Missä menee jaksamisen kestämisen raja?
Olen yhdeksännellä viikolla raskaana. Olen todella uupunut. Työt, kodinhoito ja lastenhoito yksin melkein vastuullani ja raskauden väsymys. Tuntuu etten vain jaksa enää mitään. Voimat loppuu kun pääsen töistä kotiin. Vaikka silloin haluaisin olla lasten kanssa ja puuhailla kaikenlaista kivaa. Mutta en jaksa :( Viikon vimeiset työpäivät ovat tuskaa. Itku kurkussa mietin kuinka saisin jäädä kotiin.
Voisinkohan saada sairauslomaa?
Kommentit (10)
olen kans kärsiny tosi rankasta alkuraskauden väsymyksestä ja päälle vielä kovasta pahoinvoinnista. Kyllä sen siitä luulis helpottuvan kun viikkoja tulee enemmän. Muistathan syödä tarpeeksi vitamiineja? Vitamiininpuutos kyllä pahentaa tuota väsymystä vielä enemmän. En tiedä tilannettasi tarkemmin mutta mun mielestä toi kuullostaa ainakin vielä ihan normaalilta raskausväsymykseltä. Voithan ottaa toki lääkäriin yhteyttä, mutta epäilen kyllä että sanovat vain tuon kuuluvan asiaan. Tieto siitä, että väsymys on tod.näk. ohimenevää ja asiaankuuluvaa auttaa jaksamaan sen yli.
Et siivoa vaan lepäät..kuinka vanha olet ja onko ensimmäinen?
vai eikö viitsi lukea ennen kuin kommentoi?
AP:lle: alkuraskauden väsymys menee ohi. Minua on rankoissa elämänvaiheissa auttanut se, että ajattelen että nyt ei ole mitään nautittavaa elämässä, joten elän sen kummemmin iloa etsimättä ja odotan kaikessa rauhassa parempia aikoja. Mutta jos olet aiva loppu, niin sitten mene lääkäriin ja sano painokkaasti asiasi!
lääkäriltä kun olen alkanut lapsille kiukuttelemaan takasin.
Kerran lääkäri jopa kehui että on todella hyvä että tuntee omat rajansa ja hakee saikkua kun ei jaksa.
Kotona ollessasi koita päästä siitä mistä aita on matalin! Jätä siivoamisia vähemmälle ja koita levätä (vaikkei siitä juurikaan ole apua).
Jos vaan mahdollista niin käy harrastamassa liikuntaa ja syö monipuolisesti, vitamiinit kannattaa muistaa syödä myös.
Itselläni on 4 lasta ja esikoisesta oli kohtuu paha väsymys, kolmosesta paha ja nelosesta olin ihan rätti viikot 7-12.
Ei siihen uni vaikuta. Tasaantui itselläni, mutta kannattaa hakea saikkua jos ihan turta olo.
Kuulostaa siltä, että olet aivan poikki. Tuollaiselta tuntui, kun olin uupunut viime syksynä (ilman, että olin raskaana). Soita neuvolaan ja puhu siellä tilanteesta. Kyllä pitäisi saada sairaslomaa!
kun vaimo kärsii alkuraskauden väsymyksestä? Miehen pitäisi ehdottomasti ottaa hoitaakseen suurin osa hommista ja viettää iltaisin aikaa lasten kanssa ja äiti saisi levätä. Onko ap:n puoliso täysin tolvana?
jotka on saikulla melkein koko äitiysloman. Milloin väsyttää ja milloin on kiire ja milloin selkää kolottaa ja muka supistaakin. Voi voi kun olen raskaana niin en kyllä jaksa olla töissä. Saikulle vaan ja tehkööt työkaverit hommat niin saan kotona surffailla rauhassa netissä ja haaveilla uudesta vauvasta.
En yhtään ihmettele, ettei työnantajat ota lapsentekoiässä olevia naisia töihin. En minäkään ottaisi. Mies menisi ehdottomasti valinnassa eteen.
Jaa.
Kyllä minulle on lääkäri antanut saikkua kun on saikkuun aihetta!
Ei raskaus itsessään ole syy. Mutta raskaudessa on niin paljon kaikkea joka voi olla ihan kamalaa.
Itselläni on ollut esim. pahoinvoinnissa ja väsymyksessä eroja. Joskus ne sietää, joskus ei.
Jos itse laattaat 5 kertaa tunnissa, jaksatko olla töissä?
Jaksoin olla hereillä noin 10 tuntia vuorokaudesta ja lopun ajasta nukuin. Ensiksi sohvalla töiden jälkeen ja illalla siirryin sänkyyn jatkamaan uniani. Jaksoin käydä töissä, kun nukuin muuun ajan, mutta muuta en jaksanutkaan. Piti oikein ponnistella, että jaksoin herätä syömään. Söin nopeasti ja nukuin. Mies meni yksin iltalenkille ja harrastuksiinsa. Minä vain nukuin ja nukuin. Olihan siinä ihmettelemistä.
Onneksi samaa väsymystä ei ole tullut muissa raskauksissani. Olin niissäkin väsynyt, mutta en todellakaan yhtä paljon. Nukuin päiväunet yhdessä isompien lasten kanssa.
Jokaisessa raskaudessa oli alkuraskauden ajan kuvottava olo. Oksensinkin joitakin kertoja. Keski- ja loppuraskaudet menivät aika kivasti. Olo oli vireä, mitä nyt liitoskivut alkoivat vaivaamaan
Voimia sinulle ja toivottavasti keskiraskaus olisi jo helpompi!
3 x äiti
Tänään olen vapaapäivällä, mutta tieto huomisesta työpäivästä saa olon todella ahdistuneeksi.
Mielessä pyörii... tätäkö elämä on -tehdä töitä toisille ja kotona ei jaksa enää nauttia lapsistaan. Kotiin tultua haluan vain nukkua ja levätä. En jaksa lähteä mihinkään.
Pelottaa soittaa lääkäriin josko he eivät ota minua todesta. Olen vuosia sitten ollut samanlaisessa tilanteessa. Silloin lääkärissä ei otettu minua todesta. Lopulta lähdin lähdin kouluun ja pääsin "lepäämään". Myöhemmin olen miettinyt masentuneeni silloin....