ketju. 🥱
Paljon saa tosiaan lukea väitteitä tästä, että ihmiset itse rikkoo itsensä liian "korkeilla odotuksilla".
Minusta asia ei ole näin, vaan terveeseen omanarvontuntoon sekä itsetuntoon kuuluu tietyt edellytykset itseä ja muita kohtaan. Ei mitään kuuta taivaalta, vaan oman sekä toisen ihmisarvon kunnioittamista. Ettei tahallaan satuteta eikä tehdä vahinkoa muille, rikota ihmisiä tahallaan tarpeettomasti, ilkeyttään ja pahuuttaan. Ettei tuhota toisten perusturvaa ja kykyä luottaa elämään ja ihmisiin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset saavat traumoja vielä aikuisena? Eikö niillä ole resilienssiä?
Itse olen melko suojassa moisilta, kun pystyn aina aloittamaan puhtaalta sivulta.
Minulla on vain nykyhetki, aina.
En ymmärrä jtn "menneisyyden taakkaa". Mennyt ei ole enää läsnä eikä siten vaikuta.
En myöskään elä tulevaisuudessa. Minulla ei ole pitkän tähtäimen tavoitteita ja toiveita. Tulee mitä tulee.
Olen vahvasti aspergerpiirteinen, ei dg kumminkaan.
As piirteisenä et kykene resilienssiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehittyä? Ihmisiksi, jotka eivät tarvitse toisia ihmisiä? Sellainen olin traumatisoituneena. Tai siis sellaiseksi tekeydyin. Kehityksenä pidän sitä, että opin luottamaan muihinkin kuin itseeni ja pystyn nykyään luomaan sekä ylläpitämään terveitä ihmissuhteita.
Tämä on juuri se valhe, jota minulle on vakuuteltu vuosia. Olet heikko, jos tarvitset ketään. Ole itsellinen nainen, joka pärjää yksin. Usko rakkaudeksi se mikä on väkivaltaa, eristämistä ja kaltoinkohtelua. Suurta valhetta ja todellisuuden vääristämistä.
Juu, täysin luonnotonta. Nimenomaan traumoja käsitellessä olen huomannut, miten monet asiat elämässä olen oppinut aivan nurinkurin.
Nämä eivät ole käsityksiäni vaan niitä ajatuksia joita minulle on yritetty syöttää viime vuosina. Ole palvelija, tehtäväsi on auttaa ja palvella, olla sitoutumatta ja vakiintumatta sekä pyytämättä tai vaatimatta asiallista kohtelua. Aina vain mukautua ja sopeutua sekä olla reagoimatta. Puolestani on mukamas tiedetty paremmin. Nyt riitti. On minun vuoroni ja tyytyminen on menneisyyttä. Minulla on oikeus tunteisiini ja itseni arvostamiseen, vakauteen ja turvallisuuteen siinä missä kenellä tahansa toisellakin. Samoin vastavuoroisiin ihmissuhteisiin, rakastamiseen ja sosiaalisuuteen sekä kosketukseen ja hellyyteen.
Miten ihmeessä onnistuit yhdistämään vahvan, itsenäisen naisen vs. alistava parisuhde! Oikeasti vahva nainen ei olisi katsellut tuommoista päivääkään!
Nyt en puhu parisuhteesta vaan useammasta ihmissuhteesta, niin ystävyys-, kuin perhesuhteista. Vahvuutta on pystyä myös näyttämään heikkoutensa eikä vain hampaat irvessä pärjätä ja selvitä, koska täytyy olla vahva. Yksittäinen alistava parisuhde on "helppo" jättää taakse. Silloin, kun kyseessä on usealta taholta tuleva vakuuttelu, että kaikki minkä niin tunteen-, kuin järjen tasolla kokee vääräksi ja epäoikeudenmukaiseksi, todellisuudentaju hämärtyy.
Meillä taitaa olla erilainen käsitys "oikeasti" vahvasta naisesta (kuka määrittää oikean tämän suhteen?). Mielestäni itsellisyys ja yksin pärjääminen eivät ole erityisesti vahvuuden osoituksia. Avoimuus ja kyky läheisyyteen ovat minulle osa vahvuutta ja feminiinistä voimaa.
Miksi jotkut mutuilijat ja provoilijat tulevat pätemään ketjuun, jonka aiheesta he eivät tiedä mitään, mutta mielipiteitä löytyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset saavat traumoja vielä aikuisena? Eikö niillä ole resilienssiä?
Itse olen melko suojassa moisilta, kun pystyn aina aloittamaan puhtaalta sivulta.
Minulla on vain nykyhetki, aina.
En ymmärrä jtn "menneisyyden taakkaa". Mennyt ei ole enää läsnä eikä siten vaikuta.
