käytösongelmat

Nykyisin nuorilla ja lapsilla tuntuu olevan mielenterys- ja käytös ongelmia tukuttain. Omassa nuoruudessani (65v sitten) ei niitä ollut tai ei niistä ainakaan puhuttu.
Olen miettinyt paljon, mistä se johtuu. Kissanpentuja ei saa erottaa emoistaan alta 12 viikkosina, koska vaarana on kissan käytöshäiriöt. Koirilta taas tunnetaan voimakas eroahdistus joka johtuu turvattomuuden ja yksinöisyyden tunteesta.
Kuinkahan turvaton ja yksinöinen olo on vauvalla ja taaperolla joka viedään omaan huoneeseensa, eroon äidistään, vaikka ikiaikaiset vaistot sanovat lapselle, että yksin olo on hengenvaarallista( kuten se muinaisessa maailmassa olikin. Nyt ei ole, mutta eihän vaistovaihetta elävä vauva sitä tiedä)
Olisiko lasten pahoinvoitiin ja ongelmaköytökseen syynä liian varhainen äidistä erottaminen, eli ensin omaan huoneeseen hylkääminen ja sitten varhaiskasvatus, eli jotain tajuava taapero viedään pois kotoa ja jätetään isoon samaniköisten laumaan ja turvallinen emo katoaa. lapsellehan tunti voi olla kuin viikko!
. Ehkä ihmispentujenkin pitäisi saada olla pitempään emonsa eili äitinsä hoivissa. Tätä äidistä erottamistahan tapahtuu vain ns siivstyneiden parissa kun taas luonnonmukaisemmin elävät kansat niin napariirin pohjoispulella kuin sademetsien seutuvilla pitävät lapsensa äidin vierellä kunnes lapsi itse lähtee kauemmas.
Onhan etelämaan elämästä kertovissa kuvissa usein nainen kuokkimassa, lapsi selässä ja toine kintussa kiikkumassa, eikä sieltä päin ole kuulunut että lapsilla olisi mielenterveysongelmia, muita terveysongelmia kylläkin, mutta ei eroahdistuksesta johtuvia.
Mitäpä jos vanhemmat ottaisivat mahdollisuukisen mukaan pienokaisensa töihin mukaansa, ja työnantajat mahdollistaisivat sen. Lapislla voisi olla työpisteissö leikkipaikka josta pääösisivät aina halutessaan vanhempansa luokse, ja siten vähitellen opettelisivat itsenöisiksi, eivötkä tulisi kerralla "hylätyiksi". Eihän apinatkaan jätä poikiasiaan minnekäöän vaan antavat pentujen olla vierellään kunnes pennut itse ottavat etäisyyttä.
Myös annen ihmiset osasivat toimia siten. jopa ankarassa Spartassa, kirjoitusten mukaan, vasta seitsenvuotiaat lapset otettiin kouluihin. Samoin seitsemön vuotta on lukemani mukaan ollut monissa muissakin kulttuureissa koulun aloitusikkä, oli Suomessakin hyvin pitkään, Olisiko siis syytä palata ajassa taaksepäin ja unohtaa liian aikaiset vieroitukset yleisen mielenterveyden ja tasapainoisuuden vuokjsi jotta Suomesta tulisi myös lapsille onnellinen maa. Ehkä ne oppimistuloksetkin parantuisivat kun lapset saisivat rauhassa olla lapsia eikä liaian aikaisin yritttöisi opettaa aikuisten asoitia kuten lukemista ,ykms.