Lue keskustelun säännöt.
Miksi vihaan elämää pienten lasten kanssa - Osa 1.
08.04.2023 |
Olen keski-ikäinen mies ja meillä on perheessä kaksi pientä lasta sekä koiria. Kaksivuotias ja kuusivuotias. Lapsia en hirveästi halunut, mutta en niitä kuitenkaan myöskään vihannut. Suhteeni lasten hankintaan oli neutraali. Eläimiä en olisi halunut koskaan. Molemmat olivat kuitenkin niin tärkeitä puolisolle, että hän ei voisi elää ilman niitä. Näin jälkikäteen huomaan, kuinka suunnattoman hirveätä on elämä pienten lasten ja eläinten kanssa.
- Lasten kanssa eläessä en voi toteuttaa itseäni, kuin murto-osan mitä aiemmassa elämässä. Olen kuin häkkiin lukittuna
- Aika kuluu hyvin hitaasti ja vuodet matelevat
Tässä ja tulevissa postauksissa kerron, kuin kurjaksi elämä on muuttunut lasten myötä varoituksena muille miehille. Kurjaksi muuttunutta elämää on niin paljon, että postailen kurjuuksia yksittäisinä postauksina aina kun haluan.
- Lomia ja viikonloppuja ei ole enää olemassa. Elämä on vain työtä aamusta yöhön. Omaa aikaa on käytännössä vain myöhään iltaisin tai sitä pitäisi rasittavasti erikseen sopia ja suunnitella puolison tai muiden ihmisten kanssa
- Minnekään ei voi koskaan mennä iltaisin tai edes iltapäivisin, koska lasten ja koirien syömiset, nukkumiset ja ulkoiluttamiset. Ainoa hetki lähteä jonnekin on mieluiten aamupäivisin tai korkeintaan keski-päivällä. Kaikki vaatii suunnittelua ja aikatauluttamista oli loma- tai arkipäivä. Mitään spontaania aikuisten tekemistä ei voi harrastaa
Kommentit (134)
Rakastatko lapsiasi? Etkö viihdy heidän kanssaan? Oletteko kasvattaneet heitä että heidän kanssaan olisi mukavampaa, eikä ainaista vääntöä ja kiukuttelua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikki ole välttämättä kurjaa. Tsekkaa vanukkaat jääkaapista!
Miksi olet mennyt yhteen pirttihirmu-diktaattorin kanssa joka määrää että eläimiä on pakko olla? Lapsistakin olisi voinut tehdä "kompromissin" ja hankkia vain yksi.
Puoliso hoitakoon ainakin eläimet ihan itse kun on ne yksin halunnutkin.
Ikävä kuulla. Mun mielestä pikkulapsi aika oli ihaninta aikaa ja sitä on nyt ikävä kun lapset on teinejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syntymä on kuolemantuomio :(
Ei kukaan pysty hillitsemään sikiämistään.
Huh kuka sun pillityksiä jaksaa lukea. Aikuinen mies, joka on kussut asiansa ja surkea isä. Yökötys. Tuskin kukaan mieskään, jolla on vähän enemmän selkärankaa, viittis sun itkujasi lukea. Yäk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet parittelevat vaikka ilman kortsua vaikkeivat lasta halua ja naiset synnyttävät lisää ja lisää vaikka maapallo on jo täynnä...
Pelkkiä vaistojemme orjuuttamia elukoita me olemme kaikki tyynni.
Vierailija kirjoitti:
Teidän lapset on vielä pieniä. Se helpottaa jo siinä vaiheessa kun ovat kouluikäisiä ja viipottavat kavereillaan koulun jälkeen. Sääli että nämä ohikiitävät pikkulapsivuodet nyt menee sulla aika lailla ohi.
Samaa olen koittanut hokea itselleni, 1-vuotias taapero perheessämme. Silti samaistun ap:n tuntemuksiin monessa kohtaa. Kyllähän tässä omat mielenkiinnon kohteet on joutunut jättää odottelemaan sitä aikaa kun lapsi on isompi. Oma aika vaatii aina tosi paljon järjestelyä, onko toinen vanhemmista kotosalla jos haluaa käydä itsekseen jossain tai saisko jostain muualta apua. Sellainen extempore-elämä on tauolla tilapäisesti. Usein pohdin miten esim. vaikeasti vammaisten lasten vanhemmat jaksavat arkea, kun siinä tietää ettei helpotusta ole luvassa vielä vuosien , vuosikymmentenkään jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirveää kuinka kauan kestää ennen kuin ihminen saa päättää seuransa! Sillä mielellähän lisäännytään, että saadaan siten varmasti seuraa.
Toisaalta ei toimisi aikaisemmin. Teini-ikä on koodattu alkamaan vasta noin 10-vuotiaana ihan syystä, koska sitä ennen on riippuvainen siitä seurasta jota ei pääse valitsemaan. Kohtelu myös on erilaista. Vauvat ovat halutuimpia, koska heillä ei ole omaa tahtoa eikä itsenäisyyttä. Heitä halutaan miellyttää ja miellyttäminen on linjassa sen kanssa millaiseen käyttöön vanhempi on hänet halunnut ja hankkinut. Teinien miellyttäminen puolestaan vaatii asioita jotka ovat ristiriidassa emän tahdon ja tarpeiden kanssa. Syntyy konflikti. Teineillä ei voi leikkiä kotia melkein ollenkaan. Heistä ei ole samanlaista hyötyä vanhemmalle, koska heitä ei saa pukea mielensä mukaan, käyttää seuraksi tai lesoilla heidän tekemisillään. Lisäksi teinit tekevät aikuisten juttuja mikä provosoi emää joka haluaa pysyä ainoana aikuisena. Kotiin haluttiin hankkia rekvisiitaksi lastenohjelmia katsova lapsi, eikä mitään parittelevaa teiniä.