En myöskään elä tulevaisuudessa. Minulla ei ole pitkän tähtäimen tavoitteita ja toiveita. Tulee mitä tulee.
Olen vahvasti aspergerpiirteinen, ei dg kumminkaan.Vaikka itse olisikin valmis siihen, että menneet ovat menneitä, ei ympäristö välttämättä ole.
Pitääkö ympäristön sitten mennä terapiaan?
Ei vaan, jos ympäristä ja kanssaihmiset olisivat vaikka puuttumatta kenenkään traumoihin tai oletettuihin traumoihin ja etenkin puuttumatta ammatinvalintaan tai suhdevalintoihin sekä olisivat hyssyttelemättä, kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Nooh, ei niistä tarvi välittää! Tallaa vaan omaa polkuaan ja kasvaa itsenäiseksi ihmiseksi. 👍 Vapaa ja riippumaton muiden 'traumoista'.
Kai ymmärrät sosiaalisuuden ja yhteisön merkityksen ihmiselle?
No enpä taida ymm.. tarvita. Minäkin olen ihminen.
Vaikket sinä tarvitsisikaan, niin on meitä , jotka tarvitsevat.
Ettekä selvästi edes yritä kehittyä?! Käsittämätöntä.
No, psykologia on pseudotiedettä, johon hölmöt uskovat.Kehittyä? Ihmisiksi, jotka eivät tarvitse toisia ihmisiä? Sellainen olin traumatisoituneena. Tai siis sellaiseksi tekeydyin. Kehityksenä pidän sitä, että opin luottamaan muihinkin kuin itseeni ja pystyn nykyään luomaan sekä ylläpitämään terveitä ihmissuhteita.
Kyllä näin. Mutta ihminen on terve ja vapaa vasta, kun muut ihmiset eivät ole hänelle pakkomielle, joita ilman ei tule toimeen. Itsenäinen ihminen on riippumaton ja pärjää mainiosti (henkisesti) yksinkin. Ketään ei tarvita pönkittämään, kun seisoo omilla jaloillaan.
On paljon eri tavoin sairaita ihmisiä, jotka eivät kykene hyviin ihmissuhteisiin. Osa eristäytyy, osa käyttää toisia hyväkseen. Terve ihminen pystyy olemaan yksin ja terve ihminen osaa solmia hyviä läheisiä suhteita, myös intiimejä, joissa on riski haavoittua ja vaaditaan avoimuutta ja yhteistyötaitoja.
Sitä että häiritään enemmän ja tehdään rikoksia sille tyypille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erään terapeutin näkemys henkilöstä joka tunsi että "kaikki on vastaan" ja on kokenut vääryyttä asioissa, joita ei voi todistaa esim. mainitsee lukuisat asiat, mitkä liittyy gang stalkingiin, oli se että pistä pois tuollaiset harhaiset ajatukset.
Ainoa mutta oli että tiesin 100%varmuudella, että henkilölle oli tehty kaikki mitä hän väitti. Hieman surkuhupaisa tuo lause "se luulee että kaikki on vastaan." Eikä se ikinä edes käyttänyt tuollasta sanontaa. Kertoi vaan kaikista tapahtumista, mitkä liittyivät gang stalkingiin ja mitä oli tehty. Jos se ei ole henkilöä vastaan suunnattu, niin harva ottaisi kyseiset teot ystävällisenä eleenäkään. Oli rikosista kuitenkin kyse ja valheista.
Olen ihmetellyt joskus samaa tällä palstalla. Siihen tuli vain vittuilevia vastauksia tyyliin "Oletko todellakin niin kehittymätön, että et tiedä mitä se tarkoittaa. Kaikki muut kyllä tietävät."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset saavat traumoja vielä aikuisena? Eikö niillä ole resilienssiä?
Itse olen melko suojassa moisilta, kun pystyn aina aloittamaan puhtaalta sivulta.
Minulla on vain nykyhetki, aina.
En ymmärrä jtn "menneisyyden taakkaa". Mennyt ei ole enää läsnä eikä siten vaikuta.
En myöskään elä tulevaisuudessa. Minulla ei ole pitkän tähtäimen tavoitteita ja toiveita. Tulee mitä tulee.
Olen vahvasti aspergerpiirteinen, ei dg kumminkaan.
Oletko edes kokenut mitään sellaista, mikä tyypillisesti aiheuttaa trauman?
Traumoista varmaankin on vaikea parantua ilman ammattiapua, mutta jos on vaikeita kokemuksia ilman traumoja, niin riittää varmaankin kaverin kanssa keskustelu tai asioiden ajatteleminen yksikseen.
Kuka tässä on puhunut pönkittämisestä tai pakkomielteistä? Riippumattomuus ei tarkoita erakoitumista tai vahvuuteen sairastumista.