Lapsen etu menee vanhemman edun edelle vain silloin kun lapsi jätetään epäitsekkäästi tekemättä.
Vierailija kirjoitti:
Leikkinukella leikkimisestä pitäisi tehdä sosiaalisesti hyväksyttävämpää. Sitä ei tarvitse saattohoitaa eikä haudata, mutta emä pääsee silti tuuppaamaan vankkureita ja terhakkaasti huoltamaan.
Sulla on tää sama mantra ilmeisesti aina kopioituna, odottamassa keskustelua johon voit sen tunkea. Mitähän sun "emä" on mieltä susta? Pieleen meni kasvatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hirveää kuinka kauan kestää ennen kuin ihminen saa päättää seuransa! Sillä mielellähän lisäännytään, että saadaan siten varmasti seuraa.
Toisaalta ei toimisi aikaisemmin. Teini-ikä on koodattu alkamaan vasta noin 10-vuotiaana ihan syystä, koska sitä ennen on riippuvainen siitä seurasta jota ei pääse valitsemaan. Kohtelu myös on erilaista. Vauvat ovat halutuimpia, koska heillä ei ole omaa tahtoa eikä itsenäisyyttä. Heitä halutaan miellyttää ja miellyttäminen on linjassa sen kanssa millaiseen käyttöön vanhempi on hänet halunnut ja hankkinut. Teinien miellyttäminen puolestaan vaatii asioita jotka ovat ristiriidassa emän tahdon ja tarpeiden kanssa. Syntyy konflikti. Teineillä ei voi leikkiä kotia melkein ollenkaan. Heistä ei ole samanlaista hyötyä vanhemmalle, koska heitä ei saa pukea mielensä mukaan, käyttää seuraksi tai lesoilla heidän tekemisillään. Lisäksi teinit tekevät aikuisten juttuja mikä provosoi emää joka haluaa pysyä ainoana aikuisena. Kotiin haluttiin hankkia rekvisiitaksi lastenohjelmia katsova lapsi, eikä mitään parittelevaa teiniä.
Lapsen etu menee vanhemman edun edelle vain silloin kun lapsi jätetään epäitsekkäästi tekemättä.
Sellaista se on. Se on nyt vaan lusittava ruuhkavuodet pois alta. Helpottaa kun lapset kasvavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huh kuka sun pillityksiä jaksaa lukea. Aikuinen mies, joka on kussut asiansa ja surkea isä. Yökötys. Tuskin kukaan mieskään, jolla on vähän enemmän selkärankaa, viittis sun itkujasi lukea. Yäk.
Näin on vastaus miehelle, mutta jos äiti uskaltaa kertoa että lasten kanssa ei olekaan niin ihanaa pullantuoksuista elämää, niin hän on vain rohkea ja häntä täytyy tukea eikä syyllistää.
Sä et vain osaa, tai te ette osaa.
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kuulla. Mun mielestä pikkulapsi aika oli ihaninta aikaa ja sitä on nyt ikävä kun lapset on teinejä.
Toiset tykkää pikkulapsiajasta, toiset taas siitä ajasta kun lapset ovat omatoimisia ja isompia. Itse kuulun jälkimmäiseen kategoriaan. Melkein ahdistaa ajatus erityisesti vauva-ajan sitovuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Hirveää kuinka kauan kestää ennen kuin ihminen saa päättää seuransa! Sillä mielellähän lisäännytään, että saadaan siten varmasti seuraa.
Toisaalta ei toimisi aikaisemmin. Teini-ikä on koodattu alkamaan vasta noin 10-vuotiaana ihan syystä, koska sitä ennen on riippuvainen siitä seurasta jota ei pääse valitsemaan. Kohtelu myös on erilaista. Vauvat ovat halutuimpia, koska heillä ei ole omaa tahtoa eikä itsenäisyyttä. Heitä halutaan miellyttää ja miellyttäminen on linjassa sen kanssa millaiseen käyttöön vanhempi on hänet halunnut ja hankkinut. Teinien miellyttäminen puolestaan vaatii asioita jotka ovat ristiriidassa emän tahdon ja tarpeiden kanssa. Syntyy konflikti. Teineillä ei voi leikkiä kotia melkein ollenkaan. Heistä ei ole samanlaista hyötyä vanhemmalle, koska heitä ei saa pukea mielensä mukaan, käyttää seuraksi tai lesoilla heidän tekemisillään. Lisäksi teinit tekevät aikuisten juttuja mikä provosoi emää joka haluaa pysyä ainoana aikuisena. Kotiin haluttiin hankkia rekvisiitaksi lastenohjelmia katsova lapsi, eikä mitään parittelevaa teiniä.
Lapsen etu menee vanhemman edun edelle vain silloin kun lapsi jätetään epäitsekkäästi tekemättä.
Tämä. Harvalla on omaa elämää, vaan yrittävät saada sellaisen emättimestään. Sitten häiriökäyttäydytään kun elämä yrittää aloittaa oman elämänsä.
Jännä muuten tuo miten sanotaan että lapsen elämä alkaa kun hän pääsee omaan kotiin ja naisen elämä alkaa kun saa sen lapsen asumaan samaan asuntoon. Sitten syntyy konflikti että kumman etu on tärkein.
Ota ero. Jos haluat, voit tavata lapsia muutaman kerran kuussa.
Teidän lapset on vielä pieniä. Se helpottaa jo siinä vaiheessa kun ovat kouluikäisiä ja viipottavat kavereillaan koulun jälkeen. Sääli että nämä ohikiitävät pikkulapsivuodet nyt menee sulla aika lailla ohi.